Kolmisen viikkoa on kulunut nyt valmiusajan pyörteissä. Ympärillä oleva arki on mullistunut ja seuroissa tapahtuva liikunta pysähtynyt kuin seinään. Seuratoiminta on kutistunut lyhyessä ajassa pieneen murto-osaan.

Muuttunut seuratyö

Seurojen toimintaympäristö on täysin muuttunut. Liikuntahallien ovet ovat säpeissä ja seurojen liikunta- ja valmennusryhmät eivät kokoonnu. Liikkujat ovat ottaneet vahvasti roolia oman itsensä liikuttamisesta. Tai sitten eivät. Kynnys yksin liikkumiseen on monelle yllättävänkin iso.

Olisiko seuroilla vielä vahvempi paikka innostaa, kannustaa ja haastaa ihmiset liikkeelle? Mahdollisuuksia on ja osittain siihen on jo päästy kiinni, mutta kaikkia odotetaan tähän työhön. Nyt olisi hyvä aika ottaa roolia ja vielä vahvemmin näyttää seuratoiminnan voima.

Liikkumiseen ei saa olla estettä

On todella tärkeä noudattaa viranomaisten linjauksia, mutta ne eivät varmasti ole esteenä aktiiviselle liikkumiselle tai urheilijoiden valmentautumiselle pääsee halliin harjoittelemaan tai sitten ei. Voi olla hyvä hetkeksi palata perusharjoittelun ääreen.

Urheilijan ”kivijalkaa” on nyt hyvä vahvistaa, kun kilpailukauden avaus siirtyy kauemmaksi. Hiki ja hengästyminen ovat hyviä harjoittelun mittareita sekä harrastajilla että kilpaurheilijoilla.

Seuroja ei saa jättää pulaan

Sopeutumistoimia vallitsevaan tilanteeseen on jo seuroissamme tehty, mutta pääosin tilanne on vielä hallinnassa. Ratkaisevaa on milloin päästään liikkeelle kesän urheilukoulujen ja tapahtumien osalta. Mikäli tilanne venyy, ja toiminta jää toteutumatta, vaikeuksia alkaa seurojen talouteen tulla yhä enemmän. Valtiovallan tukipakettia urheilulle odotetaan.

Ehdotukset on lajiliittojen ja Olympiakomitean kautta tehty ja päätökset eivät saa jäädä roikkumaan, sillä tällöin myös seuran vastuuhenkilöt roikkuvat epävarmuuden tilassa ja siihen meillä ei tässä yhteiskunnassa ole varaa. Seurat ja niiden seuratoimijat toteuttavat yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa. Tämä työ on turvattava! Tähän asiaan palattaneen toivottavasti jo ensi viikon budjettiriihen jälkeen.

Yhdessä onnistuen

On hämmentävää kuulla kommentteja siitä, että liittojen ja seurojen roolit olisivat ristiriitaiset. Tai näiden tukeminen olisi toisilta pois. Sanottakoon nyt selvästi, että Urheiluliiton roolina on kaikin mahdollisin tavoin tukea urheilijoidemme ja seurojemme toimintaa. Sitä teemme resurssiemme mukaisesti ja reilun 80 prosentin omavarainhankinnalla, joten se antanee meille myös roolin aika lailla itse ratkaista mihin euromme käytämme. Enemmän näitä erilaisia äänensäröä toki tulee sellaisilta, jotka eivät ole vastuuta koskaan seuratoiminnasta kantaneetkaan.

Itse olen enemmän kuin iloinen siitä, että koen yhteistyön seurojen ja Urheiluliiton osalta toimivan erinomaisesti ja toisiaan kunnioittavasti. Case by case yhdessä pohtien miten voimme asioita poikkeustilanteessa ratkaista. Tämä on parasta lääkettä tähän ja koronan jälkeiseen aikaan.

Yhdessä olemme selvinneet tähänkin asti ja yhdessä selvitään koronastakin huolimatta!

Harri Aalto

toimitusjohtaja

Suomen Urheiluliitto ry