Kestävyysjuoksun suurella 1970-luvulla merkittävää osaa esittänyt Esko Lipsonen kuoli Jyväskylän keskussairaalassa 3. helmikuuta 64-vuotiaana. Hän oli syntynyt Vilppulassa 24. huhtikuuta 1950.
Artturin maratonilla Turussa huhtikuussa 1972 nuori Lipsonen säväytti ensikokeilussaan ajalla 2.15.42 – ikää vasta 21 vuotta 11 kuukautta. Sitä ennen hän oli voittanut junioritasolla useita Suomen mestaruuksia ja ottanut tuplavoiton 1500 ja 3000 metrillä 18-vuotiaitten maaottelussa Tallinnassa 1968. Kesällä 1970 syntyi 3000 metrillä 20-vuotiaitten SE-aika 8.05,0 sekä 5000 metrillä tulos 14.02,4, mitä nopeammin suomalaisista 20-vuotiaista vain Lasse Virén oli juossut siihen mennessä.
Lipsonen juoksi maratoneja harvakseen – kaikkiaan enää kolme, eikä parantanut ennätystään – mutta ratamatkoilla hän kuului vuosikymmenen ajan maan parhaimmistoon. Huhtikuisessa kevään suurtapahtumassa Palma-maantieviestissä jotkut hänen osuusennätyksistään jäivät ikiajoiksi rikkomatta.
Kymmenien muiden tavoin rajojaan etsien Esko Lipsonen keräsi ikäänsä nähden rohkeasti valtaisia kilometrimääriä, mutta kuten hän uransa jälkeen totesi, ”paras kunto tuli aina varhain keväällä, mitään järkeä siinä touhussa ei ollut”.
Huippuvuosinaan Lipsonen juoksi Vilppulan Veikkojen ja Jyväskylän Kenttäurheilijain väreissä. Hän edusti useita vuosia myös Saarijärven Pullistusta. SM-maastoissa hän avasi aikuisten mitalisarjansa 5 km:n hopealla Nilsiässä 1972 Mikko Ala-Leppilammen takana. Seuraavana tuli maaliin tulevan syksyn olympiavoittaja Pekka Vasala. Mikkelissä 1973 Lipsonen teki ainutlaatuisen tempun: jäätyään 15 km:llä seitsemänneksi hän saapui muutama tunti myöhemmin 5 km:n starttiin, tuloksena nyt pronssimitali Tapio Kantasen ja Lasse Virénin takana.
Kolmannen maastomitalinsa, hopeisen, Lipsonen otti 1978 Porissa 15 km:llä Kaarlo Maaningan voittamassa kilpailussa. Kalevan kisoissa hänen ainoa mitalinsa oli 10 000 metrin pronssi Seinäjoella 1975 ja SM-maratonilla pronssi Keuruulla 1978. Aikuisten maaotteluissa hän esiintyi Neuvostoliitto-ottelun 5000 metrillä 1975 ja Ruotsi-ottelun 10 000 metrillä 1978, molemmat Helsingissä.
Esko Lipsosen omia ennätyksiä olivat 1500 metrillä 3.46,7 (1975), 3000 metrillä 7.56,6 (1976), 5000 metrillä 13.39,9 (1979) sekä 10 000 metrillä 28.36,4, jonka hän juoksi 23-vuotiaana 1973. 29 minuutin rajan hän alitti viitenä vuonna. Uran erikoisuuksia olivat 5000 metrin sisärata-aika 13.50,0 Turun Kupittaan pienessä kirnussa helmikuussa 1973 sekä kukaties paras juoksu kaikista, Kaivopuiston 25 km:n katujuoksu Helsingissä huhtikuussa 1976. Ankarassa taistelussa Lipsonen piti Lasse Viréniä lujilla, mutta hävisi täpärästi – ajat 1.14.21,2 ja 1.14.24,6.
Suomen kestävyysjuoksun tuolloisesta tasosta kertoo se tosiasia, että arvokilpailutasolla Esko Lipsosen kansainväliset edustukset jäivät MM-maastoesiintymisiin 1971, 1973 ja 1976. Samalla ne olivat hänen pitkän uransa lähes ainoat kilpailustartit ulkomailla.
Työelämässä Esko Lipsonen vaikutti seurakunnan suntiona, mutta oli jo jäänyt toimesta eläkkeelle. 1980-luvulla häneen otti yhteyttä nuori juoksija Risto Ulmala, joka halusi kehittyä maailmantasolle. Tulosta syntyi – MM-Tokiossa 1991 seitsemäs sija 5000 metrillä ja myöhemmin 28 minuutin alitus 10 000 metrillä.
Esko Lipsonen oli pidetty persoona niin urheilussa kuin työssäänkin. Valmentajana hän osasi ottaa oppia nuoruuden innossaan tekemistään virheistä.
Matti Hannus