Lähettäjien pääkouluttaja Vesa Artmanin toive toteutui, kun Järvenpäässä järjestetty yleisurheilun lähettäjäkoulutus veti piirikouluttaja Ilkka Niemisen oppiin seitsemän lähettäjäksi haluavaa, ja seuraava koulutus on tulossa jo lokakuussa.

Kevään valtakunnallisilla tuomarikouluttajapäivillä Artman kantoi huolta siitä, että lähettäjien keski-ikä on noussut varsin korkeaksi.

– On hienoa, jos nyt saadaan nuoria lähettäjien joukkoihin, Artman sanoo Yleisurheiluihmisiä -juttusarjan haastattelussa.

Artmanin oma ura on hieno esimerkki siitä, kuinka yleisurheilusta voi nauttia myös toimitsijana kuten lähettäjän tehtävissä. Artmanilla on laaja kotimainen ja kansainvälinen kokemus. Hän on lähettänyt MM- ja EM-kilpailuissa sekä jo 21 vuoden ajan peräkkäin Ruotsi- Suomi-maaotteluissa.

– Kilpailuja on parhaina vuosina ollut kymmeniä ja niissä on ollut yhteensä varmaankin yli sata lähtöä. Tarkkaa kirjanpitoa näistä ei ehdi pitää. Useina vuosina tehtäviä on ollut useassa eri maassa, Artman kertoo.

Artman on toiminut myös Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) lähettäjien paneelissa vuodesta 2012 alkaen.

– Meitä on siinä kuusi lähettäjää ympäri maailman, yksi Espanjasta, Portugalista, Kanadasta, Britanniasta, Brasiliasta ja minä Suomesta. Meitä komennetaan yksitellen kansainväliseksi lähettäjäksi EM-, MM- ja olympiakisoihin ja hallikauden arvokisoihin, Artman kertoo.

– Paneelin nykyinen kokoonpano säilyy tämän vuoden loppuun. Saa nähdä, onko vielä luvassa jatkoa.

” Lähettäjänä olet tapahtuman keskiössä”

Artmanin mukaan eri maissa lähettämiseen suhtaudutaan eri tavoin, johtuen kansallisista eroista toimintatavoissa.

– Suomessa pyritään siihen, että noudatamme sääntöjä, jotta kaikkia urheilijoita kohdeltaisiin tasapuolisesti – myös ulkomailta tulleita juoksijoita. Pyrimme koulutuksessa myös siihen, että ympäri Suomen lähettäjillä on käytössä samanlainen toimintatapa. Toimintatavoista ja tulkinnoista keskustellaan vuosittain valtakunnallisessa koulutustilaisuudessa, Artman kertoo.

Miksi kannattaisi alkaa lähettäjäksi?

– Lähettäjä on keskeinen tekijä urheilukilpailuissa. Lähettäjänä olet tapahtuman keskiössä, ja tietyllä tavalla yksi kilpailujen näkyvimmistä hahmoista. Toisaalta lähettäjä tulee yleensä paikalle ensimmäisten joukossa ja lähtee viimeisten joukossa. Päivät ovat pitkiä, mutta yleensä hyvin antoisia, ja on mukava nähdä, kun urheilijat onnistuvat, Artman sanoo.

Millaisia ominaisuuksia lähettäjältä vaaditaan?

– Lähettäminen ei vaadi huippukuntoa, enemmänkin henkistä paineensietokykyä, nopeaa ja oikeaa päätöksentekoa sekä kykyä saada asiat toimimaan ja liikkeelle, Artman sanoo.

” Urheilijat näyttivät nälkäisiltä leijonilta”

Uransa mieleenpainuvinta muistoa Artman joutuu miettimään tovin.

– Näitä voisi olla useitakin, mutta yksi on ensimmäinen Ruotsi-ottelu Helsingissä. Pääsin silloin lähettämään miesten 100 metrin juoksun. Stadion oli täynnä, tunnelma korkealla ja yleisö karjui kurkku suorana, Artman muistelee.

– Keskittyneenä urheilijat näyttivät nälkäisiltä leijonilta odottaessaan ”paikoillenne” -komentoa. Ja kun komento tuli, stadion hiljeni. Silloin kävi mielessä, että mitenköhän tähän on oikein joutunut. Valmiit-komento ja laukaus. Yleisö räjähti. Kun urheilijat hyökkäsivät telineistään, tunsin todella olevani tapahtuman keskellä.

Kuinka pitkään lähettäjän ura voi jatkua, onko lähettäjillä eläkeikää?

– Varsinaisesti eläkeikää ei ole kirjattu. IAAF siirtää lähettäjät eläkkeelle yleensä viimeistään 67-vuotiaana. Tosin, jos oma taso alkaa laskea, eikä toimista enää suoriudu hyvin, on aika tehdä itse päätöksiä. Tämä on todella aika yksilöllinen päätös, Artman sanoo.

Ura voi jatkua myös ”eläköitymisen” jälkeen, kuten kävi Kalevi Lyytikäisellä, joka aloitti lähettämisen 1970-1980-lukujen vaihteessa ja lopetti 2005, mutta kun seuraavana vuonna sääntöihin lisättiin Start Refereen pesti, Lyytikäinen otti työn vastaan.

– Olin katsomassa kisoja, kun Forsbergin Eki pyysi uuteen, kevyeen hommaan, jossa ei tarvitse ampua, ja siinä on mennyt useampi vuosi. Lupasin tosin itselleni, etten enää starttipistooliin koske. Aika monta kertaa on pyydetty nostamaan lähettäjiltä maahan pudonnutta asetta. En ole nostanut, Lyytikäinen veistelee.

Lähettäjäkoulutus keräsi innokkaita

Piirikouluttaja Ilkka Nieminen järjestti Järvenpäässä Keski-Uudenmaan Yleisurheilun toimistolla lähettäjäkoulutuksen, joka keräsi  seitsemän osallistujaa neljästä eri seurasta.  Uusi kurssi on tulossa vielä kuluvan kuun aikana.

Väkimäärä oli Niemiselle iloinen yllätys.

–  Keväällä yritin kurssia, mutta vain yksi henkilö ilmoittautui. Nyt ilmoittautuneita oli runsaasti. Kauden jälkeen on näköjään otollinen aika, Nieminen sanoo.

Koulutus sujui innostuneessa ja keskustelevassa hengessä.

– Seitsemän kakkosluokan lähettäjää sai korttinsa kolmen tunnin uurastuksen jälkeen, Ilkka Nieminen sanoi.

Keski-Uudenmaan Yleisurheilusta kurssille osallistuivat Daniel Keane ja Ilja Makkonen, jonka toi mukaan jälkikasvun harrastus. Hänellä on myös kolmostason tuomarikortti. Keane on tämän vuoden 16-vuotiaiden SM-hopeamitalisti 400 metriltä Kankaanpäästä.

–  Ohjaaja antoi luvan osallistua kauden jälkeen kurssille. Olen kiinnostunut toimitsijatehtävistä, eikä pikajuoksijalle ole pahaksi tietää, miten lähettäjä toimii. Mielelläni toimin lähettäjänä nuorten kisoissa, Keane kertoi.

Lasten yleisurheiluharrastus toi kurssille myös  Janakkalan Janan Anne Räkköläisen kurssille.

–  Toki vähän seurasta vihjattiin, että voisit mennä. Lähettäjiä ei liikaa ole. Innolla otin oppia, Räkköläinen sanoo.

Runsaslukuisimpana paikalla oli Mäntsälän Urheilijat kolmikolla Ville Hyytiäinen, Teppo Niemi ja Meri Vikstedt. Heistä Vikstedt on käynyt myös kuuluttajakurssin.

– Mäntsälässä on tällä hetkellä yksi koulutettu lähettäjä, joka on useamman vuoden uhannut lopettavansa. Yhden hyvän korvaa kolme aloittelijaa, kokemusta ampumisesta on kyllä metsästä,  mäntsäläläiset tuumivat hymyjen kera.

Kurssilla oli myös Santtu Helander Vihdin Viestistä. Hän on lähettänyt jo useamman kerran nuorten kilpailuissa ja toiminut useamman vuoden lähettäjä Kari Toropaisen apurina isommissa kilpailuissa.

–  Olen aina ollut kiinnostunut lähettämisesti, ja olen mielelläni myös toimitsijana, Helander kertoi.

Teksti: Juha Kylänpää

Kuvat:  Juha Kylänpää ja SUL-arkisto