Unohtuuko harjoitettavuuden rakentaminen lasten ja nuorten yleisurheilussa? Hukkuuko se liian aikuismaisiin harjoituksiin? Näin pelkää urheilulääkäri, liikuntatieteiden maisteri ja valmentaja Harri Hakkarainen, joka pureutuu aiheeseen Nuorisovalmennusseminaarissa URHEA-hallissa Helsingissä 22.–23. lokakuuta.

Hakkarainen oli parikymmentä vuotta sitten rakentamassa jääkiekkoilijan urapolkua, jolla oiottiin samoja nuorisovalmennuksen sudenkuoppia, joita Hakkarainen näkee nyt yleisurheilussa.

Yleisurheilun vastaus haasteisiin on päivitetty yleisurheilijan urapolku, joka esitellään Helsingin Nuorisovalmennusseminaarissa. Hakkarainen on sparrannut sen rakennusta jääkiekon parista saaduilla kokemuksilla.

Vahva yleisurheilu- ja fysiikkavalmennustaustan omaava Hakkarainen toimii nyt Rauman Lukon organisaatiossa, jossa hän rakentaa alle 16-, 18- ja 20-vuotiaiden ikäluokkien kanssa jääkiekon pelaajapolkua. Työn tavoite on tuottaa pelaajia liigajoukkueeseen. Vastaavan työn Hakkarainen teki aikanaan Oulun Kärpissä.

– Olen vähän huolestunut, kun olen verrannut yleisurheilukoulutoimintaa siihen, mitä se oli silloin, kun olin 1990-luvun alussa Oulun Pyrinnön valmennuspäällikkönä ja mitä samanikäisten jääkiekkokoulussa nyt tehdään, Hakkarainen sanoo.

– Onkohan yleisurheilussa vähän unohdettu, että harjoitettavuutta pitäisi kehittää juuri 10-16-vuoden ikävuoden välillä ja miksei jo aikaisemminkin.

Puolentoista tunnin harjoituksessa liikettä oli 10 minuuttia

Sen perusteella, mitä hän on nähnyt, Hakkarainen arvioi, että ainakin osassa yleisurheilukouluja mennään liian aikaisin lajinomaiseen harjoitteluun.

– Ei mietitä, mitä pitäisi tehdä, että urheilija pystyy aikuisena harjoittelemaan tehokkaasti ja määrällisesti riittävästi, jotta hän kykenee vuosi vuodelta koventamaan harjoittelua ja saavuttamaan kovempia tuloksia huippu-urheiluvaiheessa, Hakkarainen sanoo.

Hakkarainen kertoo esimerkin 10-vuotiaiden yleisurheilukoulusta, jonka puolentoista tunnin harjoitusta hän seurasi kellon kanssa.

– Liikettä oli 10 minuuttia ja loput jonossa seisomista jonossa tai istumista, koska harjoitus oli luotu liian aikuismaiseksi. Tuossa ikävaiheessa pitäisi liikkua paljon, tuottaa paljon ponnistuksia, juoksua, heittämistä ja toistaa näiden asioiden ympärillä olevia harjoituksia, eli luoda harjoitettavuutta, Hakkarainen sanoo.

– Toisessa harjoituksissa samanikäisten teemana oli kolmiloikka. Laskin, että urheilijalle, jota seurasin, tuli 1,5 tunnin aikana 19 ponnistusta. Kun olin Pyrinnön valmennuspäällikkönä, kokenut valmentaja Jussi Saarela hoki, että kolmiloikkatreeniin pitää tehdä 300 ponnistusta, koska täytyy luoda pohjaa. Silloin asia ymmärrettiin ja näin myös tehtiin. Mihin se on tässä välillä hävinnyt, Hakkarainen kysyy.

Paljon liikettä ja nimenomaan lajiharjoituksen ympärillä

Hakkarainen oli vastuussa fyysisestä puolesta 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, kun jääkiekossa reivattiin Erkka Westerlundin johdolla urheilijanpolkua.

– Käytiin jäähalleissa kellottamassa harjoituksia ja katsottiin, paljonko siellä tehdään luistelua, syöttöjä, syötön vastaanottoa, taklausta, taklauksen vastaanottoa, eli jääkiekon perusasioita, joita pitäisi harjoitella niin, että aikuisena pystyy harjoittelemaan niitä kovaa, Hakkarainen sanoo.

– Tilanne jääkiekossa oli silloin hyvin samankaltainen kuin mitä se nyt tuntuisi olevan yleisurheilussa: 50 minuutin jääharjoituksessa saattoi olla 5 minuuttia liikettä ja loppu oli selittämistä, seisomista ja kaikenlaista muuta, eli ei toistettu.

Hakkaraisen mukaan Jääkiekkoliitto lähti sitten Westerlundin johdolla ajamaan pelaajapolkua, jonka johtoajatuksena oli, että harjoituksessa pitää olla paljon liikettä ja paljon liikettä nimenomaan lajiharjoituksen ympärillä.

– Ja lisäksi paljon harjoitus -ja liikuntamäärää, että pystyy aikuisena harjoittelemaan riittävän laadukkaasti ja määrällisesti paljon.

Mattssonin valmentaja puhuu valmentajana kehittymisestä

Nuorisovalmennusseminaarissa Hakkarainen kertoo myös kokemuksia siitä, kuinka jääkiekossa harjoitusmäärien ja samalla perheiden kulujen kasvua myytiin vanhemmilla mm. osana lasten viikoittaista terveysliikuntaa.

Seminaarissa puhuvat myös nuorten valmentautumisen kotimaan ja kansainväliset erikoisosaajat. Mukana ovat muun muassa professori Urs Granacher Potsdamin yliopistosta, joka puhuu nuorten urheilijoiden hermolihasjärjestelmän adaptaatioista harjoittelun seurauksena ja lääketieteen tohtori Arja Uusitalo, jonka aiheena ovat nuorten ylirasitustilat ja niiden ennaltaehkäisy.

Uinnin olympiamitalisti Matti Mattssonin valmentaja Eetu Karvonen luennoi aiheesta valmentajana kehittyminen. Fysioterapeutti ja Simo Lipsasen fysiikkavalmentaja Peetu Lehmus kertoo yleisurheilijan nuorisovaiheen yleisimpien vammojen ennaltaehkäisystä.

Nuorisovalmennusseminaari URHEA-hallissa Helsingissä 22.–23.10.

Nuorisovalmennusseminaarin ilmoittautuminen tapahtuu täällä

https://www.suomisport.fi/events/f90c864e-85ab-4616-9f55-bb9c329fe769

Nuorisovalmennusseminaarin alustava ohjelma (pidätämme oikeudet muutoksiin): 

Ohjelma ja teemat:

Lauantai 22.10. 

Klo 10.00–11.00 Harri Hakkarainen: Nuoren urheilijan harjoitettavuuden kehittäminen

Klo 11.00–12.00 Eetu Karvonen: Valmentajana kehittyminen, hyvä nuorisovaiheen valmentaja

Klo 12.00–13.00 Pia Pekonen: Valmentajan osaamisen kehittäminen

Klo 14.00 lounas

Klo 15.00 Olli-Pekka Mykkänen: Parayleisurheilijan urapolku

Klo 17.00 Olli-Pekka Mykkänen Integroitu parayleisurheilun ryhmäharjoittelu – demo

Klo 17.30 Kahvitauko

Klo 18.30 Jarkko Finni: Yleisurheilijan uusi urapolku

Klo 19.30 Yleisurheilijan urapolku: seuraesimerkit

Sunnuntai 23.10. 

Klo 9.00 Arja Uusitalo – nuoren urheilijan ylirasitustila, tyypillisyys ja ennaltaehkäisy

Klo 10.00 Prof. Urs Granacher – Effects and adaptations of neuromuscular training in young athletes

Klo 11.15-11.45 Q & A – Urs Granacher

Klo 13.00 Lounas

Klo 14.00 Peetu Lehmus – Nuorisovaiheen yleisurheilijan yleisimpien vammojen ennaltaehkäisy

Klo 15.00 Peetu Lehmus – Nuorten hyvä voimaharjoittelu – Demo