Arjen tilannekuva suomalaisessa huippuyleisurheilussa… Harjoitus meneillään. Kolme oman alansa osaajaa suorittamassa tehtäväänsä. Tavoite on yhteinen. Tiiminä toimitaan. Työnjako on selkeä. Tekeminen on laadukasta… Kolmikosta urheilija on, ainakin asenteeltaan ja ajankäytöltään, ammattilainen. Osallistuva asiantuntija on tehtäväänsä palkattu ammattilainen. Kouluttautunut ja kokenut valmentaja toimii ammattimaisesti – mutta ei ole ammattilainen.

Valmentajuuden kehittäminen, valmentajan työskentelyedellytysten parantaminen ja valmentajan osaamisen lisääminen on yleisurheilun tämän vuosikymmenen tärkeimpiä tavoitteita. Urheilija keskiössä -periaate on osuva ja oivallinen suomalaisen urheilun yhteinen valinta. Vähintään yhtä osuva on minusta menestys keskiössä -periaate. Kun menestyminen on keskiössä, niin keskiöön mahtuu sekä urheilija että hänen valmentajansa. Osaava ja osallistuva valmentaja on urheilijan menestyksen merkittävin mahdollistaja.

Ammattivalmennus on valmentajuuden kehittämisen osaratkaisu

Laajasti harrastetussa monilajisessa urheilumuodossa, kuten yleisurheilu, ammattivalmennus on valmentajuuden kehittämisessä vain osaratkaisu. Ammattivalmennuksen lisäämiseen pitää pyrkiä, mutta samalla on syytä tunnistaa, että resurssit siihen ovat melkoisen rajallisia suhteessa tarpeeseen. Siksi ammattivalmennuksen kohdentamisessa on tehtävä viisaita valintoja. Kohdennuksessa joudutaan usein punnitsemaan, että haetaanko ammattivalmennuksella vaikuttavuutta lyhyen aikavälin vai pidemmän aikavälin huippu-urheilumenestykseen. Valmentaako ammattivalmentajat lähivuosien potentiaalisimpia menestyjiä vai yleisurheilijan urapolun valintavaiheessa olevia urheilijoita, mahdollisia tulevaisuuden menestyjiä? Vai sekä että? On selvää, että suomalainen yleisurheilu tarvitsee molempia kohdennuksia. Käytännössä ammattivalmennuksen rahoittajat vaikuttavat kohdennukseen merkittävästi. Käytännössä jokaisen ammattivalmentajan palkkaus onnistuu vain useamman tahon yhteisresursoinnilla. Valmentajan toimiva työnkuva edellyttää rahoittajilta yhteistä tahtotilaa ja yhteistä ymmärrystä.

Valmennuksen korvauksellisuus mahdollistaa ammattimaisempaa valmennusta

Ammattivalmennusta merkittävämpi asia on ammattimaisuuden kehittäminen suomalaisessa yleisurheiluvalmennuksessa. Se tarkoittaa mm. valmentajien toimintaedellytysten parantamista, osa-aikaisuusratkaisuja, valmennuksesta aiheutuvien kulujen kattamista, osaamisen kehittämisen mahdollistamista sekä valmennuksellista työnohjausta ja tukea. Valmennuksen ammattimaistamiseen kuuluu myös valmennuksesta saatavien korvausten lisääminen ja varmistaminen.

Valmennuksen korvauksellisuus on suomalaisessa yleisurheilussa laajassa mitassa yllättävänkin tuore ilmiö. Ennen milleniumia valmennuskorvausten saaminen, saatikka niiden pyytäminen, oli lajikulttuurillisesti suorastaan häpeällistä. 2020-luvulla näin ei enää onneksi ole – kiitos pitkälti rohkeita edistysaskeleita ottaneen seuratoiminnan. Parinkymmenen vuoden aikana olemme edistynyt asiassa, erityisesti asenteellisesti, aivan valtavasti. Samalla on kuitenkin käynyt niin, että valmennusmaksut ja valmennuksesta saatavat korvaukset ovat hurjasti polarisoituneet. Näin on käynyt, koska lajilla ei ole ollut yhteisiä suosituksia, puhumattakaan linjauksista. Näin on käynyt myös siksi, että perinteiselle urheiluseurojen toimintakentälle on tullut paljon muita valmennuksen toimijoita.

Valmentajuuden kehittäminen on lajiyhteisön yhteinen ponnistus

Päätimme lajiliittona tarttua valmennuskorvausasiaan suositusten muodossa. Valmennusmaksusuositukset on laadittu omalta osaltaan ohjaamaan melko kirjavaksi kehittyneitä käytänteitä ja tuomaan omalta osaltaan ”selkänojaa” eri toimijatahojen linjauksiin ja päätöksiin. Laadimme tarkoituksellisesti melko suoraviivaiset ja yksinkertaistetut lajiliiton valmennusmaksusuositukset lajin valmennuksessa toimiville tahoille (taulukko). Suositukset eivät edes pyri kattamaan kaikkia lajissa tarvittavia valmennustehtäviä ja valmennustilanteita, vaan ne on rakennettu ns. vastuu- tai kokonaisvalmennuksen periaatteelle, mitä toteutetaan yksilöllisesti tai valmennusryhmässä. Valmennusmaksut ovat suosituksessa progressiivisia urheilijan iän ja huippuvaiheessa myös tason mukaan. Suosituksissa on huomioitu selkeästi myös valmentajan valmentajakoulutus sekä valmennuksen läsnäolotarve ja -mahdollisuus.

Yleisurheilussa valmennuksen ja valmentajien arvostus on ansaitusti hyvällä tasolla ja siksi tahtotila valmentajuuden kehittämiselle ja ammattimaistamiselle on korkealla. Valmentajuuden kehittäminen on koko lajiyhteisön yhteinen ponnistus ja näytön paikka.

Jarkko Finni

Valmennuksen ja koulutuksen johtaja

Suomen Urheiluliitto