Helsingin Kisa-Veikot, HIFK ja Turun Urheiluliitto ovat 110 metrin aitajuoksun Kalevan kisojen historian menestyneimmät seurat. Bengt Sjöstedt ja Arto Bryggare hallitsivat Kalevan kisojen pika-aitoja kumpikin vuorollaan suvereenisti toistakymmentä vuotta. Suomen ennätystä he pitivät yhtäjaksoisesti hallussaan yhteensä uskomattomat 84 vuotta, Jarmo Mäkelä kirjoittaa Kalevan kisojen 1907-2021 parhaat seurat ja urheilijat -artikkelissa, joka perustuu Pentti Vuorion kokoamiin tilastoihin.
Lajin mitalikorokkeen HKV:n vaahteralehtiset ovat vallanneet yhteensä 30 kertaa: kultaa on tullut kuudesti, hopeaa 13 ja pronssia 11 kertaa. Ensimmäiset mestaruudet 1910-luvulla toi seuran monipuolinen perustajajäsen Toivo Elo, joka heitti keihästä yli 60 metriä ensimmäisenä SM-kisoissa. Hän voitti myös korkeushypyn ja oli mitaleilla 100 ja 400 metrillä.
1940-luvun menestyjä oli Oslon EM-kolmonen Väinö Suvivuo, joka Kalevan kisoissa valloitti etusuoran aitaviidakon yhteensä seitsemän kertaa, HKV:n edustajana tosin vain kerran. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin kärkimenestyjä oli jalasjärveläislähtöinen Matti Harri, joka muistetaan kuuden Kalevan kisojen mitalin lisäksi Heinolan syyskuisesta kisasta 1967. Tuolloin Etelä-Pohjanmaan pojat Matti Harri ja Antti Lanamäki rikkoivat kymmenyksellä Sipoon nimismiehen, Bengt Sjöstedtin 36 vuotta kestäneen suomenennätyksen 14,4.
HKV:n viimeisin pika-aitojen mitalisija on Kajaanista vuodelta 1984. Tuolloin Vammalan seudun Voiman kasvatti ja meritoitunut urheilulääkäri Tapio Kallio oli kakkoslajinsa pronssilla ja voitti ykköslajinsa 400 metrin aidat tuloksin 14,20 ja 51,75. Finaalissa vaahteralehtinen kilpailupaita on tuoreimpana nähty Oulussa 2016 Samuel Rautapalon sijoittuessa kuudenneksi.
Helsingfors IFK:n pika-aiturit ovat voittaneet Suomen mestaruuden peräti 19 kertaa, lisäksi hopeaa kahdeksan ja pronssia kuusi kertaa. Seuran supertähdet Valdemar Wickholm ja Erik Wilén rohmusivat vuosina 1914-1932 eri lajeista käsittämättömät 75 mitalia. Pika-aidoista Wickholmin saldo oli viisi kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi Wilénin vastaavien lukemien ollessa seitsemän, kaksi ja yksi.
Suomen ennätyksiä Wickholmille karttui yhteensä neljä ja Wilénille kolmetoista. Päälajeiksi heille voi kuitenkin nimetä kymmenottelun ja 400 metrin aidat. Wickholm oli kymmenottelun kuudes Tukholman ja Antwerpenin olympialaisissa 1912 ja 1920, ja Wilén neljä vuotta myöhemmin 400 metrin aitojen hopealla Pariisissa. Pika-aitojen Suomen ennätyksen 15,8 Wickholm juoksi 1919. Wilén paransi sitä 15,6:een neljä vuotta myöhemmin ja 15,5:een vuonna 1926.
Valste kavahti Sjöstedtin ylivaltaa, nosti aitajuoksut erityisasemaan
Wilénin vetäytyessä radoilta oli HIFK:n kolmas 110 metrin aitojen supertähti jo täydessä vauhdissa. Bengt Sjöstedt voitti Kalevan kisoissa lajinsa kymmenen kertaa ja oli kerran hopealla. Mestaruuksista kolme kirjattiin HIFK:lle. Suomen ennätystä hän paransi viisi kertaa vuodesta 1928 vuoteen 1931. Sjöstedtin viimeinen SE 14,4 sivusi ME:tä ja se rikottiin vasta reilu kolmannesvuosisata myöhemmin Harrin ja Lanamäen Heinolan juoksussa.
Valtaosa aitoja taitavasti ”nuolleen” Sjöstedtin lukuisista 15 sekunnin alituksista tulivat hylätyiksi, koska tuon ajan säännöt eivät sallineet yhdenkään aidan kaatamista. Amsterdamin ja Los Angelesin olympialaisissa 1928 ja 1932 Sjöstedtin tie katkesi välieriin Torinon EM-kisamenestyksen 1934 kariutuessa kaatumiseen alkuerässä.
1930-luvun loppuvuosina SUL:n ylivalmentaja Armas Valste huolestui lajin tilasta ja Sjöstedtin ylivallasta. Hän teetti liitossa päätöksen, jonka mukaan kaikissa kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa oli pakollista järjestää vähintään yksi aitajuoksulaji, 110, 200 tai 400 metrin matkalla. Osanottajien taso huomioon ottaen kisajärjestäjillä oli vapaus käyttää myös madallettuja aitakorkeuksia. Tässäkin on yksi osoitus ylivalmentajan ammattitaidosta ja valveutuneisuudesta. Hän ymmärsi aitajuoksun motoriset siirtovaikutukset muihin lajeihin ja sai läpi viemällään päätöksellä aitajuoksut vahvaan nousuun kohti sotavuosia.
Seuraavina kahdeksana vuosikymmenenä vain Bernin EM-kisojen pitkien aitojen pronssimitalisti Oswald Mildh onnistui nappaamaan seuralleen pika-aitojen SM-kultaa juostessaan 1957 Tampereella ajan 14,7. Alatornion Pirkkojen kasvatti, HIFK:n kilpailupaitaan sonnustautunut Jussi Kanervo voitti kakkoslajinsa Kalevan kisoissa Lahdessa, Vaasassa ja Kuopiossa vuosina 2012-2014. Huippuhetkensä Jussi koki Tallinnassa vuonna 2015 ottaessaan pitkissä aidoissa hopeaa alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa. Samoina vuosina Joona-Ville Heinä juoksi helsinkiläisseuralleen kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.
Turun Urheiluliiton yhteensä 26 mitalista viisi on kultaista. Niistä ensimmäisen valtasi mustapaidoille Kai Kyllönen vasta Helsingistä 1991. Seuraavat mestaruudet tulivat Seinäjoelta 1999 ja taas Helsingistä 2003, molemmat Matti Niemen tuomina. Maineikkaan pika-aitajuoksuseuran Kalevan kisojen voitot päättyvät toistaiseksi vuoteen 2009, jolloin Juha Sonck oli mestari Espoossa. Aitaviidakon herruuden Sonck oli vallannut myös 2005 voittaen lajinsa Porissa.
Mainittu kolmikko juoksi lisäksi omalle Urheiluliitolleen Kalevan kisojen pika-aidoista yhteensä 13 muuta mitalia. Heidän aikanaan, 1980-luvun lopulta 2010-luvun puoliväliin seura oli muutoinkin vahva finaaleissa. Marko Rautala, Pasi Teini, Jaakko Malmivirta, Topias Filppu, Pasi Roslund ja Eetu Viitala kyyristyivät loppukilpailujen lähtötelineisiin yhteensä 14 kertaa.
Oulun Pyrinnössä väkevä lajikulttuuri, Bryggare alitti 13,60 yli 30 kertaa
Kärkiseurojen tuntumasta myös Oulun Pyrinnöltä ja Lappeenrannan Urheilumiehiltä on tunnistettavissa juurtunutta lajikulttuuria. Pitkästä kisaputkesta 1988-2020 löytyy vain seitsemän vuotta, jolloin vähintäänkin yhtä pyrintöläistä ei nähty pika-aitojen finaalissa. Juha Laaksonen käynnisti tuon putken juoksemalla viisi kertaa finaaleissa sijoille neljännestä kahdeksanteen.
Marko Ritola aitoi finaalissa yhdeksänä peräkkäisenä vuotena, kahdeksan kertaa mitaleilla ja niistä kolmesti mestarina 2002, 2004 ja 2006. Vuodesta 2010 vuoteen 2020 Jere Lehto viiletti finaalin pistesijoilla komeat kymmenen kertaa. Zürichin EM-kisoissa 2014 ennätyksensä 13,87 noteerannut Arttu Hirvonen juoksi finaalissa kahdeksan kertaa ollen kaksi kertaa hopealla ja kolmesti pronssilla.
Lappeenrannassa suuntaa näytti Amerikassa opiskellut Jouko Kokkonen juosten finaalissa jo juniorina 1968. Kolmannelle palkintokorokkeelle hän nousi 1977 ja 1979, jolloin Bryggare oli jo kypsynyt kestomestariksi vetäen mukanaan finaaliin kolmannen ja neljännenkin lummilaisen, ikäkaverinsa Risto Kankaan ja Mika Kuuselan sijoille viides ja kahdeksas.
Arto Bryggare tuli kansainväliselle huipputasolle ryminällä. Ensimmäisen sähköisellä ajanotolla mitatun Suomen ennätyksensä 14,06 hän juoksi 18-vuotiaana syksyn 1976 Ruotsi-ottelussa parantaen sitä sen jälkeen 11 kertaa. Viimeinen SE 13,35 tuli Los Angelesin olympiakisoissa 1984. Suomen ennätystä Bryggare piti hallussaan 45 vuotta, kunnes Elmo Lakka kellotti 13,31 kotikaupungissaan Jyväskylässä kesäkuun alussa 2021.
Muutoinkin Bryggaren ura oli yksi yleisurheilumme menestyksekkäimmistä – lajissa, jossa maailmanlaajuinen kilpailu on näyttäytynyt yhtenä laajimmista. Sisä- ja ulkoratojen yleisen sarjan arvokilpailuista ”Artsi” saavutti yhteensä kymmenen mitalia: kaksi kultaa, neljä hopeaa ja neljä pronssia. Kalevan kisat hän voitti 11 kertaa peräkkäin 1977-1987 ja täydensi voitot tusinaan vielä 1992. Ruotsi-otteluista voittoja kertyi kymmenen. 1980-luvun alussa Bryggare omisti yli 70 pika-aitojen parasta suomalaistulosta – 13,60 hän alitti yli 30 kertaa.
Tampereen Pyrinnön yhteensä 18 pika-aitojen mitalista vain yksi on kultainen. Seuran ensimmäiset mitalistit löytyvät heti kisahistorian alusta, vuonna 1907 sileillä matkoilla parempi Uuno Railo oli hopealla ja seuraavana kesänä SE:n 16,0 juossut Eino Pekkala pronssilla. Railo muutti Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisena hän hyppäsi Kanadassa pituutta 711 vuonna 1911, enemmän kuin sen aikainen Euroopan ennätys. Kansanedustaja ja ministeri Pekkalasta tuli Työväen Urheiluliiton TUL:n ensimmäinen puheenjohtaja 1919-1927. Seuran ainut Suomen mestari Richard Järvinen voitti lajin 1920 ja reilut kymmenen vuotta myöhemmin Suomen mestaruus tuli Järviselle hirviammunnasta.
Pyrinnön pika-aitureita nähtiin Kalevan kisojen finaaleissa lähes katkeamattomasti 1950-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen palkintokorokkeelle on noussut vain Juhani Helenius Pauli Pursiaisen ja Raimo Alasen vanavedessä Joensuussa 1972. Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 2000-luvun alkuvuosina finaaleissa ovat juosseet Hannu-Heikki Turunen neljä kertaa ja korkeushyppääjä Jussi Viita kerran.
JKU:n ylivallalle ei loppua näy, Haapakoski oli ”valmis” huippu-urheilija jo juniorina
JKU:n ensimmäisen pika-aitamitalin voitti Milja Thuresonin isosetä, Rautalammin lukion rehtorina ison osan elämäntyöstään tehnyt Raimo Thureson, pronssia Kymissä (nykyisessä Kotkassa) 1949. JKU:n pika-aitamenestys on lähes kokonaan lunastettu vuodesta 2014 lähtien, Elmo Lakan toistaiseksi seitsemän peräkkäistä mestaruutta kärkenä.
Tämän hetken paras pika-aitaseura tullee olemaan sitä myös tulevat vuodet. Viime kesänä Tampereella finaalissa puolet radoista varattiin jyväskyläläisille Elmo Lakan ja Santeri Kuusiniemen ottaessa kaksoisvoiton, Ilari Mannisen päätyessä neljän peräkkäisen mitalivuoden jälkeen neljänneksi ja Juuso Peltolan yltäessä seitsemänneksi.
Riihimäen Kiskon pistepotti on Veikko Jussilan ja Raimo Koivun kokoama. Oslon EM-kisojen 1946 alkuerissä juossut Jussila saavutti 1930- ja 1940-luvuilla kuusi mestaruutta ja neljä kakkossijaa, ennätyksensä 14,8 hän juoksi Kööpenhaminassa elokuun alussa 1946. Raimo Koivu juoksi 1950- ja 1960-lukujen taitevuosina kaksi mestaruutta, hopean ja kaksi pronssia. Bengt Sjöstedtin tuolloin ikuiselta tuntuvaa SE:tä 14,4 Koivu sivusi elokuussa 1962, aiemmin samana vuonna samaan oli yltänyt Raimo Asiala ja kaksi vuotta myöhemmin sivuamiset kirjattiin lisäksi Juhani Vuorelle ja Antti Lanamäelle.
Reijo Byman ja Mikael Ylöstalo toivat Sibbo-Vargarnalle 119 pisteen potin, Elias Ylöstalo täydensi sitä kahdella eli seitsemännellä sijalla Jyväskylässä 2018. Byman keräsi 61 pistettään vuosina 1974-1983. Ne koostuivat ensisijaisesti kuudesta hopeasta ja yhdestä pronssista. Mikael Ylöstalon ura kattoi Kalevan kisojen osalta vuodet 1981-1991. Mitalikorokkeelle hän hyppäsi kuusi kertaa, kahdesti voittajana, kolmesti hopea- ja kerran pronssimitalistina.
Viipurin Urheilijoiden ainoan kultamitalin viiletti Markus Vilén Tampereella 2008, missä Vesa Korjuksen ja Otto Kilven täydentämä mitalikolmikko juoksi ajat 14.12, 14.17 ja 14.24. Ennätyksensä 13.99 Jämsänkoskella 2001 juossut Markus oli hopealla 2010 sekä pronssilla 2004 ja 2007. VU:n muut mitalit, kaksi pronssia, on juossut Hannu Pärssinen Bryggaren takana Porissa 1983 ja Vaasassa 1986. Finaalissa Pärssinen juoksi lisäksi viisi kertaa.
Kymppikärjen urheilijoista Kalajoen ”ikijunkkari” Antti Haapakoski on ainut, joka ei ole edustanut mitään lajin kymmenestä kärkiseurasta. Haapakosken kymmenestä Kalevan kisojen mitalista 1989-2001 kuusi oli kultaista, kolme hopeista ja yksi pronssinen.
Hyötysuhteeltaan yhtenä maailman parhaista Haapakoski kellotti ennätyksekseen 13,42 Kuortaneen Juhannuksessa 1995. Vuotta aiemmin nykyiselle kuortanelaiselle kirjattiin kaikkien aikojen kovin suomalaistulos 13,26 Italiassa Sestrieren ohuessa vuoristoilmassa, missä myötätuuli siivitti huippuvauhtia 2,6 metrin sekuntivauhdilla.
Haapakoski oli vuosien 1989 ja 1990 junioreiden Euroopan ja maailmanmestari. Yleisen sarjan arvokilpailufinaaleissa hän juoksi sisäratojen EM-kilpailuissa, Helsingin EM-kilpailuissa sekä sisäratojen MM-kilpailuissa 1992, 1994 ja 1995. Urheilu-uransa jälkeen aktiivisesti valmentanut Haapakoski on kirjannut lajinsa nykyisen SE:nkin ansioluetteloonsa, Elmo Lakan valmentajana.
(Teksti: Jarmo Mäkelä, tilastot: Pentti Vuorio.)
Profiloidaanpa suomalainen pika-aiturihuippu keskiarvoistamalla lajin kaikkien aikojen tilaston yksitoista parasta urheilijaa (Kymmenes sija on jaettu: Marko Ritola ja Eduard Hämäläinen, 13.74).
| Ennätys | 110 m aj | 13,57 | Lakan 13,31:stä Ritolan ja Hämäläisen 13,74:ään | ||||
| Ennätys | 100 m | 10,84 | Lakan 10,57:stä Kähkösen 11,26:een | ||||
| 110 m A (106,7), M19 | 14,4 | Haapakosken 13,65:stä Lakan 15,23:een | |||||
| 100 m, M19 | 11,16 | Bryggaren 10,60:stä Kyllösen 11,38:aan | |||||
| Pituus | 187 | Jokihaaran 177:stä Niemen 196:een | |||||
| Paino | 84 | Ylöstalon 77:stä Hämäläisen 93:een | |||||
| Ennätys / ikä | 26,9 | Haapakosken 24:stä Kyllösen 29:ään | |||||
Pika-aidat vaativat voimaa ja pitoa erityisesti jaloista ja keskivartalosta. Kai Kyllönen ja Mikael Ylöstalo ilmensivät näitä ominaisuuksia jo junioreina. Kyllönen hyppäsi 19-vuotiaana korkeutta 206 ja Ylöstalo samanikäisenä peräti 212.
Antti Haapakoski kokeili kymmenottelua syyskuussa 1992. Tuo sarja tuotti komeat pisteet 7167 ja sen kuusi ensimmäistä lajia olisivat olleet tulostaulutasoa missä tahansa kymmenottelun arvokilpailussa: 10,99 – 722 – 13,64 – 190 – 48,74 – 14,10.
Jyrki Kähkönen vei kymmenottelun läpi syyskuussa 1997. Hänen 6792 pisteen sarjastaan mainittakoon ponnistusvoimalajit pituus ja korkeus tuloksin 702 ja 191. Seipäässä motorisesti huipputaitava Kähkönen oli 18-vuotiaana vuonna 1985 käynyt noteeraamassa tuloksen 440.
Kalevan kisojen 110 metrin aitajuoksun parhaat seurat
Miesten 110 metrin aitajuoksun Kalevan kisojen historian 1907-2021 kymmenen parasta seuraa
| HKV | 310 |
| HIFK | 291 |
| TuUL | 240 |
| OP | 184 |
| LUM | 168 |
| TP | 161 |
| JKU | 142 |
| RiihKi | 127 |
| IFSibboV | 121 |
| VU | 100 |
Kalevan kisojen 110 metrin aitajuoksun parhaat pistemiehet
Miesten 110 metrin aitajuoksun Kalevan kisojen historian 1907-2021 kymmenen eniten seuroillensa pisteitä kerännyttä urheilijaa ennätystuloksineen ja ennätyksentekovuosineen
| Arto Bryggare (1958) | 13,35/1984, 26-v. | 121 | ||
| Bengt Sjostedt (1906) | 14,4/1931, 25-v. | 97 | ||
| Antti Haapakoski (1971) | 13,42/1995, 24-v. | 90 | ||
| Väinö Suvivuo (1917) | 14,6/1953, 36-v. | 89 | ||
| Erik Wilén (1898) | 15,3/1931, 33-v. | 83 | ||
| Veikko Jussila (1918) | 14,4/1937, 19-v. | 82 | ||
| Kai Kyllönen (1965) | 13,52/1994, 29-v. | 69 | ||
| Juha Sonck (1981) | 13,65/2009, 28-v. | 66 | ||
| Marko Ritola (1979) | 13,74/2006, 27-v. | 62 | ||
| Reijo Byman (1956) | 13,96/1983, 27-v. | 61 | ||