Nykyaikaisen pikajuoksun perusteet upposivat hedelmälliseen maaperään Helsingin Liikuntamyllyssä, kun jamaikalaisen Races Track Clubin valmentaja Jermaine Shand opasti nuoria Helsingin Liikuntamyllyssä
– Suomalaisnuoret ovat hyviä oppimaan. He ovat kiinnostuneita siitä mitä heille sanotaan ja toimivat johdonmukaisesti, Shand kiitteli.
Shand pitää Suomessa nuorille harjoituksia vielä Liikuntakeskus Pajulahdessa ja Tampereella. Valmentajille on tilaisuudet Helsinigissä ja Tampereella
Liikuntamyllyssä Shand veti monelle tuttuja harjoituksia ja rakensi pala palalta oikean pikajuoksun mallia.
– Tässä tuli osin samoja asioita kuin seuran harjoituksissa, mutta vähän eri tavalla. Shand painotti paljon jalan alle tuontia ja samalla yläkropan pitämistä pystyssä, Espoon Tapioiden Alisa Laukkarinen sanoi.
Seuratoveri Anniina Vaittinen oli hänkin tyytyväinen treenien antiin.
– Nyt tuli enemmän juoksun tekniikkaa kuin tavallisesti, Vaittinen sanoi.
Sprintteri on aina sprintteri
Shandin sanoma nuorille juoksijoille oli yksinkertainen, menestyäkseen täytyy sitoutua siihen mitä haluaa olla.
– Sprintterin pitää olla sprintteri kaikessa mitä hän tekee. Kävelystä alkaen tekemisen pitää tukea pikajuoksua, Shand sanoi.
Shandin kolmen harjoituksen kokonaisuus pönkittää hänen sanomaansa. Tekeminen alkoi kävelystä ja eteni tekniikan opiskelun kautta drilleihin ja edelleen erilaiseen juoksemiseen, jossa opittua vietiin maltilla käytäntöön.
Kokeneet pika- ja aitajuoksuvalmentajat Jussi Ihamäki ja Anne Suoranta seurasivat harjoituksia ja pitivät näkemästään.
– Pikajuoksuhan ei ole sitä, että vedetään vain täysillä. Edetään osaharjotteiden ja teknikkadrillien kautta. Yhdysvalloissa ja Jamaikalla keskiytään enemmän näihin drilleihin, joissa korostuu lantion ja keskivartalon hallinta ja nilkan käyttö. Suomessa tekniikka-asioita voisi painottaa enemmän, Ihamäki totesi.
– Tekniikkaa, kehon hallintaa, reaktiota ja rytmiä. Minusta hyvä näille nuorille, Suoranta kiteytti Shandin antia 11-14-vuotiaille.
Millsin jalan jäljissä
Shandin valmennusajattelu pohjautuu täysin Usain Boltin valmentajana menestyneen Glen Millsin oppeihin. Shand juoksi 17-vuotiaana Millsin valmennuksessa 100 metriä 10,95 ja siirtyi sitten perusopintojen jälkeen Millsin apuvalmentajaksi ja oppilaaksi.
– Minulle pikajuoksu oli tapa yrittää päästä collegeen. Perheelläni ei olisi ollut siihen varaa, Shand sanoi.
Myöhemmin Shand opiskeli collegessa liikuntatiedettä ja pani opit käytäntöön pikajuoksutehtaana tunnetun Camperdown High Schoolin valmentaja. Sielläkin hän oli Millsin jalan jäljissä. Koulun lempinimi pikajuoksutehdas nimi juontaa niiltä ajoilta, kun Mills valmensi siellä nuoria menestykseen.
– Alussa se oli vaikeaa, kun piti täyttää Millsin saappaat. Otin kuitenkin haasteen vastaan. Aloitin pienen nuorten ryhmän kanssa ja pystyin pitämään yllä koulun mainetta, Shand sanoo.
Viimeiset viisi vuotta Shand on ollut Millsin johtaman Racer Tack Clubin valmentaja. Seuran kolmesta nimekkäimmästä juoksijasta Usain Bolt ja Warren Weir lopettivat viime kauteen, Yohan Blaken ura jatkuu.
Jamaikalaisseurassa päävalmentaja Mills päättää valmennuksen linjauksista, mutta jakaa valmennusvastuuta myös muille valmentajille.
– Me valmentajat toimimme tiiminä. Varmistamme, että urheilijat saavat mitä tarvitsevat. Kaiken pitää olla paikallaan aina lämmittelystä treenien loppuun. Harjoituksen aikana katsomme, että urheilijat tekevät kaiken oikein ja kannustamme heitä, Shand sanoo.
Koululaisurheilu kaiken perusta
Jamaikan pikajuoksumenestys perustuu Shandin mukaan koululaisurheiluun ja sen kilpailuhenkisyyteen sekä pikkuhiljaa kasvavaan valmennustietoon.
– Ennen maan koululaismestaruuskisoissa pärjäsi vain muutama koulu. Nyt kun college-koulutettuja valmentajia on joka puolella, kaikista kouluista tulee menestyjiä, Shand viittasi vuosittaisiin High Schoolin yleisurheilumestaruuskisoihin. Ne ovat jokaisena kisapäivänä yli 30 000 katsojaa kisapaikalle keräävä suurtapahtuma Jamaikalla.
Jamaikan High Schoolissa harjoittelu rytmitetään suomalaisen seuravalmennuksen tapaan eri tavalla eri-ikäisille. Shandin mukaan treeniä tehdään 12-, 14- 16- ja 19-vuotiaiden ikäryhmissä.
– Esimerkiksi 14-16-vuotiaat eivät käytä levypainoharjoittelua lainkaan. Kaikki voima tehdään oman kehon painolla, Shand sanoo.
Jamaikalaisia lahjakkuuksia menee edelleen paljon Yhdysvaltain yliopistoihin, mutta yhä useampi nuori jää perusopintojen jälkeen valmennukseen kotimaahansa Racers Track Clubin tai sen kanssa kilpailevan MVP:n tapaisiin huippuvalmennusryhmiin.
– Yhdysvaltain yliopistoissa valmentajien työpaikat riippuvat rekrytoinnista (eli koulun menestyksestä). Jamaikalla valmentajilla ei ole samanlaista painetta tehdä heti tulosta. Jamaikalla urheilijan kehitysikkuna on pidempään auki
