Nyt on se hetki, kun pitää malttaa, sanoo pituushyppääjä Eero Haapala. Kahden leikkauksen ja liki kahden vuoden kuntoutuskurimuksen jälkeen EM-kesän näkymä on kirkas.

– Nyt, kun pystyy tekemään kaikkea, pitää huolehtia siitä, että kuuntelee kehon tuntemuksia. Se on tärkeää, kun aletaan ajaa sisään kovalla vauhdilla ponnistamista, Haapala sanoo.

Viisi vuotta sitten Haapala, 28, liittyi kahdeksan metrin rikkojien kerhoon ponkaistuaan hallissa 811. Viime vuodet nopea ja vahva hyppääjä on taistellut vammojen kanssa. Ne ovat pitäneet kilpailuasun hyllyllä vuoden 2016 juhannuksesta asti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. 

Toissa kesänä Haapalan kilpailukausi päättyi juhannuksen jälkeen leikkaukseen. Siinä korjattiin osittain kantaluusta irti revennyt akillesjänne. Operaation jälkeen kuntoutusta kiusasi Haglundin kantapäänä tunnettu vaiva.

Haapala kokeili kilpailemista viime kesänä Jämsän karnevaaleilla, mutta kivut lopettivat kauden siihen ja hyppääjän tie vei elokuussa kirurgin pakeille.

– Kantapäässä oli luupiikki, joka painoi akillesjännettä. Yritin kuntouttaa sitä ilman leikkausta. Olin maalis-huhtikuussa kuusi viikkoa juoksematta, mutta kipu palasi, kun aloitin kovemman treenin, Haapala kertoo.

Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen Haapala pääsi juoksemaan ja reilut neljä kuukautta operaatiosta hän pujotti jo piikkarit jalkaan.

– Olin marraskuun puolivälissä treenikunnossa. Siitä helmikuun loppuun tehtiin perusharjoittelua, mutta vasta maaliskuussa aloitettiin kovemmat hyppyharjoitukset, Haapala sanoo.

Opiskelu toi kokonaisvaltaisen muutoksen

Haapala, 28, asuu Jyväskylässä. Viime vuoden helmikuusta lähtien hänellä on ollut apunaan kokenut valmentaja ja liikuntafysiologian professori Heikki Kyröläinen. Aluksi Kyröläinen oli tukihenkilö ja nyttemmin valmentaja.

Kyröläisen mukaan yhteistyön haasteet ovat olleet voittaa Haapalan luottamus ja tuoda malttia tekemiseen.

– Nyt kivut ovat poissa, eikä Eero enää epäile vaan on alkanut luottaa prosessiin. Hän on myös alkanut pitää huolta kehonhuollosta ja palautumisen edistämisestä, Kyröläinen sanoo.

– Eero on vähän sellainen on-off -tyyppinen harjoittelija. Hän ei ole tuntenut välimuotoa, eli submaksimaalista harjoittelua. Nyt hän on alkanut uskoa, että harjoitella pitää, muttei liian kovilla tehoilla, eikä liiaksi lajiharjoittelua.

Kuntoutuksen aikana Haapalan kroppaan kertyneet ylimääräiset painokilot ovat alkaneet sulaa ravintoasioiden linjauksella, harjoittelulla ja päivärytmin muutoksella. Sen pohjusti opiskeluiden aloittaminen.

– Fysioterapeuttina pääsin suoraan Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen maisteriohjelmaan lukemaan biomekaniikkaa. Sieltä on tullut hyvin tietoa, jota voi soveltaa myös omaan harjoitteluun, Haapala sanoo.

Lajiharjoituksista hyviä signaaleja

Kuluvan kevään harjoittelulla Haapala ja Kyröläinen rakentavat hyppääjälle tietä Berliinin elokuisiin EM-kisoihin. Tulosraja on 795, eli sama kuin Haapalan ulkoratojen ennätys. Kisajoukkueeseen on luvassa tungosta, joten kotimaisia kilpakumppaneita vastaan pitää kesän mittaan pärjätä.

– Aika nopeasti EM-kisat tulevat ja pitkältä takamatkalta lähdetään, mutta kyllä sinne meno on mahdollista, ja se on tavoitteena, Kyröläinen sanoo.

– Tavoite on päästä kilpailemaan heti toukokuusta lähtien, Haapala komppaa.

Kevättalven harjoitukset ovat antaneet Kyröläiselle positiivisia signaaleja.

– Eero juoksi hiljattain lajiharjoituksessa sellaisia nopeuksia, joita hän on parhaimmillaan hallissa juossut, Kyröläinen sanoo.

Kyröläisen johdolla on rakennettu Haapalan kilpailukuntoa, mutta on alettua kohentaa myös hyppytekniikan heikkouksia.

– Haasteena minulla on ponnistus ja sekä vapaan jalan käyttö ponnistuksen jälkeen. Sillä pitäisi viedä hyppyä pidemmällä. Minun pitäisi myös malttaa olla ottamatta hyppyä alas liian aikaisin, Haapala sanoo.

,