Keihäänheiton maailmanennätysmies ja olympiahopeamitalisti Jorma Kinnunen menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana torstaina 25.7.2019 kotikaupungissaan Äänekoskella.
Äänekosken pikkujättiläisenä tunnettu Kinnunen saavutti olympiahopeaa Meksikossa 1968 silloisella suomenennätystuloksella 88, 58. Seuraavana kesänä 18.6.1969 hän heitti Maailman ennätyksen 92,70 Tampereella, jonka Kinnusen kova kilpakumppani, Meksikon olympiavoittaja Janis Lusis rikkoi vuonna 1972 (93,80).
Arvokisojen pistesijoille Kinnunen ylsi Tokion ja Münchenin olympiakisoissa 1964 ja 1972 ollen kummassakin kisassa kuudes. Lisäksi EM-kotikisoissa 1971 Jorma Kinnunen oli viides.
Kalevan kisoissa Kinnunen oli mitaleilla yhdeksän kertaa, voittaja vuosina 1964, 1965, 1966, 1968 ja 1969 sekä hopeamitalisti 1967, 1971, 1972 ja 1973. Yleisen sarjan maaotteluedustuksia hänellä oli vuosina 1964– 1975 yhteensä 36, ja niistä 16 voittoa. Vähintään 80 metriä Jorma Kinnusen keihäs lensi viitenätoista peräkkäisenä kautena, ensimmäisen kerran Viitasaarella 1964 yli 84 metriin ja komeisiin lukemiin 84,04 vielä Jämsänkoskella vuonna 1978. Kinnunen oli yhdessä 60-luvun kilpakumppaninsa Pauli Nevalan kanssa kuuluisa runsaasta kilpailemisestaan. Vuonna 1968 hän kilpaili huimat 42 ja vuonna 1969 45 kertaa noteeraten kyseisten vuosien kilpailuista 18 kertaa yli 85 metrin tuloksen.
Maajoukkueen pitkäaikaisena kapteenina Kinnunen toimi vielä oman urheilu-uransa jälkeen. Valmentajauransa Jorma Kinnunen toteutti pääsääntöisesti oman perheensä sisällä komein tuloksin. Pojista vanhempi Kimmo (s. 1968) nousi isänsä valmennuksessa maailmanmestariksi Tokiossa 1991 (90,82). Jarkko (s. 1970) saavutti hopeamitalin nuorten EM-kisoissa 1989 (74,94). Pojanpoikansakin Jami Kinnusen uran alkua pappa ennätti seuraamaan ja opastamaan (toistaiseksi 78,44 / 2018).
Pääosan työurastaan kirvesmieheksi Jyväskylässä opiskellut Jorma Kinnunen teki työnjohdon tehtävissä Metsäliiton Äänekosken tehtaalla. 70-luvun puolivälissä käsistään taitava ja aikaan saava kirvesmies teki yhden talvikauden mittaisen työkeikan Saudi Arabiaan. Urheilu-uransa jälkeen Kinnunen toimi pitkään seuransa Äänekosken Urheilijoiden sekä Pihtiputaan Keihäskarnevaalien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Lisäksi Kinnunen toimi SVUL:n Keski-Suomen piirin yleisurheilujaostossa sekä Äänekosken kunnallispolittiikassa kokoomuksen edustajana. Lähes elämän mittaisesta työstään liikunnan ja urheilun hyväksi tasavallan presidentti myönsi hänelle liikuntaneuvoksen arvonimen 2010.
1970-luvun alussa Jorma Kinnunen oli yhdessä Pihtiputaan Tuiskun seura- ja kilpakumppaninsa Leo Pusan kanssa rakentamassa tänä päivänä yleisurheilun lajikirjon kattavaa karnevaali-instituutiota, joka sai pontimensa pihtiputaalaisesta keihäänheittoperinteestä. Ensimmäinen karnevaalikilpailu heitettiin 1971, naiset tulivat mukaan 1974, ja vuodesta 1975 lähtien on lisäksi pidetty reilusti yli 200 osanottajaan kasvanutta ja vahvasti kansainvälistynyttä lajikoulua.
– Verbaalisesti taitavana ja innostavana persoonana Jorma Kinnunen oli minulle mitä parhain kilpakumppani, mentori ja opastaja. Jorman arvovaltaa ja päättäväisyyttä tarvittiin, että saatiin karnevaaleille kilpailulupa SM-viestien aikaan ja Suomen kärkiheittäjät kaikki kilpailemaan Pihtiputaalle. Hän ymmärsi heti karnevaalien pr-arvon syntymäkunnalleen ja antoi minulle pääkaupunkiseudulla toimiessani täydet valtuudet nimensä hyödyntämiseen, kun hankin karnevaaleille yhteistyökumppaneita tai nimekkäitä vierailijoita. Ylivertaisen suomalaisen keihäsperinteen vaaliminen oli niin ikään hänelle sydämen asia. Teimme paljon töitä saadaksemme edellisten vuosikymmenten tähdet Tapio Rautavaaran, Toivo Hyytiäisen, Matti Sippalan, Yrjö Nikkasen, Soini Nikkisen ja kumppanit tulemaan Pihtiputaalle vuosittain ja kertomaan lajikoululaisille omista urheilukokemuksistaan. Olkoon läpi historian hienon keihäsperinteen edelleen vaaliminen karnevaaliympäristössä J. Kinnusen ja minun viestini upeaa työtä keihäskarnevaalien parhaaksi tekevälle nykyiselle järjestelytoimikunnalle, kiteyttää Leo Pusa ajatuksiaan ystävänsä Jorma Kinnusen roolista karnevaali-instituution käynnistämisessä.
Itsekin Äänekoskella asunut SUL:n emeritus valmennusjohtaja Into Turvanen näkee Jorma Kinnusen merkityksen ja perinnön Suomen keihäänheitolle ja yleisurheilulle huomattavasti miehen tuloksia ja saavutuksia laajempana.
– Jorman ja Leo Pusan rooli lajikarnevaalien käynnistäjinä on lajiväelle kohtalaisen tuttua. Toiminnan käynnistäminen erityisesti lajikoulun osalta oli aluksi melko pienimuotoista ja vaati useita vuosia käynnistyäkseen kohti nykyistä loistoaan. Toiminnalla iskettiin ytimiin heti aluksi, muistan esimerkiksi ensimmäisestä pienestä lajikoululaisten joukosta muuan Tapio Korjuksen. Valmennustilanteen hallitsijana Jorma oli ilmiömäisen hyvä. Pitkäaikaisella karnevaalitoimijan urallaan hän on iskostanut paitsi laatuoppeja myös asenteen alkuja käytännössä kaikille kärkiheittäjillemme. Kimmon ja Jarkon lisäksi Jorma valmensi ainakin Aimo Ahoa sekä antoi arvokasta oppia useille heittäjille lukuisilla keihäänheittäjien leireillä. Vietin Jorman kanssa paljon aikaa Äänekosken urheilukentällä, kun opastimme jälkikasvujamme yleisurheilun pariin, kilvoittelimme itsekin heittelemällä kuulia eri tavoin. Kuten tiedetään, Jorma oli kaikessa tekemisessään tahtoihminen. Sain siitä henkilökohtaisen karvaan kokemuksen, kun hän jo uransa oltua pidempään laskusuuntainen tarjosi tonnin vetoa 84 metrin ylittämisestä vuodelle 1978. Jorma kirjautti lukemat 84,04 lähes uransa viimeisessä kilpailussa Jämsänkoskella, ja minusta tuli tonnia köyhempi, muistelee Into Turvanen ikä- ja urheilutoveriaan suurella lämmöllä ja kunnioituksella.
Olympiavoittaja Juha Tiaisen valmentaja Taisto Polvi näkee Jorma Kinnusen erityisen panoksen ja merkityksen kaikkien yleisurheilijoiden edusmiehenä yli laji- ja lajiryhmärajojen.
– Ensimmäisen kerran tapasin J. Kinnusen 57 vuotta sitten kesällä 1962 Mikkelissä Puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa. Olimme saman saapumiserän alikersantteja ja urheilusta innostuneina päädyimme yhteiseen tarinatuokioon kisailemisen tupakkatauolla. Jorma oli suurten linjojen mies. Kouvolan Kalevan kisojen 1970 karsintakilpailun yliastumisista lähtien hänet opittiin tuntemaan intohimoisena kaikkien yleisurheilijoiden edusmiehenä. Konkreettisimmillaan se kävi ilmi hänen pitkäaikaisessa maajoukkueen kapteenin tehtävässä. Toimin usein valmentajana niissä maajoukkueissa, joita Jorma kapteenina johti vielä uransa jälkeenkin. Oli sympaattista panna merkille kuinka hyvin valmistautuneena ja tehtävään paneutuen Jorma tuonkin leiviskänsä hoiti ja kuinka korkeasti kunnioitettu hän oli läpi tuon ajan maajoukkueiden, muistelee Taisto Polvi suuresti kunnioittaen pitkäaikaista ystäväänsä ja valmentajakollegaansa.
Suomen Urheiluliitto ja sen lajiväki kunnioittaa suurmiehensä Jorma Kinnusen muistoa ja ottaa osaa maailmanennätysmiehen omaisten suruun. Jorma Kinnusen muisto ja perintö velvoittaa suurta joukkoa yleisurheilun parhaaksi työskenteleviä.
Jarmo Mäkelä