Korkeushyppääjä Ella Junnila haki Eugenen MM-kilpailujen karsinnasta yhden täyden vauhdin kilpailun lisää kevään jalkavamman jälkeen.

Hyppyrutiinin puute tuntui vielä Junnilan hypyissä ja hän oli 186:n ylityksellä 18:s. Yritykset 190:sta, joka riitti finaaliin, eivät onnistuneet. Sini Lällä ja Heta Tuuri olivat 186:n ylityksillä jaetulla 21. sijalla.

– Kuten ennen kilpailua sanoin, että fysiikka ei petä. Se on hyvässä lyönnissä, mutta hyppyjen toistettavuus on kysymysmerkki, Junnila viittasi hyppyrutiinin puutteeseen.

Junnilan mukaan kovien kilpailuhyppyjen niukkuus näkyi vaikeutena tehdä hyppyyn pieniä teknisiä muutoksia tai korjauksia.

– Esimerkiksi kun kaarre lähti niin sanotusti purkamaan toiseksi viimeisellä askeleella, se on vaikea yrittää millisekunnissa ajatella, että pidä nyt olkapäätä vähän alhaalla, Junnila sanoi.

– Tämä oli minulle vasta kauden kolmas kilpailu täydellä vauhdilla. Hypyillä on tapana parantua, kun saa rutiinia alle.

Junnilan katse kääntyy nyt elokuisiin Münchenin EM-kilpailuihin.

– Kun hypyt loksahtavat rutiinin kautta kohdalleen, taivas on rajana, Junnila sanoi.

Lällä: ”Juoksu tuli hyvin”

Sini Lällän juoksu kulki, mutta 190:n ylitykseen hän ei karsinnassa pystynyt. Lällä keräsi hyvää kokemusta aikuisten arvokilpailuista.

– ­­Ei mitään supersuorittamista eikä myöskään huonoa. Sellaista perustekemistä. Olen tyytyväinen siihen, että oma perustaso on nyt siellä 185:n yläpuolella, Lällä totesi.

– Juoksu tuli hyvin. Suomessa tuli valmentajalta ohje, että jarrut pois ja täysillä vaan. Ponnistuksessa olisi kuitenkin pitänyt malttaa odottaa. Hyppyyn ei nyt oikein tullut lakipistettä, josta voisi taiton tehdä, Lällä kertaili.

Lällän 190:n yrityksistä paras oli ensimmäinen.

– Siinä oli hyvä nousu. Mutta kun hyppyyn ei ponnistuksen jälkeen tullut lakipistettä ja menee rimalle vähän niin kuin kyljellään, siinä ei ole mitään tehtävissä.

Tuuri: ”Aika tasaista”

Heta Tuuri arvioi hyppyjään samaan tapaan kuin Lällä.

– Sellaista perustekemistä. Ei mitään eksponentaalisen hyviä suorituksia, muttei myöskään tullut huonoja. Aika tasaista, Tuuri kertaili.

– Kropassa tuntui hyvältä ja hyvä mieli jäi, vaikka huomaa, että tekniikassa on vielä tekemistä. Vauhdinjuoksu vaihteli paljon. Sen kun saisi kuntoon.

Tuurin mukaan kallistus juoksussa ja liian aggressiivinen ryntäys rimalle ovat kehityskohteita matkalla Münchenin EM-kilpailuihin.

– Kun noita muita hyppääjiä katsoi, aika kivalla rennolla juoksulla pystyy hyppäämään korkealta, Tuuri sanoi.

Tuurin 190:n yrıtyksistä toinen oli lähellä onnistua.

– Toinen yritys oli sen verran lähellä, että luulin jo, että rima pysyisi siellä. Kolmas oli hätäinen, se tuli nopeasti toisen perään. Siihen ei oikein ehtinyt kerätä ajatusta.

Yhdeksän hyppääjää ylitti 193. Finaaliin riitti 190, mutta tämän korkeuden ylittäneistä karsiutuivat mm. Ukrainan Julia Levtshenko, Montenegron Marija Vukovic ja Yhdysvaltain mestari Vashti Cunningham.