Lotta Haralan ja Reetta Hurskeen tavoite on kilpailla Pariisin olympiakisojen 100 metrin aitojen välierissä. Ne juostaan perjantaina (9.8.).

– Tavoite on välieräpaikka. Se olisi lajille ja minulle henkilökohtaisesti iso juttu, Harala kiteyttää oman tavoitteensa Suomen joukkueen mediatilaisuudessa Pariisissa.

Välieriin pääsee keskiviikon viidestä alkuerästä kustakin kolme parasta sekä kolme aikavertailusta. Jos alkueristä ei jatkopaikkaa heltiä, seuraava mahdollisuus on torstain keräilyeristä. Niissä kolmesta erästä jatkoon menee kustakin kaksi parasta.

Haralalle, joka on tälle kaudella päässyt elämänsä kuntoon, olympiaedustus on yhden unelman toteutuma.

– Se on ollut minulle tosi iso unelma. Jossain vaiheessa ajattelin, että koska on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, siitä unelmasta pitää päästää irti. Nyt se on myös tavoite, ja olen äärimmäisen iloinen, että se on toteutunut, Harala sanoo.

Harala: SE-juoksussa oli parannettavaa

Harala, 32, antoi jo keväällä viitteitä huippukunnosta juoksemalla Espoossa myötätuulessa 12,64 ja jatkoa on seurannut: Rooman EM-kisoissa välieräpaikka, Kuortaneella juhannuksena ennätys 12,74, joka koheni La Chaux-de-Fondsissa Sveitsissä suomenennätyslukemiin 12,65. Ja lisää on luvassa.

– SE-juoksussa oli parannettavaa ehdottomasti. Siinä oli tiettyjä osa-alueita, jotka menivät paremmin kuin muissa juoksuissa tällä kaudella, mutta se ei ollut minun paras juoksu jokaisella osa-alueella, Harala sanoo.

Harala viritteli olympiakuntoaan viime viikolla Reimsissä, jossa tehdyt viimeiset harjoitukset jättivät juoksijan toiveikkaaksi.

– Minulla oli tiistaina kova voimatreeni, joka meni tosi hyvin. Keskiviikkona juoksin viimeisen kova aitajuoksutreenin, joka sujui todella hyvin. Siinä tuli parhaita aitavälejä, mitä olen missään pystynyt juoksemaan. Se luo varmuutta, että kunto on edelleenkin noussut, ja että kisoissakin on mahdollista juosta kovempaa kuin ennen, Harala sanoo.

Välieriin riittävää tulosta Harala ei tarkemmin osaa ennustaa. Budapestin MM-kisoissa se oli 12,92.

–  Ajattelen, että minun tämän kauden hyvä tulos riittäisi, mutta keräilyerä ehkä vähän muuttaa tilannetta, mutta millä tavalla, en osaa sanoa, Harala viittaa siihen, että alkueristä menee jatkoon vain kolme parasta totutun neljän sijaan.

Hurske luottavainen vahvan kauden jälkeen 

Hurske kilpailee Pariisissa jo vuoden kolmansissa arvokisoissaan. Talven MM-halleissa Glasgow`ssa juoksut kantoivat välieriin, Roomassa Hurske juoksi alkuerässä 12,78 ja eteni finaaliin, jossa hän oli kuudes ajalla 12,84.

EM-kisojen jälkeen Hurske pudotti ennätyksensä 12,68:aan, joka oli tovin SE ja juoksi kolmisen viikkoa sitten Sveitsin La Chaux-de-Fondsissa 12,69.

Nyt takana on olympiakunnon viimeistelyjakso, jonka jäljitä Hurske on tyytyväinen.

– Toivottavasti pystyn juoksemaan ennätyksen, Hurske muotoilee olympiatavoitteensa välieräpaikan lisäksi.

Hurskeen viimeiset treenit ovat sujuneet. Alkuerissä kyse on siitä, että juoksussa kaikki loksahtaa kohdalleen.

– Pitää päästä rytmiin kiinni ja saada tekeminen sellaiseen tiettyyn asentoon, josta pystyy tekemään hyvää, rytmikästä ja tehokasta juoksua, Hurkse kuvaa juoksunsa tärkeitä elementtejä.

Entä mitä vaaditaan välieriin?

– En tiedä miten keräilyerät vaikuttavat, mutta viime vuonna mentiin MM-kisoissa välieriin ajalla 12,92. En usko, että tänä vuonna se on kauhean paljon kovempaa. Ei siis todellakaan mahdotonta meille kummallekkaan.

Vanninen: Olen ihan luottavainen, että selkä kestää

Vuosi sitten seitsenottelija Saga Vanninen urakoi ennätyspisteensä 6391, voitti nuorten EM-tittelin ja oli Budapestin MM-kisoissa yhdeksäs. Kuluvan talven MM-halleista heltisi Glasgow´ssa viisiottelun toinen sija, mutta kesäkuussa Rooman EM-kisat katkesivat kesken selkävaivaan.

Nyt Vanninen ja valmentaja Jesse Jokinen ovat valmiita viemään läpi Pariisin olympiakisojen seitsenottelun, vaikka selkävaiva toi muutoksia kesän harjoitteluun.

– Selän puolesta on totta kai pitänyt aika paljon soveltaa treeniä, mutta viime päivät ovat menneet hyvin, Vanninen totesi Suomen joukkueen mediatilaisuudessa Pariisissa.

Vannisen mukaan selkäongelmille on selitys, jota hän valottaa sen verran, että suoranaisesta vammasta ei ole kyse.

– Selkä on kipuillut, mutta mitään suoranaista vammaa siellä ei ole. Juurisyytä on etsitty ja saatu vastauksia. Aika on ollut rajallinen, mutta olen ihan luottavainen, että se kestää ottelun läpi, mutta sen näkee siten kisan aikana, Vanninen sanoo.

Jesse Jokinen: Ei höntyilty liikaa 

Jokinen on Vannisen kanssa samoilla linjoilla.

– Kun Roomassa ottelu jäi kesken, vaiva piti sen jälkeen saada niin sanotusti haltuun. Ja kun urheilussa palataan normiharjoitteluun vaivan jälkeen, se vaatii pientä malttia. Tässä kohtaan, kun iso kisa painoi päälle, se oli urheilijalle kova paikka, kun oli halu harjoitella, mutta piti malttaa. Siinä kuitenkin onnistuttiin hyvin. Ei höntyilty liikaa, Jokinen sanoo.

– Kesällä tuli pieni huili, jossa harjoittelua piti soveltaa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana päästiin jo aika mukavasti harjoittelemaan.

Vanninen näkee, että kesän harjoittelun jäljiltä suoritusvarmuus saattaa olla haaste. Jokisen muistuttaa, että otteluun lähdetään laji kerrallaan hakemaan yksittäislajeista mahdollisimman hyvää onnistumista.

– Jos sinne tulee huonompi laji, me ei  jäädä sitä märehtimään, sitten vaan kiinni seuraavaan. Saga on yllättänyt meidät ennenkin. Eiköhän hän pääsee nytkin vetämään ihan kunnon ottelun, Jokinen sanoo.

Torstaina ja perjantaina (8.–9.8.) kilpailtavan seitsenottelun suosikit ovat kolmatta olympiakultaansa jahtaava Belgian Nafi Thiam, kaksinkertainen MM-mitalisti ja urallaan 6988 pisteen ottelun kasannut Yhdysvaltain Anna Hall yhdessä Hollannin Anouk Vetterin ja britti Katarina Johnson-Thompsonin kanssa.

Alanen: Reilu 60-metrinen vie finaaliin, tärkeintä on löytää heittoon rentous

Keihäänheittäjä Anni-Linnea Alanen on aistinut Pariisissa ensi kertaa urallaan olympiakisojen tunnelmaa. Kansainvälisistä kisoista tuttuja kilpakumppaneita on tullut vastaan, ja urheilijakylän laajuus on tehnyt vaikutuksen, mutta fokus on ja pysyy karsinnassa.

Karsintakilpailu on aamupäivällä keskiviikkona ja karsintaraja on 62 metriä.

– Veikkaan, että sitä ei tarvitse heittää. Sellainen kuusikymppinen riittää, Alanen arvioi millaisen tuloksen finaalipaikka vaatii.

Alasen ennätys on viime vuonna heitetty 62,45. Tällä kaudella hän on puhkaissut 60 metrin rajan heinäkuisessa Mikkelin kilpailussa kesän kotimaisella kärkituloksella 60,40. Sen jälkeen kunto on kehittynyt heittäjän ja valmentaja Martin Grandellin tavoitteiden mukaan.

– Nyt on ollut nousujohteista oikeastaan Kalevan kisojen jälkeen. Joka viikko on aina vähän edellistä parempi. Mikkelin jälkeenkin on saatu muutamia pikkujuttuja kuntoon treeneissä. Hyvältä vaikuttaa, Alanen kuvaa heittovirettään.

– Jos kaikki oikein hyvin osuu kohdalleen, kuntoa on ennätyslukemiin, mutta totta kai se vaatii teknisesti hyvän suorituksen. Karsinnassa riittäisi sellainen Mikkelin kilpailun tyyppinen rento heitto. Se rentous on minulla heitossa avainsana, ettei se menisi puristamiseksi.

Tuuleton stadion-olosuhde ei ole ongelma

Stade de France stadion on ainakin ensimmäisten kisapäivien aikana ollut liki tuuleton. Alaselle stadion-olosuhde ei ole ongelma.

– Olen muutaman kerran päässyt heittämään arvokisoissa stadionilla ja olen kyllä ihan tykännyt. Ei ainakaan ole mitään moitittavaa, Alanen sanoo.

Vuosi sitten Budapestin MM-kisoissa naisten keihään taso ei noussut erityisen korkealle. Japanin Haruka Kitaguchin voittotulos oli 66,73, mutta pronssille riitti 63,38 ja kahdeksan parhaan joukkoon vei rapiat yli 60-metrinen. Alanen povaa, että Pariisissa, jossa finaali on lauantaina (10.8.), taso on samantyyppinen.

– Veikkaan, että pronssimitali menee sinne 63–64 metrin väliin, Alanen arvioi.