Urheilussa sääntöjen tarkoituksena on taata urheilijoiden tasavertainen kohtelu. Tähän suuntaan on menty lähes kaikessa yleisurheilussa, mutta vain lähes kaikessa. 

Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n säännöt edellyttävät kahta rinnakkaista hyppypaikkaa ja kuulapaikkaa, mutta olosuhteista johtuen riittää yksi keihäs- ja kiekko-/moukaripaikka.

Ja on hyvä muistaa, että vielä jokunen vuosi sitten noteerattiin vain paras tulos karsinnassa, eikä korkeussuuntaisissa hypyissä ollut merkitystä pudotuksilla.

Mietiskelin asia Amsterdamin EM-kisojen katsomossa seuratessani moukarinheiton ykkösryhmän karsintaa. Vettä tuli kuin Esterin ahterista (toki minulla ei ole tästäkään omakohtaista kokemusta) ja heittäjät liukastelivat ringissä. Sitten kakkosryhmä sai yrittää tulosrajan metsästystä huomattavasti mukavammissa oloissa.

Kun karsintaryhmien alkamisaikaero voi olla parikin tuntia, olot voivat muuttua radikaalisestikin. Myönnettäköön, että näin voi tapahtua muutamassa minuutissakin. Yhtä kaikki ainakin teoriassa urheilijalle pitää luoda tasavertaiset olosuhteet. 

Ja sitten aasinsillan jälkeen pitkien heittolajien karsintasääntöihin liittyvä muutosesitykseni: Finaaliin selviytyvät tulosrajan ylittäneet tai 12 parasta kuitenkin niin, että molemmista ryhmistä pääsee finaaliin vähintään neljä urheilijaa. 

Kun ryhmät jaetaan tulosten perusteella kahteen ryhmään ja tulosraja määritetään sopivaksi, esittämäni muutos on lääke joka säälle!

Jarmo Hakanen

Pilotinkadun Tyson

KIrjoittaja on Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja ja Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston puheenjohtaja.