Päätoimisten työntekijöiden lisääminen ja toiminnan ammattimaistuminen ovat suurille yleisurheiluseuroille ainoa tie parempaan huomiseen. Näin uskoo Suomen Urheiluliiton (SUL) seurapalvelujohtaja Harri Aalto.
– Se ei todellakaan tarkoita, että vapaaehtoisten työ korvataan. Mutta päätoimisia täytyy olla, koska seurassa ei voi olla vain sellaisia ihmisiä, jotka tekevät työtä illalla oman päätyönsä iltapuhteena, Aalto sanoo.
Tiistaina 19.4. Nakkilassa 50-vuotispäiviään viettävä Aalto tietää mistä puhuu. Hän on ehtinyt tehdä kaikkea mahdollista niin seurassa kuin piirissä. Hän on toiminut myös SUL:n liittovaltuustossa ja hallituksessa, ja johtanut 15 vuotta liiton seura- ja koulutustoimintaa.
Aalto uskoo, että vapaaehtoisia taidolla johtava ja motivoiva toiminnanjohtaja on kivijalka, joka saa seuran kasvamaan.
– Nuorisotoiminta tuo seuraan massaa ja tuloja. Sitä varten tarvitaan nuorisopäällikkö. Kun sitten nuorisotoimintaan halutaan laatua eli tehdään massasta harjoitusryhmiä, joilla on mahdollisuus edetä laadukkaasti kohti omaa tavoitettaan, tarvitaan nuorisovalmennuspäällikkö. Kun tästä mennään eteenpäin, seuraava vaihe on valmennuspäällikkö, Aalto visioi.
Palloiluseuroihin verrattuna tuon tien kulkemisessa yleisurheiluseuroilla ongelmana on useimmiten varainhankinta.
– Myynti ja markkinointi ovat yleisurheiluseurojen akilleenkantapää. Porin Kalevan kisojen johtoryhmän vetäjän pesti osoitti minulle kuitenkin, että meillä on huikeita mahdollisuuksia, Aalto sanoo. Hän viittaa Porin kisojen yli 300 000 euron tuottoon.
– Seurojen taloudessa otettiin 2000-luvulla iso loikka eteenpäin valmennus -ja urheilukoulumaksuja korottamalla. Nyt samaa loikkaa ei enää saada maksujen korotuksilla. Minun visionani on, että se tulee myynnin ja markkinoinnin osaamisen lisäämisellä seuroissa, Aalto sanoo.
– Tämä on hanke, jota liiton ja seurojen pitää rakentaa yhdessä.
Ikä tuo nöyryyttä ja ymmärrystä
Yhteistyö ja yhdessä tekeminen ovat asioita, jotka toistuvat Aallon puheissa. Urheiluliitossa hän vetää yli kymmenen hengen organisaatiota, joka pyörittää nuorisoyleisurheilua, alue- ja koulutustoimintaa.
Työuransa Aalto aloitti yhteensä kymmenen vuotta kestäneellä opettajan työllä ensin Matomäen ala-asteella Nakkilassa ja sitten rehtorina Lauttakylässä, Huittisissa.
Sitten järjestötyö imaisi hänet mukaansa.
– Se oli yksi perjantai-ilta, kun Urheiluliitosta soitettiin ja todettiin, että me ollaan löydetty hyvä kenttäjohtaja.
– Kysyin, että kuka.
– Sinä, silloinen puheenjohtaja Ilkka Kanerva vastasi ja antoi toimitusjohtaja Antti Pihlakosken kanssa kaksi viikkoa aikaa miettiä muuttoa Helsinkiin ja rehtorin töiden jättämistä.
Ratkaisuaan Aalto ei ole katunut eikä ole syytäkään. Hänen organisaationsa on työstänyt rivakkaan tahtiin uudistuksia seurakoulutusjärjestelmästä somenuoriin ja koulutuksen digialustoihin. Ylämäkiäkin on eteen siunautunut, mutta vaikeuksista on korjattu opit talteen.
– Pääsin Nakkilassa aikanaan opettajan töistä puoli kaksi iltapäivällä. Tein silloin viikoittain ainakin yhtä paljon Nakkilan Vireen töitä, kuin mitä tein opetushommia. Ikä on tuonut nöyryyttä ja ymmärryksen, että muutkin osaavat näitä asioita ja paremman tuloksen saa, jos saa oman tiimin toimimaan.
– Sitä minun työni nyt on. Minun tehtäväni on luoda resursseja ja mennä työntekijän vierelle silloin, kun jollakin on vaikeampaa.
Politiikkaa ja valmennusta
Hengästyttävää työtahtiaan Aalto arvelee geeniperäiseksi. Päätyön lisäksi päiviä venyttää vuonna 1989 alkanut aktiivinen kunnallispoliitikon ura Nakkilassa. Pitkät päivät mahdollistaa innokas kuntoilu, joka yhdistyy Aallon toiseen intohimoon, valmennukseen.
Tällä haavaa hänen valmennuksessaan ovat Jenni Jokinen ja Kristian Salo, mutta Aalto on rakentanut myös SM-liigan Lukon väkevän laitahyökkääjän Sami Lähteenmäen fysiikkaa.
– Kun menen omien valmennettavieni kanssa punttisaliin tai muihin treeneihin, olen sieltä pois tullessa 99-prosenttisesti hyvällä tuulella ja täynnä virtaa. Minua ei ole tehty katsomaan kotisohvalla Kauniita ja Rohkeita.