Rohkea askel uravalinnoissa tuottaa joskus yllättäviä tuloksia. Eeva-Liisa Holmström vaihtoi sairaanhoitajan työt lasten psykiatrian parissa Lappeenrannan Urheilu-Miesten nuorisopäällikön pestiin. Samalla roihahti vuosia kytenyt liekki, joka toi hänet takaisin ratajuoksun pariin.

– Aluemestaruuskisoissa tarvittiin juoksijaa, ja minä menin mukaan 4 x 400 metrin ja 4 x 800 metrin viesteihin. Juoksujen jälkeen olin niin onnellinen kuin olla voi, Holmström muistelee paluutaan radalle.

Tainionkosken Tähdessä alkanut ja vuosiksi hiipunut mailerin ura jatkuu nyt Teuvo Laukkasen valmennuksessa ja toimii vastapainona nuorisopäällikön vaihteleville tehtäville.

Lappeenrannan Urheilu-Miehissä Holmström, 32, vastaa seuran alle 13-vuotiaiden toiminnasta. Kesällä se tarkoittaa 500 lapsen, 26 treeniryhmän ja 20 ohjaajan organisaation johtamista. Työhön kuuluu myös ohjaajien rekrytointi.

– Meillä on hyvin ohjaajia. Osa heistä on mukana vain kesä -tai talvikaudella, osa läpi vuoden. Ryhmiä vedetään kaksi ohjaajaa per ryhmä –systeemillä, niin että toinen on pää- ja toinen apuohjaaja. Näissä rooleissa kuitenkin vuorotellaan, kun treenejä suunnitellaan, Holmström kertoo.

Itse Holmström hyödyntää omaa koulutustaan ja aiempaa työkokemusta vetämällä kerran viikossa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten Sisujengi-ryhmää. Hän on myös lapsi-vanhemmat –ryhmän vetäjä.

Työstään Holmström on aidon innostunut. Paljon uutta on pitänyt opiskella lyhyessä ajassa, ja haasteita piisaa. Työ on kuitenkin palkitsevaa.

– Haasteena on, miten sen nyt sanoisi, sellaisen aidon innostuksen kipinän ylläpitäminen ohjaajien keskuudessa. Niin, että ohjaaminen ei olisi vain ”kesätyö” vaan työtä, jossa on jatkuvuutta, Holmström sanoo.

Talven treenipaikat kärkihaaste

Toinen Holmströmin haasteista ovat Lappeenrannan harjoituspaikat talviaikaan. Urheilutalolla on juoksusuora, mutta tilat ovat sen verran pienet, että sinne riittää vuoroja vain kilpailuryhmäläisille.

– Kaikki harrasteryhmät, nuorimpien urheilukoulut ja liikuntaleikkikoulut ovat koulujen liikuntasaleissa, mutta isoimpien kilpailuryhmät pääsevät kuitenkin tekemään jonkinlaista lajiharjoittelua pois lukien heittolajit ja seiväshyppy, Holmström kertoo.

– Vanhemmille saa perustella paljon, että tuottavaa ja laadukasta yleisurheiluharjoittelua voidaan tehdä erilaisissa paikoissa. Kimmoisuuden, ketteryyden, voimien, hyppyjen ja loikkien ja monen muun asian harjoittelu onnistuu muissakin kuin perinteisissä yleisurheilupaikoissa.

Kimpinen tuo seuraväen yhteen

Lasten vanhempien kanssa Holmström on kohdannut tutun tilanteen. Varsinkin talvella perheiden arki on kiireinen. Lapset tuodaan ja haetaan harjoituksista, kanssakäynnille ohjaajien kanssa on rajoitetusti aikaa.

Holmström kommunikoi ryhmien ja vanhempien kanssa pääosin puhelimen, sähköpostin ja sosiaalisen median kautta kunnes kesä koittaa. Silloin tilanne muuttuu.

– Talvella, kun ryhmät ovat eri koulujen saleissa, ei synny sellaisia kohtaamisia kuin kesällä. Silloin kaikki ovat Kimpisellä, Holmström sanoo.

Kesä on myös sitä aikaa, kun Holmström yrittää rekrytoida vanhempia mukaan seuratyöhön, mikä ei nykyisin ole aivan ongelmatonta.

– Sitä koetan miettiä kuinka seuratyö saadaan näyttämään niin houkuttelevalta, että toimintaan saadaan nuorempaa vertaa nykyisten melko korkean keski-iän omaavien aktiivien joukkoon ja oppiin.

– Yksi tällainen systeemi meillä on se, että kesällä jokaisen urheilukouluryhmän vanhemmilla on vastuuvuorot viikkokisojen järjestelyissä. Kun huomaa, että kisoissa toimitsijana oleminen ei ole vaikeaa, ja siitä saa hyvän mielen, kynnys tulla toimintaan mukaan madaltuu.

Laikka punaisena, ääni käheänä

Itse Holmström keskittyy nyt nauttimaan työstä, josta hän on vuoden kokemuksella saanut hyvän otteen. Kysymykseen työn huippuhetkistä hänen ei tarvitse miettiä vastausta.

– Kyllä ne ovat nämä maailman ihanimmat junnut ja Tampere Indoor Gamesin tapaiset yhteiset kisareissut heidän kanssaan, Holmström sanoo.

– Siellä painaa laikka punaisena. Pitää ehtiä katsoa, että jokainen on ajoissa verryttelemässä, kilpailemassa ja ruokailemassa, ja sitten kannustaa äänensä käheäksi, mutta ne ovat upeita reissuja.