Urheiluliitto on parhaillaan rakentamassa suomalaisen yleisurheilun strategiaa vuosille 2017-2020. Operatiivinen johto ja hallitus ovat tehneet omaa työtään koko kuluneen vuoden ajan.
Syksyn aikana on toteutettu jokaisella alueellamme seurafoorumikierros, jonka aikana seuraväelle esiteltiin valmistelutyössä tehdyt neljä isoa valintaa. Nämä valinnat saivat kierroksella varsin yksimielisen hyväksynnän.
Seuraavaksi strategian valmistelutyöhön pureutuu aivan lähiaikoina liittovaltuusto, joka toki yhdessä valiokuntien kanssa sai strategiatyön sisällöstä tietoa jo SM-viestien yhteydessä heinäkuussa Seinäjoella. Ja koko ajan jokaisella strategiatyöstä kiinnostuneella on kanava auki omien näkemysten esille tuomiseksi yleisurheilu.fi –sivuilla.
Henkilökohtaisesti olen jo kymmenkunta vuotta seurannut seurakenttämme kehittymistä erityisesti seuraluokittelussa käytettyjen mittareiden avulla. Seurathan ovat kaiken toimintamme perusta, jonka vahvistaminen on jokaisen toimielimemme ja jokaisen operatiivisen toimijamme ensisijainen tehtävä.
Seurakentän ja koko suomalaisen yleisurheilun kehitys heijastelee kaikkina aikoina koko yhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystä. Väestön keskittyminen kasvu- ja maakuntakeskuksiin, tiukka taloudellinen tilanne, nuorison uudistuvat tarpeet, sosiaalisen median nousu keskeiseksi kommunikointivälineeksi jne. ovat asioita, jotka meidänkin on syytä ottaa huomioon strategiaamme uudistaessamme.
Tässä murroksessa yleisurheilu on selvinnyt verrattain hyvin. Lisenssimäärämme on viime vuosina tasaisesti kasvanut. Toki kasvu on pääasiassa keskittynyt päivähoito- ja alakouluikäisiin, koska seurojen urheilukoulut vetävät tällä hetkellä erittäin hyvin. Meillä on monia seuroja, jotka tuntuvat keskittyvän tämän ikäisten toimintaan ja tekevät samalla äärimmäisen arvokasta perustyötä lajimme hyväksi.
Osassa näistä seuroista löytyy mahdollisuudet oman seuran nuorisovalmennuksen kehittämiseen, mutta joukossa on seuroja, joiden voimavarat eivät välttämättä riitä enää nuorisovalmennusvaiheen hoitamiseen. Tällöin katseet on syytä kääntää seurayhteistyön suuntaan.
Strategiatyöhön liittyen yksi suurimmista haasteistamme onkin rakentaa yläkouluikään eli nuorisovalmennus-/valintavaiheeseen ratkaisuja, jotka antavat jokaiselle yleisurheilusta kiinnostuneelle mahdollisuuden kehittyä osaavassa valmennuksessa omalla yleisurheilijan polullaan. Erityisen tärkeää on, että valmennuksemme pystyy löytämään tuosta joukosta mahdollisimman monta lahjakkuutta ja ohjaamaan heidät osaaviin käsiin ja hyviin harjoitteluolosuhteisiin.
Rakennetaan tuulimyllyjä, ei suojamuureja
Asutusrakenteestamme johtuen on luonnollista, että kärkiseuramme miehittävät kärkisijat kaikilla nykyisillä seuraluokittelumittareilla. Seuraluokittelun kahdestakymmenestä parhaasta seurasta 17 toimii yli 50 000 asukkaan paikkakunnilla. Toivottavasti me ymmärrämme, että tämä on välttämätöntä, jotta yleisurheilun asema säilyy vahvana isoimmissa asutuskeskuksissa kovenevassa urheilumuotojen välisessä kilpailussa.
Tätä taustaa vasten viime strategiakierroksella päätetty kaupunkivalmennuskeskusstrategia vahvistettuna maakuntakeskusten valmennuksen kehittämisellä mm. painopisteakatemia-ajattelulla on ollut oikea ja välttämätön valinta. Tältä osin työ on toki vielä kesken niin meillä kuin Olympiakomiteallakin, mutta vauhdittuu varmasti tulevalla strategiakaudella. Tähän kehittämistyöhön liittyy myös oman lajivalmennuksemme roolin arviointi ensi vuoden aikana.
Unohtaa ei kuitenkaan kannata, että jo seuraluokittelussa sijoilla 21-50 olevien seurojen joukossa on hyvin toimivia maaseutumaisen toimintaympäristön seuroja. Erityisen paljon niitä löytyy sijoilta 51-100. Iso osa näistä seuroista toimii Pohjanmaan eteläisissä maakunnissa sekä Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Iso tavoite on, että valmennuksessamme tehdyt ratkaisut samoin kuin lähivuosina toivottavasti syntyvät urheilun ja liikunnan alueelliset osaamis- ja palvelukeskukset pystyvät tukemaan näitä seuroja parhaalla mahdollisella tavalla.
Henkilökohtaisesti haluan nähdä tulevaisuutemme varsin pitkälle verkostomaisena tekemisenä, jossa jokaisella toimijalla on selkeä rooli. Mekään emme tarvitse hallintohimmeleitä toimintaamme jäykistämään. Kaikessa toiminnassamme urheilija ja hänen lähipiirinsä sekä seuratoimijat ovat asiakkaitamme, joita meidän on omilla toimillamme parhaalla mahdollisella palveltava riippumatta siitä, missä roolissa me itse kukin yleisurheilutyötä teemme.
Suomalaisessa yleisurheilussa vallitsee tällä hetkellä hyvä tekemisen meininki. Meillä on erinomaiset mahdollisuudet selvitä eteen tulleista ja tulevista haasteista, kunhan kohtaamme ne yhdessä ja voimavaramme yhdistäen. Ja edelleenkin on syytä muistaa, että muutosten tuulien puhaltaessa on parempi rakentaa tuulimyllyjä kuin suojamuureja.
Ahti Arokallio
SUL ry:n varapuheenjohtaja
