– Se muisto ei häviä, vakuuttavat Jere Haapalainen ja Antti Sainio. Kaksikko puhuu ikimuistoisesta kaksoisvoitosta, jonka he juoksivat Suomen joukkueelle 400 metrin aidoissa kesällä Jerusalemissa alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa.

Huikeaa finaalijuoksua, keskinäistä kilpailua ja omaa uraansa Tampreen Pyrinnön aiturit kertaavat Spurttinews-lehden haastattelussa kotiareenallaan Ratinan stadionilla. (lue koko Spurttinews täällä https://www.yleisurheilu.fi/nuorisojulkaisut/)

– Muistot siitä kilpailusta ovat loppuelämän mittaisia, sanoo Haapalainen, joka kiiti mestariksi ikäluokkansa Suomen ennätyksellä 50,02. Sainio oli toinen ennätyksellään 50,19.

– Onhan se ihan eri juttu sanoa, että tuli tuplavoitto. Harvoin sitä pääsee arvokisoissa sanomaan, Sainio täydentää.

Kahdeksannella radalla aitonut Haapalainen ja kuutosrataa juossut Sainio onnistuivat molemmat jakamaan voimansa oikein ja nousivat kärkisijoille vasta aivan kilpailun loppuhetkillä.

– Muistan, kun pääsin maaliin, kuinka hienolta se tuntui, kun tajusin, että voitettiin molemmat. Minulle toinen sija oli voitettu hopea, Sainio sanoo. 

Keskinäinen kilpailu ajaa eteenpäin

Nyt aiturikaksikon ajatukset ovat tulevassa kilpailukaudessa. Jos kaksikon harjoituskausi onnistuu, luvassa lienee neljäs ulkoratakausi Suomen yleisurheiluhistoriassa, jonka aikana kaksi miestä juoksee 400 metrin aidat alle 50 sekunnin. Heitä voi tosin olla enemmänkin.

Haapalainen ja Sainio kokevat, että hyvähenkinen kilpailu ajaa heitä eteenpäin.

– Vähintäänkin saadaan kovia kisoja. Ja jos Antti paiskaa jossakin 49 ja puolen sekunnin ajan, siinä tulee heti tunne, että hetkinen, semmoinen täytyy tehdä itsekin. Kilpailu auttaa meitä molempia, Haapalainen sanoo.

Sainio näkee samoin.

– Kyllä se ajaa meitä eteenpäin. Kun ollaan hallilla samaan aikaan treenaamassa, sitä ajattelee aina, että nyt on pantava kaikki peliin. Ja jos Jere juoksee lujaa, niin on tehtävä itsekin.

Näin kilpailukumppanit arvioivat toisiaan

Jere, millainen kilpakumppani Antti on?

– On sillä hyvä kilpailupää, Haapalainen hymyilee

Antti, millainen kilpakumppani Jere on?

– Olen samaa mieltä Jerestä, mitä hän sanoi minusta. Meillä on muutenkin tällaista hyvää keskinäistä tsemppaamista. EM-kisoissakin todettiin keskenämme ennen finaalia, että hoidellaan tämä tästä, ja niinhän sinä kävi, Sainio muistaa.

Jere, mikä Antin juoksussa on sellaista, jonka haluaisit itsellesi?

– Antti on teknisesti hyvä aidalla, Haapalainen tuumii.

Entä Antti, minkä ominaisuuden Jereltä haluaisit?

– Haluaisin, että olisin yhtä hyvä lopussa.

Noin 15 kysymystä Jere Haapalaiselle

Mikä sinut toi urheilun pariin?’

– Vanhemmat ovat urheilullisia ja minulla on kaksi vanhempaa sisarusta Jooa ja Neea, jotka olivat joukkuevoimistelija ja jalkapalloilija, eli perheestä se tulee. Minut ohjattiin urheilun ja kilpaurheilun pariin. Olen siitä aina nauttinut. 

Mitkä olivat ensimmäiset lajit?

– Pelasin jalkapalloa mutta ensimmäinen vähän totisempi laji oli telinevoimistelu, joka siitä vaihtui yleisurheiluun. Sen ohella kilpailin myös tenniksessä, joka sitten jäi. Yleisurheilu on ollut selvä päälaji 13–14-vuotiaasta asti.

Miten 400 metrin aitajuoksu valikoitui päälajiksi?

– Juoksin ekoina vuosina ihan tosissani myös pika-aitoja ja olin siinä ihan hyväkin. Silloin tehtiin kaikkia lajeja. Tykkäsin paljon pituushypystä ja pika-aidoista, mutta aloin sitten juosta pidempiä matkoja. Ekoissa SM-kisoissa 14-vuotiaana lajit olivat 800 ja 2000 metriä. Niitä kisasin ekat SM-kisavuodet. Sen jälkeen siinä ollut kymppiottelua ja muuta, mutta aitominen on ollut halussa koko ajan. Sitten nelonen alkoi kulkea ja siitä on sitten jalostauduttu pitkiin aitoihin.

– Kalevan kisat 2021 oli ensimmäinen vuosi, jonka aikana ensimmäisen kerran panostettiin tosissaan 400 metrin aitoihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Kalevan kisoista tuli mitali, oli itselleni selvää, että tähän tullaan nyt panostamaan.

Harjoittelet Juha Lehdon valmennuksessa, millainen ryhmä teillä on?

– Mukana on Konsta Uuttera, Julius Lehto, Dani Lirkki, Eino Perämaa, Konsta Kankainen, Jaakko Linnus ja Ada Varvio. Konstalla on pika-aidat päälaji, meillä Jaakon ja Einon kanssa pitkät aidat ja muut ovat nelosen juoksijoita. Uuttera tuli siihen nyt kasin menijäksi.

Kehityit kauden aikana parisen sekuntia 400 metrin aidoissa ja 400 metriä. Ennätykset ovat nyt 50,02 ja 47,51. Mistä kehitys tuli?

 – Minulle 2022 oli aika nihkeä vuosi, kun loppukeväästä meni selkä. Sain treenikauden tehtyä hyvin, mutta selkä söi tuloskunnon. Se perustelee isosti melkein kolmen sekunnin ennätysparannusta, eli tässä tuloksessa näkyy kahden viime vuoden työn tulos.

– Vuodesta 2022 jäi hampaankoloon ja aika kovalla motivaatiolla painoin sitten duunia. Kaikki meni sillä lailla hyvin, että pysyin terveenä. Missattuja harjoituspäivä ei juuri tullut.

Omat vahvuudet ja heikkoudet 400 metrin aiturina nyt?

– Juoksu loppu, kilpailussa taisteleminen ja kestopuoli 400 metrin aitajuoksuun on aika hyvä. Ylipäätä minun vahvuuteni on hyvä koordinaatio ja se, että hallitsen sen homman aika hyvin. Tänä vuonna onnistuin vielä saamaan tosi varmoja kisoja alle. Ei tullut melkein olenkaan sipsuttelua tai epäonnistumista aidoilla. Sitä kautta tuli tosi hyvä varmuus.

– Nopeus meni paljon eteenpäin, ja nopeuspuoli on se, mikä ratkaisee, jos haluaa murtautua aikuisten kansainväliselle tasolle. Sitä pyritään kehittämään.

Millaisin tavoittein ja ajatuksin ensi kauteen. Rooman EM-kilpailut on tavoitteena?

– EM-kisapaikka näyttää tällä hetkellä aika hyvältä, ja homma on toiminut harjoituksissa hyvin, joten mitään massiivisia muutoksia ei lähdetä tekemään. Pääasia on, että pysyy terveenä ja saa alle hyviä harjoitusvuosia. Silloin voi tapahtua mitä vaan. Me treenataan määrällisesti tosi paljon. Ei hirveästi säästellä. 

Mikä ensi kaudella on sinulle kaikkein tärkeintä?

– En tykkään laittaa mitään kilpailua tavoitteeksi. Minulle tärkeintä kehittyä kokonaisuudessa. Saada sellainen puhdas harjoitusvuosi tähän alle ja viedä nopeuspäätä eteenpäin, kuten kaikkia muitakin ominaisuuksia.

Mikä sinulle urheilussa noin yleisesti ottaen on kaikkein tärkeintä?

– Urheilu-uran urheilullinen tavoite on panostaa niin kovaa, että saan todellakin selvillä, mikä se minun maksimini on, ettei tarvitse uran jälkeen jossitella, että olisiko pitänyt tehdä jotakin eri lailla.

Mikä on mielitreenisi?

– Onhan se kiva, kun pk-kaudella lenkkareilla jynssää paljon tylsää määräintervallia. Niin on hienoa, kun saa piikkarit jalkaa ja pääsee testailemaan vähän kovempia vauhteja. Me myös testaillaan treeneissä aika paljon loikkia ja muuta kaikkea. Niistä testeistä minä tykkään.

Mikä on treeni, jonne ei ole mukava mennä?

– Eiköhän ne ole nuo kovat kestotreenit. Mäkitreeni saattaa olla sellainen, kun se on usein viikon viimeinen harjoitus. Se saattaa vähän kirvellä, mutta se kuuluu asian.

Mikä on paras neuvo urheiluun liittyen, minkä olet saanut?

– Paras neuvo on isältä, ja se on, että täysillä päin. Isä sanoo sen ennen jokaista kisaa.

Onko sinulla esikuvia yleisurheilussa tai kenen tekemisiä seuraat?

– Norjan Karsten Warholmia on pakko ihailla, kun teki maailmanennätyksen, mutta muuten täältä pohjoisesta esimerkiksi Viron Rasmus Mägi on kova kaveri ja minun tyyppiseni juoksija.

– Tänä vuonna on ihmetyttänyt tuo Jamaikan Roshawn Clarke, joka juoksi meidänikäisten maailmanennätyksen 47,34. Se on aika ihme kaveri.

Mitä teet, kun rentoudut?

– Tehdään treenikavereiden kanssa ihan mitä vaan vapaa-ajan toimintaa. Mennään saunomaan tai lätkitään golfia sun muuta. Se ei ole ikinä ollut ongelma, että alkaisin liikaa stressata näistä urheilujuttuja.

Tappara vai Ilves?

– Ilves. Ehdoton vastaus.

Noin 15 kysymystä Antti Sainiolle?

Mikä sinut toi urheilun pariin?

– Äiti, sisarukset ja veli Ville Aarnivala. Olin aina mukana yleisurheilukentällä. Sen kautta olen urheiluun tullut. Ekat kisat minulla oli varmaan 3-vuotiaana, kun olin Hippo-kisassa.

Millainen oli lapsuuden ja nuoruuden urheilutaustasi?

– Olen pelannut paljon jalkapalloa ja myös koripalloa. Kaikki kaverit harrastivat futista. Sitä tuli pelailtua joka päivä koulussa, ja koulun jälkeenkin mentiin aina pelaaman. Ihan sama, oliko talvi tai kevät.

– Korista pelasin BC Nokiassa ihan pienenä, sitten se jäi ja aloin harrastaa yleisurheilua ja futista, jota pelasin Nokian Palloseurassa. Futis jäi, kun olisi pitänyt vaihtaa Ilvekseen, mikä olisi vaatinut, että on vaan futista, joten minä valitsin yleisurheilun.

Milloin alkoi tavoitteellisempi yleisurheilu?

– Kun oli ensimmäiset SM-kilpailut Lahdessa 14-vuotiaana, ja siellä tuli Suomen mestaruus pika-aidoissa. Silloin ajatella, että voin olla ihan hyvä tässä lajissa. Siitä asti olen treenannut yleisurheilua tavoitteellisesti.

Missä vaiheessa aitajuoksu valikoitui omaksi lajiksi?

– Se tuli oikeastaan äidin kautta. Äiti oli pika-aituri. Juoksin itsekin alkuun pika-aitoja. Sitten testasin huvikseen pitkiä aitoja (300 m aj) Tampere Junior Indoor Gamesissa, ja meni ihan hyvin. Minulla on hyvä nopeuskestävyys ja olen hyvä aituri. Ne molemmat asiat kolahtivat siinä. Olen myös niinsanotusti molempijalkainen, potkaisen oikealla ja ponnistan vasemmalla, ja olen aina aitonut molemmin päin.

Mikä 400 metrin aidoissa kiehtoo?

– En tiedä, onko kiehtoo oikea sana. 400 metrin aidat on vaativa laji. Ehkä juuri vaativuus ja se, että omat ominaisuudet osuivat parhaiten siihen on se, mikä kiinnostaa.

Miten se toimii, kun valmentajana on oma äiti?

– Sanoisin, että se toimii hyvin. Kun asutaan saman katon alla, äiti näkee joka päivä, olenko palautunut, ja mikä on päivän vireystila. Hän pystyy sen mukaan vähän kikkailemaan, että tehdäänkö tänään sittenkään sen verran, kun ohjelmassa oli.

– Treeneissä voi joskus olla, että sanon äidille vähän helpommin kuin, jos valmentajana olisi joku muu. Se voi alkaa ärsyttää, kun äiti sanoo, että teen jonkun liikkeen väärin, mutta hyvin se muuten sujuu.

Omat vahvuudet ja heikkoudet 400 metrin aiturina nyt?

– Takakaarre on minun vahvuuteni. Vaihdan siinä askelrytmiä ja minulla, kun on hyvä aidan ylitys, vauhti ei siinä hidastu, vaikka askelta pitää lyhentää. Juoksin nyt 14 askeleella 200 metriin ja tulin 15 askeleella loppuun, mutta veikkaan, että jatkossa juoksen 14 askeleella pidemmälle.

– Olen aina ajatellut, että loppu olisi minun heikkouteni, mutta olen huomannut, että minulla on hyvä loppu. Jerellä vaan on vielä kovempi. Se näkyi EM-kilpailuissa, jossa me molemmat tultiin loppu hyvin. Viimeistä aitaväliä ja loppusileää pitäisi saada vielä hiukan viilattua.

Ennätys parani kauden aikana 400 metrin aidoissa kaksi sekuntia ja 400 metrin sileällä sekunnin lukemiin 50,19 ja 47,81. Mikä toi moisen kehityksen?

– Olin terveenä, mikä on aina se päähomma ja sitten, että harjoittelun määrä on noussut tasaisesti. Ei tullut sellaisia rykäyksiä, ja nyt tällä kaudella fyssari on ollut tosi tärkeä juttu.

– Käyn säännöllisesti fyssarilla ja tuntuu, että joka kerta kehosta löytyy jotakin viilattavaa. Olen saanut kehon tasapainon kuntoon ja juoksuasento on parantunut, eli kroppa pysyy niin sanotusti kasassa koko ratakierroksen ajan. Fyssari Ari Välitalo on siinä yksi päätekijä.

Mitkä ovat ensi kauden tavoitteesi?

– Päätavoite on alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut Perussa. Siellä haluan päästä mahdollisimman korkealla, mutta sanon aina, että ensin täytyy päästä finaaliin. Sitten voi vaikka voittaa. Haluan myös juosta 400 metrin aidat alle 50 sekunnin.

Mikä sinulle on kaikkein tärkein asia urheilussa?

– Nauttia siitä hetkestä, ettei stressaa liikaa, vaan elää hetkessä. Ei pidä miettiä liikaa, mitä teki viikko sitten tai mitä tapahtuu viikon päästä, vaan antaa mennä. Itse nautin siitä, kun on paljon yleisöä.

Mikä on mielitreenisi?

– Tekniikkatreenit ja sellaiset treenit, joissa syke nousee, mutta hapot eivät. Juostaan lujaa, muttei niin paljon, että tulisi happoja.

Mikä on treeni, jonne ei ole mukava mennä?

– En pidä perusvoimatreeneistä, koska ne ovat niin pitkiä. Kontrastivoimatreenit ovat mieluisempia. Myös joku kova aitatreeni, jossa hapot nousevat ja juostaan pidemmälle telineistä, on henkisesti kovaa.

Mikä on paras neuvo urheiluun liittyen, minkä olet saanut?

– Kun tulet stadionille, katso hetki ympärillesi ja ajattele, että minä olen nyt tässä, ja nauti siitä tilanteesta. Antti Haapakoski sen sanoi, kun olin nuorten Ruotsi-ottelussa. Siitä olen yrittänyt ottaa oppia ja nauttia siitä aina kun pääsen stadionille.

Mikä mottosi?

– Luota itseesi.

Onko sinulla esikuvia yleisurheilussa?

– Bershawn Jackson on esikuva minulle, koska hän on samanmittainen kuin minä. Hän totesikin, että vaikka on lyhyempi kuin muut, sillä ei ole väliä, kun hänellä on ”iso sydän” eli hän jaksaa taistella.

Mitä teet, kun rentoudut?

– Kaverit on tosi tärkeä juttu, ja välillä taas makaan sängyssä ja katselen jotakin sarjaa.

Mikä on se suuri unelma?

– Olympiakulta ja se, että voisin elättää itseni urheilulla.