Jarmo Mäkelä katsastaa heittolajit kolumnisarjansa neljännessä osassa. Sarjassa on vertailtu 2000-luvun parhaita suomalaisia yleisurheilutuloksia lajin kansainväliseen tasoon. Analyysi perustuu kunkin tuloksen prosenttiosuuteen 2000-luvun (2001-2019) maailmantilaston 30. tuloksesta.

Analyysin taustana ovat Pentti ”Pesa” Vuorion kokoamat arvokilpailujen stadionlajien 2000-luvun (2001-2019) maailmantilastot ja Mäkelän niistä valmennusjulkaisu Huippu-Urheilu-Uutisiin tekemät analyysit. Tässä kolumnisarjassa analyysiä on täydennetty 2000-luvun parhaiden suomalaistulosten osalta.

Suomalaistulosten vertailun pohjana käytettyä mittaria voi pitää sikäli objektiivisena, että se perustuu vain tilastomatematiikkaan. Siihen ei vaikuta se, että yleisurheilulajien harrastuneisuus ja taso vaihtelee jonkin verran koko maailman mitassa. Esimerkiksi naisten heittolajien olympiastatuksesta on vähäisen harrastajamäärän takia joskus käyty keskustelu Kansainvälisen olympiakomitean piirissä.

Analyysin mittarin objektiivisuutta vahvistaa myös 1990-luvulla päivitetty yleisurheilun kansainvälinen pistetaulukko, joka näyttää ennustaneen hämmästyttävän hyvin myös nykyisiä heittotuloksia ja -tilastoja. Miesten heittolajien vertailutulokset asemoituvat kaikki pieneen pistehaarukkaan 1209-1217. Naisten vastaavat vertailutulokset muodostavat vain hieman suuremman pistehaarukan, 1176-1191.

Nykyisten maailmantilastojen perusteella naisten ja miesten väliset tuloserot ovat kuulantyönnössä 1,85-2,00 metriä, kiekonheitossa 1,50-2,00 metriä, moukarinheitossa 5,20-5,70 metriä ja keihäänheitossa 21,70-22,20 metriä.

Tässä suomalaistulosten vertailun pohjana olevat heittolajien 2000-luvun maailmantilaston 30. tulokset ovat kivenkovaa kansainvälistä tasoa: 21,58/19,63 – 68,12/66,01 – 80,99/75,10 – 88,10/66,09.

Miesheittäjillä todellinen supertulosten suma

Vaikka heittolajien kärkitulokset keskittyvät vahvasti Eurooppaan, ovat niiden laji- ja valmennuskulttuurit viime vuosikymmenten aikana rantautuneet enenevästi maailman kaikille mantereille. Maailman parhaista heittäjistä on 2000-luvun aikana lähes seitsemän kymmenestä tullut Euroopan maista, miesheittäjien prosenttiosuus on 68 % ja naisheittäjien 65 %.

Miesten heittolajeista kaksi eriytyy mielenkiintoisesti. Moukarinheitto on totaalista Euroopan ylivaltaa peräti 93 % osuudella, kun taas kuulantyöntäjistä vain 40 % tulee vanhalta mantereelta.

Viisi miesheittäjää mahtuu 2000-luvun maailmantilaston 30 parhaan joukkoon ja saavat tässä analyysissä täten vertailuprosentin +100. Tero Pitkämäen, Olli-Pekka Karjalaisen, Frantz Krugerin, Timo Tompurin ja Antti Ruuskasen uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä tekemät tulokset ovat superkovia ja tulevat varmuudella kestämään aikaa.

Heidän takanaan kuusi muuta keihäsmiestä valtaavat kärkikymmenikön muut sijat ja jättävät niukasti sen ulkopuolelle vuosituhannen parhaat kuulamiehet Ville Tiisanojan (21,09 / 97,73 %), Arsi Harjun (21,00 / 97,31 %) ja Tepa Reinikaisen (20,88 / 96,76 %). Miesheittäjien kymppikärki edustaa koko lajiryhmää, yksikään naisheittäjä ei sen vertailuprosentteihin yllä.

Keihäänheittäjät vahvoilla myös naisten tilastossa

Naisten tilastossa keihäänheittäjät Kirsi Ahonen ja Jenni Kangas jakavat kymmenennen sijan tuloksillaan 60,98. Keihäänheittäjillä on Paula Huhtaniemen ja Mikaela Ingbergin johdolla viisi kärkisijaa moukarinheittäjien ottaessa kolme sijoitusta 70 metrin tuntumassa olevilla tuloksillaan. Kymppikärkeen yltää myös kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen kohta viiden vuoden takaisella ennätyksellään 61,07.

Suomen vahvaa keihäsmaan statusta pitävät tukevasti yllä myös naisheittäjät. Kummankin sukupuolen kärkikymmenikössä on seitsemän keihäänheittäjää, kaksi kolmasosaa kokonaisuudesta. Moukarinheittäjiä näihin kunniataulukkoihin tulee neljä ja kiekonheittäjiä kolme, hieman yllättäen kuulantyöntäjät eivät niihin yllä.

Tähän mennessä tilastoitu 2000-luku koostuu viidestä olympiadista, joista viimeistä on kuluva vuosi vielä jäljellä. Uuden vuosituhannen ensimmäiset vuodet olivat suomalaisheittäjille vahvoja. Ateenaan 2004 päättyneellä olympiadilla kirjattiin näiden tilastojen tuloksista kolmasosa, seitsemän. Nelivuotiskaudet kohti Pekingiä 2008 ja Lontoota 2012 tuottivat kymppikärjen tuloksia vain kolme ja kaksi. Rio de Janeiroon 2016 päättynyt olympiadi toi pääosin edelleen urheilu-uriansa jatkavien urheilijoiden toimesta viisi tilastomerkintää.

Kohta alkava kausi ratkaisee, saadaanko näin käynnistyneelle nousulle jatkoa, kuluvalla olympiadilla vain Krista Tervo ja Jenni Kangas ovat kirjauttaneet tuloksensa kyseessä olevaan seurantaan.

Halvari ja Harju mahtuisivat top ten -listalle

Hieman ennen tämän analyysin seurantajakson käynnistymistä suomalaisheittäjät tekivät erittäin kovia tuloksia ja saavuttivat paljon. Vuoden 2000 Pirkkahallin tuloksellaan 22,09 / 102,36 % Mika Halvari ja saman vuoden olympiavoittaja Arsi Harju (21,39 / 99,12%) nostaisivat kyseisillä tuloksillaan lajinsa hyviin asemiin kymppikärjen kunniataulukossa.

Lisäksi kesän 1998 Tampereen Eliittikisoissa Karoliina Lundahl jysäytti ennätyksensä komeisiin lukemiin 18,28, jonka vertailuprosentti 93.12 nostaisi painonnostajanakin menestyneen ex-oululaisen tukevasti naisheittäjien kunniatauluun.

Vuoden 1999 Kuortaneen Juhannuksessa rävähti Suomen yleisurheilun nykyhistorian kaikkein kovin tulos, kun Aki Parviainen mittautti uuden keihäsmallin Suomen ennätykseksi komeat 93,09, jonka huima vertailuprosentti 105,66 % nostaisi Parviaisen ylhäiseen yksinäisyyteensä missä tahansa tämän analyysin tilastossa.

Yleisurheiluväen huomaa usein keskustelevan miesten kuulantyönnön viime vuosien hurjasta tason noususta, itse asiassa missään muussa yleisurheilulajissa ei vastaavaa ole nähty. Pyörähdystekniikan yleistyminen ja lajin nopea kasvu maailman kaikilla mantereilla selittävät ilmiötä ainakin osin. Jokin aika sitten keskustelin asiasta Suomen Urheiluliiton emeritus valmennusjohtaja Into Turvasen kanssa. Hänen mukaansa sääntömuutos, joka mahdollistaa pyörähtäjille keskirinkiin hyökkäämisen ringin metallireunuksesta tukea ottaen jopa sen päälle astumalla vaikuttaa tuloksiin hyvinkin puolen metrin verran – kuulostaa järkeen käyvältä.

Teksti: Jarmo Mäkelä