Kestävyysjuoksija Minttu Hukka harjoitteli syksyn ja talven ilman takaiskuja ja pinkoi hallikaudella 5000 metriä 300 metrin radalla mainosti 16.09,36. Idahossa Boise State -yliopistossa opiskeleva juoksija avaa ulkoratakauden kuluvalla viikolla 5000 metrin kilpailulla.
Yleisurheilu.fi kysyi mitkä ovat Hukan, 20, EM- ja olympiakesän tavoitteet, miten harjoittelu Idahossa luistaa ja mitä muuta juoksija ehti tehdä kuin harjoitella ja opiskella? Näin Karhulan Katajaisten juoksija vastaa:
Millaisia ajatuksia hallikausi jätti, 5000 ja 3000 metriä kulkivat mainiosti?
– Hallikausi jätti positiivisen fiiliksen! Kisasin muutamat kisat harjoittelun lomassa ilman suurempia herkistelyjä ja kilpailuihin valmistavia treenejä. 5000 metriä kulkikin 32 sekuntia kovempaa kuin koskaan, mikä oli iso yllätys. Niinhän sitä sanotaan että “nälkä kasvaa syödessä”, ja hyvät tulokset kasvattivat nälkää entisestään. Hallikisat toimivat hyvinä itseluottamuksen kohottajina ennen tärkeää kesää. Sai ainakin tietää, että tekee oikeita asioita!
Mitä ajattelet kesästä, ja mitkä ovat tavoitteesi?
– Tavoitteenani on vihdoin päästä mukaan yleisen sarjan arvokilpailuihin. Kaksi vuotta sitten jäin EM-rajasta 1,51 sekuntia. Silloin en edes ajatellut yltäväni lähellekään aikuisten arvokisarajoja. Tänä vuonna ei ole nuorten arvokilpailuja minun ikäisilleni, mutta se ei haittaa lainkaan, sillä uskon yltäväni niin EM- kuin olympiarajankin alle. Tavoitteenani on siis edustaa Suomea sekä EM- että olympiatasolla. Sitä ennen tavoittelen kuitenkin “All-American” -titteliä tällä puolella maailmaa. Siihen yltäminen vaatii todennäköisesti aikaa, joka on lähelle kyseisiä arvokisarajoja, joten miksei siis saavuttaa kaksi tavoitetta samalla kerralla?
Voitko vaikuttaa kevään kilpailuohjelmaan niin, että se palvelee myös kesällä menestymistä?
– Kyllä voin. Valmentajani tietävät tilanteeni ja olemme keskustelleet henkilökohtaisista tavoitteistani. Hallikauden kilpailut valittiin tarkkaan, jotta ne palvelisivat kesää: kilpailin vähän verrattuna moniin muihin Yhdysvaltain yliopistosarjan NCAA:n juoksijoihin, ja emme lähteneet tavoittelemaan paikkaa hallimestaruuskisoista niiden myöhäisen ajankohdan vuoksi.
Kerro vähän nykyisen opinahjosi harjoittelusta: kenen kanssa treenaat, kuinka treeniohjelmat rakentuvat? Onko valmentaja Eero Partaselle ja sinulla itselläsi mahdollisuus vaikuttaa niihin?
– Treenaan suurimmaksi osaksi joukkueen tyttöjen kanssa, meillä on yhteisharjoitukset viisi kertaa viikossa. Yhteisharjoituksen lisäksi juoksen joko itsekseni tai pienemmissä porukoissa. Meillä on kaksi valmentajaa ja muutamia apuvalmentajia, jotka ovat kaikki päivittäin mukana harjoituksissa. Harjoitusohjelmat ovat yksilöllisiä ja jokaisella on henkilökohtaiset viikoittaiset mailitavoitteet.
– Valmentajat ovat todella tarkkoja palautumisen ja terveyden suhteen ja sen vuoksi harjoitusohjelmat ovat erittäin joustavia, joten voin itse vaikuttaa todella paljon harjoitusohjelmani sisältöön. Olen tällä hetkellä pelkästään Corey Ihmelsin ja Travis Hartken valmennuksessa, mutta Eero toimii tärkeänä tukihenkilönä mm. silloin kuin olen lomilla Suomessa.
Käy vähän läpi kuluvan vuoden harjoittelua: kuinka syksyn ja talven treeni poikkesi viime kaudesta, jos mitenkään, ja millaisia määriä juoksit kovilla viikoilla ja kevyillä normaaliviikoilla?
– Ensimmäistä kertaa ikinä olen saanut harjoitella koko talven ilman suurempia ongelmia, lukuun ottamatta viikko sitten sairastamaani flunssaa! Joskus “pakkolepo” voi kuitenkin olla ihan hyvä juttu. Kuten sanoin, valmentajani ovat tarkkoja palautumisen suhteen, ja se onkin varmaan yksi tärkeimmistä syistä terveenä pysymiseeni: otin syksyllä viikoittaisen lepopäivän ohjelmaani ja uskon sen olevan merkittävässä roolissa kehittymisessäni.
– Olen pystynyt juoksemaan aiempaa suurempia määriä ja tehnyt laadukasta peruskuntoharjoittelua kilpailukausista huolimatta. Aloitin peruskuntokauteni jo elokuussa tänne tullessani, ja olen nyt jo juossut seitsemän kuukauden aikana enemmän kuin yleensä koko vuotena! Tällä hetkellä kevyen viikon juoksumäärät ovat noin 120-130 kilometriä ja kovemmat noin 140-160 kilometriä. Koko kauden keskiarvo taitaa olla lähempänä 130 kilometriä, sillä kilpailuviikot ja maastokauden jälkeinen tauko hieman verottavat.
– Aiemmassa yliopistossani palautumisen tärkeyttä ei otettu kunnolla huomioon, ja valmentaja ei kohdellut meitä yksilöinä. Harjoittelimme väsyneinä ja liian kovilla vauhdeilla, ja lopputulos olikin sitten loukkaantuminen viime keväänä.
Mikä on urheilijan kannalta parasta Yhdysvaltain yliopistoharjoittelusta, entä mitkä ovat suurimmat haasteet?
– Parasta on, kun on aina treeniseuraa tarjolla. Joukkueeni tytöt ovat tosi kovia ja heidän ansiostaan treeneissä tuntuu aina löytyvän vielä yksi vaihe lisää! Olemme kaikki tosi hyviä kavereita, mutta joskus kilpailuhenkisyys on myös hieman uuvuttavaa, varsinkin jos itsellä on ns. huono päivä. Se onkin yksi haasteista: muistaa kuunnella oman kropan tuntemuksia eikä mennä väkisin muiden mukana, jos ei tunnu siltä. Vaikka olemme kaikki yksilöurheilijoita, pitää kuitenkin muistaa, että olemme osa joukkuetta, ja joskus joukkueen etu menee yksilön oman edun edelle.
– Yliopistourheilu on ns. amatööriurheilua, mutta puitteet ovat ammattimaiset. Lihashuoltopalvelut ovat kaiken aikaa saatavilla, ja muutenkin olosuhteet ovat optimaaliset. Harjoittelun ja urheilun yhteensovittaminen onnistuu täällä mielestäni paremmin kuin Suomessa.
Mikä on kevään kilpailuohjelmasi?
– Avaan kauteni jo tällä viikolla Stanfordissa, Kaliforniassa 5000 metrillä. Siitä muutaman viikon kuluttua avaan luultavasti estekauden, ja olen siitä tosi innoissani. Kilpailen todennäköisesti vain kolmissa kilpailuissa ennen tärkeämpiä mestaruuskilpailuja (conference, regionals, ja nationals). Nationalsien jälkeen lennän Suomeen, mutta en usko kilpaileni kovinkaan monissa kotimaan kilpailuissa kesän aikana.
Mitä kaikkea opiskelet ja mitä muuta ehdit tehdä kuin harjoitella ja opiskella?
– Opiskelualani on “Exercise Science”, joka on siis liikuntatiedettä. Jouduin vaihtamaan pääaineeni vaihtaessani koulua, sillä Boise Statella ei ole tarjolla ravitsemustiedettä, mikä on siis ala jota opiskelin viime vuonna, ja joka tällä hetkellä kiinnostaa eniten. Olen päättänyt opiskella maisterintutkinnon urheiluravitsemuksesta, joten siten tuo liikuntatieteen kandi on ihan hyödyllinen.
– Harjoittelun ja opiskelun lomasta ei jää hirveästi ylimääräistä aikaa, mutta olen kova juomaan kahvia ja Boisessa onkin useita kahviloita, joissa tykkään käydä rentoutumassa. Tykkään pyöräillä ympäri kaupunkia ja käydä kiertelemässä pikkukauppoja. Olen myös innokas kokkaaja, ja yleensä sunnuntaisin valmistan ruuat valmiiksi seuraavalle viikolle, jotta treenien jälkeen on aina kunnon ateria valmiina odottamassa.
Mikä on toistaiseksi paras muistosi elosta ja kilpailemisesta Yhdysvaltain yliopistomaailmassa?
– On vaikeaa valita vain yksi muisto, sillä olen saanut kokea niin paljon täällä ollessani! Maastojuoksukilpailut ovat aina ihan mahtavia – tunnelma on ihan erilainen verrattuna yleisurheilukilpailuihin. Joukkuehenki, useampi sata osallistujaa ja “raa’at” olosuhteet vaan nostavat adrenaliinitasot korkeiksi! Yksi parhaista muistoistani on kun voitin maastojuoksussa Conferencen mestaruuden freshman-vuotenani. Olin ihan hurmiossa ylivoimastani, ja mestaruussormuksen saaminen oli tosi mahtava juttu.
– Viime kaudella taas oli tosi hienoa olla osana vahvaa joukkuetta, ja saavuttaa isoja juttuja yhdessä. Muun muassa pääsy maastojuoksun yliopistomestaruuskisoihin oli hieno kokemus. Minulla ei ole vielä kokemuksia kevään yleisurheilukilpailuista viime vuoden loukkaantumisen vuoksi, mutta olen kuullut niidenkin olevan aika mahtavia tapahtumia.
