Ruotsi-ottelussa on monta osa-aluetta, joiden loppuun asti hiottu toiminta tuottaa urheilijoille ja katsojille priiman lopputuloksen. Viikonvaihteessa Tukholman stadionilla hyvän maaottelun synnyttivät huippu-urheilijat hyvillä tuloksilla ja tiukoilla kamppailuilla sekä suomalaisilla tuomaritarkkailijoilla vahvistettu ruotsalainen järjestelyorganisaatio, joka toteutti maaottelun hyvässä hengessä, yhteisillä päätöksillään.
Tukholman Finnkampenin organisaatiossa oli yhdeksän suomalaista tuomaristotehtävissä, eli kuusi tuomaria, lähettäjä, kuuluttaja ja yksi henkilö tuomarineuvostossa.
Pasi Oksanen oli tuomarineuvostossa, Vesa Artman lähettäjänä, tuomareina toimivat Ari Honkanen Teuvalta, Jukka Hosio Tampereelta, Esa Kaihlajärvi Jyväskylästä, Pekka Kuusisto Laitilasta ja Rami Urho Turusta, sekä kävelytuomarina oli Anne Fröberg Turusta ja Tukholman stadionin suomalaisääni, oli allekirjoittanut kuuluttajana.
Tuomarineuvostossa rauhallista
Millaisin miettein suomalaisjoukot kisaorganisaatiossa toimivat? Tuomarineuvostossa Inencio Perez johtajana, Pär Holm sihteerinä ja Pasi Oksanen jäsenenä saivat seurata kilpailuja rauhallisin mielin. Kirjallisia protesteja ei tehty ja epäselvät tilanteet ratkaistiin diskutera på möte och ha kaffe -tyyliin, eli keskustelemalla.
Espanjalainen tuomarineuvoston puheenjohtaja sai hyvän kokemuksen pohjoismaisesta yhteistyöstä maailman perinteikkäimmässä maaottelussa. Ruotsilla oli toimitsijakaartissa menossa sukupolvenvaihdos, ja mukana oli ilahduttavan paljon uusia, osaavia toimitsijoita.
Jotakin pientä sattui: sunnuntaina nuorten maaottelun aluksi lipsahti kaiuttimista Viron kansallislaulu, mutta iltapäivän aikuisten kisaan virhe oli oikaistu rakentavan keskustelun jälkeen. Yhdessä kestävyysjuoksussa taisi jäädä yksi kierros juoksematta viimeiseksi sijoittuneelta kilpailijalta. Lopputulosten kannalta sekin erhe oli merkityksetön.
Tekniikan siirtely työllisti lähettäjiä
Lähettäjillä on nykyisin melkoisesti tekniikkaa siirrettävänä lähtöpaikoille. Siihen tarvitaan käsiä ja aikaa. Tämän puolen logistiikkaan ei ollut kunnon suunnitelmaa, joten kiirettä piti molempina päivinä. Yksikään lähtö ei kuitenkaan myöhästynyt tämän vuoksi.
Lähetyskieleksi oli sovittu englanti, mutta muutama lähtö lipsahti paikallisella kielellä. Yhtään vilppilähtöä ei kisapäivinä ammuttu, mutta muutama lähtö jouduttiin nostamaan ylös kenttälajien kannustuksen vuoksi.
– Suomessa me hankimme maaotteluun riittävästi välineistöä ja teemme tarvittavat kytkennät kaikille lähtöpaikoille jo kilpailua ennen. Tukholmassa jouduimme tekemään jokaiseen kytkennän samoilla välineillä joka kerta, Vesa Artman kertoi ja toivoi, että 2021 maaottelussa välineistöä on riittävästi.
– Opastamme asiasta ruotsalaisia ensi vuonna Tampereella.
Lankun asentaminen oli ajoittain hankalaa
Suomalaiset tuomarit olivat mukana kaikissa lajeissa. He tarkkailivat tuomarityöskentelyä ja avustivat tarvittaessa ruotsalaisia kollegoitaan päätöksenteossa tasapuolisesti. Pääosin tuomaritoiminta oli hyvää ja sääntöjä noudatettiin. Muutamista asioista huomautettiin ja asiat hoidettiin pikaisesti kuntoon.
Vaaratilannekin nähtiin, kun moukari laskeutui hyvin lähelle ruotsalaista tuomaria, joka oli keskittynyt papereiden lukemiseen. Muutama valokuvaajakin oli sijoittunut kentällä niin, että se varmasti häiritsi urheilijoita, ja heittoväline tarttui moukarihäkkiin tässäkin kilpailussa, eikä irrottaminen ollut ongelmatonta.
Hiekkalaatikkolajien lankun asentaminen oli ajoittain hankalaa. Kentällä oli myös vesiesteen luona painauma, joka oli irrottanut pinnoitteen ja siitä varoitettiin urheilijoita. Yliastumiset liputettiin punaisiksi, ja vain muutamat niistä aiheuttivat pientä keskustelua.
Uutuutena maaottelussa olivat mastersviestit, joissa 40-, 50- ja 60-vuotiaat miehet ja naiset mittelivät paremmuudestaan pikaviestissä. Ruotsi oli näissäkin taistoissa niukasti parempi.
Tapahtumaohjaus oli Tukholmassa vapaampaa kuin mihin Suomessa on totuttu. Sen teemana tänä vuonna oli olla lähellä urheilijaa. Kilpailijoiden haastattelut kesken kilpailun ovat sääntöjen rajamailla. Joitain kilpailijoita se voi häiritä, ja onko se reilua muita kilpailijoita kohtaan? Haastatteluja tehtiin vain ruotsalaisille.
Rangaistusalue jäi kävelystä pois
Anne Fröberg ei ollut Turussa ainoa ulkomaalainen kävelytuomari, sillä kilpailu oli IAAF:n ranking-kilpailu, joka vaati vähintään kolme kansainvälistä kävelytuomaria. Perseus Karlström käveli 10000 metrillä kaikkien aikojen tilastossa kuudenneksi maansa ennätyksellä.
Kävelyssä oikaistiin säännöissä, sillä rangaistusalue ei ollut käytössä. Yksi ruotsalainen kävelijä poistettiin kilpailusta kolmen varoituksen jälkeen. Sääntöjen mukaan silloin olisi rangaistusalue kutsunut 30 sekunniksi. Huomautuksia jaettiin tasaisesti kaikilta tuomareilta, mutta varoitustaulu oli myös piilotettu, niin etteivät kaikki kävelijät sitä huomanneet 25 kierroksen aikana.
– Ruotsalaiset eivät olleet varautuneet rangaistusalueeseen, ja puoli tuntia ennen lähtöä sitä ei enää ehditä rakentaa. Myös eripituiset rangaistukset olisivat aiheuttaneet paljon muuttujia. Kilpailun tuloksiin sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, Fröberg totesi.
Finnkampenin arvo uudessa nousussa
Oma roolini oli toimia suomenkielisenä kuuluttajana tapahtumassa. Vastaani asettui neljä ruotsalaista ammattikuuluttajaa, joita en ollut koskaan tavannut. Ruotsalaiset vielä vaihtoivat ketjua nuoriso- ja aikuismaaottelun välissä, joten tapasin kahdeksan uutta tuttavuutta.
Joukon vanhimpana sain paikkani hyvin lunastettua. Se mitä stadionille artikuloin oli pelkkää suomea.
Finnkampenin arvo ruotsalaisten silmissä on uudelleen vahvasti nousussa muutaman laimeamman tapahtuman jälkeen. Lähellä urheilijaa olo -tapahtumaohjausajattelu kuului ja näkyi stadionilla. Pistetilannespekuloinnissa olisimme voineet olla hiukan aktiivisempia, mutta uusin ideoin voimme sen ensi vuonna Tampereella tehdä vielä paremmin.
Suomea puhuvat ruotsalaiset voittivat
Ruotsalainen tapahtumaohjauskulttuuri on väljempi kuin suomalaisilla. Pahimmillaan tämä näkyi miesten 4x 400 metrin lähdössä, jossa vasta neljännellä yrittämällä päästiin lähtöpuuhiin, kun kenttälajeissa tapahtumat estivät lähdön hiljaisuuden. Aina rauhallinen ruotsalainen TV-ohjaajakin lämpeni siinä kohtaa, mutta kuitenkin hillitysti. Kokonaisuudessaan tunnelma oli hyvä koko tapahtuman ajan.
Kisojen lopettajaisiin tuli pukeuduttua oikein kravatin kanssa ja niinpä Esan ja Pekan kanssa meidät ohjattiin Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtajan pöytään, jossa vuolaasti kehuimme toisiamme ja varmuudella näemme Tampereella. Samassa pöydässä oli myös ruotsalainen tuplavoittaja Yolanda Ngarambe, joka sujuvalla suomen kielellään kruunasi iltamme. Kaikki suomea puhuvat ruotsalaiset voittivat, myös Daniel Ståhl.
Suomi-Ruotsi maaottelu – jo vuodesta 1925, ensi vuonna Tampereella.
Teksti: Juha Kylänpää, Kuva: Anssi Mäkinen