Turkulainen Ari Törmä on laatinut lukuisia historiallisia tilastokirjoja 1800-luvun yleisurheilusta. Hänen tutkimustyönsä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista. Oheisessa haastattelussa Törmä kertoo itsestään ja työstään.
Minkä ikäinen olet, missä asut ja mitä teet ammatiksesi?
– Olen 60-vuotias Turkulainen sairaalakemisti ja olen viimeiset 19 vuotta toiminut Tyks Laboratorioissa it-päällikkönä.
Milloin aloitit yleisurheilun historiallisten maailmantilastojen tutkimisen?
– Olen ollut kiinnostunut yleisurheilun tilastoinnista siitä lähtien, kun vuonna 1977 luin Juhani Jalavan kokoaman listan maailman parhaista 90 metriä ylittäneistä keihäänheittäjistä. Varsinaisen oman tutkimustyöni aloitin vuonna 2010, jota ennen olin ehtinyt kerätä tietokantaani kaiken silloisen vuositilastoaineiston ATFS:n kirjoista ja muista vastaavista kokoomalähteistä. Ensimmäinen tutkimusjaksoni kohdistui vuosiin 1911-1920 ja ajatuksena oli tuolloin koota mahdollisimman luotettavaa tietoa viimeisen sadan vuoden osalta (1911-2010). Tämän jälkeen laajensin tutkimukseni ensin vuosiin 1900-1910 ja sitten vuonna 2014 edellisen vuosisadan tietoihin. Tuo 1800-vuosisata osoittautui neitseelliseksi tutkimusalueeksi, sillä hyvin harva tutkija maailmassa oli louhinut noiden vuosien aineistojen kätköjä.
Millä tavoin tutkimustyösi käytännössä etenee? Millaisia ovat tutkimuslähteesi ja tutkimusmetodisi?
– Olen pitkään jo noudattanut nykyistä työskentelytapaa ja näen sen ainakin itselleni olevan ainoan järkevän tavan edetä: Tutkin koko maailman kattavasti kronologisesti edeten lukemalla aikakauden sanomalehtien tietoja mahdollisimman kattavasti. Aineiston kokoan digitaalisista arkistoista käyttäen tarkoitukseen parhaiten soveltuvia sanahakuja sekä ottamalla läpiluettavaksi aikakauden kaikki urheilulehdet. Urheilulehdet siis luen ”kannesta kanteen” eli haen sieltä yleisurheilua koskevat osiot ja käyn ne tarkasti läpi. Urheilulehdet eivät ole keskenään samanarvoisia tietolähteitä vaan niiden välille muodostuu ”luotettavuushierarkia”, joka muuttuu eri aikakausina. Hierarkia muodostuu intuitiivisesti. Sitä on vaikea selittää mutta se muodostuu lehtiä luettaessa erilaisista pienistä nyansseista.
— Tutkin parhaillaan vuotta 1874 ja sen osalta olen havainnut ”Bell’s Life” lehden pyöristävän juoksutuloksia usein sekunnin tarkkuuteen keskipitkilläkin matkoilla, jota taas muut ajan lehdet eivät tee. En siis voi pitää tuona vuonna ”Bell’s Lifen” tietoja luotettavimpina vaan sille sijalle nousee kolmesta muusta lehdestä muodostuva konsensus. Yleisesti ottaen ”Bell’s Life” on siis arvostetuin 1800-luvun urheilulehdistä. Urheilulehtien tiedot muodostavat rungon kaikelle muulle tutkimustiedolle. Käytännössä vuosikymmenestä riippuen merkittävä osa aineistosta löytyy luonnollisesti jo pelkästään urheilulehdistä, mutta erityisesti 1800-luvun alkupuolen osalta urheilulehtiä ei vielä edes ollut (”Bell’s Life” alkoi ilmestyä 1822 ja oli alussa urheilulehtenä sangen vaatimaton).
– Etenemällä kronologisesti pystyn arvioimaan tietojen luotettavuutta samoista kilpailuista kirjoitettuja artikkeleita vertailemalla. Jos siis joku kertoisi minulle löytäneensä mielenkiintoisen uuden löydön, en voisi sitä pitää totena ilman muiden aikalaistietojen vertailua – monesti näissä tuleekin eteen se, että olen tuon ”uuden tiedon” jo itsekin aikanaan löytänyt ja mahdollisesti hylännyt sen painovirheenä tai muuten virheellisenä tai harhaanjohtavana. Toki paljon jää minultakin edelleen odottamaan löytäjää, sillä joidenkin lajien osalta ei aineistooni kerry läheskään kattavaa tietopankkia. Jos kertyisi, en pystyisi etenemään tutkimuksissani nykyisellä vauhdilla – tässäkin paras olisi hyvän pahin vihollinen.
Kuinka paljon harjoitat yhteistyötä muiden tutkijoiden kanssa?
– On paljon tutkijoita, jotka painivat 1900-luvun tietojen parissa. Tällä hetkellä kukaan minun lisäkseni ei aktiivisesti tutki 1800-luvun tietoja. Tästä poikkeuksena muutama lajikohtaisesti erikoistunut tutkija, joiden osalta voin itse jättää nuo lajit hieman vähemmälle huomiolle. 1800-luvun tietoja ovat tutkineet mm. edesmenneet Hubert Hamacher ja Eric Cowe, joiden aineistot olen luonnollisesti lukenut ja pääosin pystynyt itsekin tutkimuksissani todentamaan – tai tarvittaessa korjaamaan ”oikeiksi”.
– ”Oikea” tarkoittaa tässä siis sitä, mitä omien metodien mukaan olen pystynyt parhaaksi osoittamaan. 1800-luvun tiedoista on vain muutamia aikalaiskirjoja olemassa ja niiden tietojen todentaminen sanomalehdistä on myös pääosin onnistunut. Peter Lovesey lienee arvostetuin nykyajan 1800-luvun tietojen tutkija. Hän ja Keith Morbey julkaisivat vuonna 2016 kirjan Brittien saarten yleisurheilusta vuosina 1866-1880. Sain olla heidän aineiston oikolukijanaan ja tein oman tutkimukseni kautta heille myös uusia löytöjä ja täydennyksiä. Vuoden 2016 jälkeen olen saanut Peteriltä vastavuoroisesti merkittävää apua omiin tutkimuksiini, mutta nykyään hän jo yli 80-vuotiaana keskittyy dekkarikirjailijan työhönsä. Näen siis olevani nykyään kohtalaisen yksin tutkimassa omaa vuosisataani, muiden tutkiessa tuoreempia tietoja. Olen varmaankin aiheuttanut tilanteeni itse, kun taidan olla aika suvereeni tällä saralla ja muut tyytyvät katsomaan edistymistäni sivusta.
Olet tehnyt useita historiallisia löytöjä. Mainitse niistä joitakin, jotka yllättivät sinut itsesikin.
– Ensimmäinen todellinen löytöni jo reilun kymmenen vuoden takaa koski australialaisen korkeushyppääjän Michael Conroyn ammattilaisten ME-tulosta vuodelta 1891. Tulos ylitti myös amatöörien ME:n. Pidin itsekin tietoa ensin epäluotettavana, kunnes löysin seikkaperäisen artikkelin kilpailusta, joka ei tarkistusmittauksineen jättänyt sijaa epäilylle. Myöhemmin löysin vielä vuodelta 1928 maininnan tästä tuloksesta Australian ennätyksenä, joten asia tunnettiin pitkälle 1900-luvulle saakka, mutta oli kuitenkin jossakin vaiheessa kokonaan unohtunut. Myöhemmin löysin myös selityksen sille, miksi rima tuolloin korotettiin voittotuloksesta suoraan peräti kuuteen jalkaan ja viiteen tuumaan (6’5″), vaikka tiedossani ollut entinen ME oli vain 6’2”: Amerikkalaiset hyppäsivät käsipainojen avulla samana vuonna aina korkeuteen 6’4¾” saakka, joten sitä kautta tuo 6’5” oli perusteltu. Toki käsipainojen avulla saavutettuja tuloksia ei voida pitää ennätyskelpoisina, mutta lehtitiedot USA:sta Australiaan eivät välttämättä kertoneet tarkkaan tulosten tekotapaa.
—Tämän löydön jälkeen olen mielestäni löytänyt varmasti satoja uusia epävirallisia ME-tuloksia – erityisesti niitä löytyy ajalta, jota kukaan ei nykyaikana ole aiemmin tutkinut tai tutkimuksissaan löytänyt. Epävirallisia ovat siis kaikki ME:t ennen IAAF:n perustamista. Osa löydöistäni on vielä ”legenda”-tyyppisiä eli niiden todentaminen on osoittautunut erittäin haastavaksi. Näitä ovat erityisesti ennen vuotta 1825 olevat tiedot, joista monestakaan ei löydy lainkaan aikalaiskuvausta. Osa näistä on uskottavia ja osa taas ”uskomattomia” – eivät kuitenkaan mahdottomia. Edgar Allan Poe oli nuorempana aktiivinen urheilija ja hänen sanotaan hypänneen pituutta peräti 21 jalkaa ja 6 tuumaa. Toiset lähteet pitävät kuitenkin hänen parhaanaan 20 jalan pituista hyppyä. Tuohon aikaan maailman huipputasoa ovat kumpainenkin. Kuningas Henry VIII harrasti urheilua: yleisurheilun osalta hänen mainitaan heittäneen moukaria (asiasta on olemassa maalauskin), työntäneen kuulaa sekä juosseen ja hypänneen. Toisin sanoen kaikkea sitä, mitä tehtiin Skotlannin ylämaankisoissa jo tuolloin. Yleisurheilun historia ulottuu todella pitkälle ja yleisurheilun tuloshistoriakin ulottuu paljon pidemmälle kuin vielä kymmenisen vuotta sitten yleisesti tiedettiin.
– Suurimman tyydytyksen tuovat kuitenkin 1800-luvun loppupuolen löydöt, jotka pääasiassa koskevat ammattilaisurheilua. Tämä siksi, että se osa-alue saatiin vuosina 1890 – 1920 painettua julkisessa keskustelussa niin syvälle unohduksiin, että tietojen ”uudelleenlöytäminen” tehtiin samalla meille mahdolliseksi.
Mitä yleisurheilun osa-alueista ei omasta mielestäsi tunneta vielä riittävästi?
– Nykymuotoisen keihäänheiton syntyhistoria kiinnostaa minua, vaikka se ei olekaan tutkimukseni keskiössä. Varhaisin kilpailutulos löytyy suomalaisen heittämänä, mutta tuo tulos on heitetty ruotsalaisella keihäällä. Saako siis Suomi vai Ruotsi joskus kunnian olla nykymuotoisen keihäänheiton syntymaana, on vielä ratkaisematta. Oletettavasti tässäkin asiassa Ruotsi vielä tulee viemään pidemmän korren.
– Mielestäni yleisurheilun kaikkikin osa-alueet tunnetaan jo aika hyvin, mutta nykypolvelle olisi terveellistä tutustua mm. moukarin heiton historiaan, jossa oikeasti heitettiin puuvartista työvälinettä. Nykyisellä moukarilla ei taida työnteko enää luistaa. Sama koskee seiväshyppyä ja aikaa, jolloin seiväs oli koivupuuta. Itsekin olen koivusta veistänyt seipään lapsena ja todennut seiväshypyn haasteet lähes taipumattoman seipään kanssa suuriksi. Kolmen ja puolen metrin seivästulos koivuseipäällä vertautunee vähintäänkin viiden metrin tuloksiin nykyseipäillä.
– Ne osa-alueet, joista tietoa kannattaisi minun tutkimusteni lisäksi lähteä ensisijaisesti tutkimaan, liittyvät pitkien matkojen juoksuun. Yleisurheilutietoja katetaan 1800-luvun urheilulehdissä monien muiden lajien osalta kiitettävästi, mutta erityisesti maratonin mittaisten kilpailujen löytämiseksi tulisi tehdä toisenlaista tutkimusta – oma työskentelymetodini ei tue lainkaan näiden tietojen löytymistä.
– Toinen asia on nykyisestä standardista poikkeavat suoritukset ja niiden arviointi. Erityisesti ammattilaisyleisurheilu tuntee käsipainot ja muut apuvälineet. Niiden vaikutusten arviointi on hankalaa ja osin ehkä mahdotonta. Osa urheilijoista hyötyi käsipainoista ja osa taas ei niitä oppinut hyödyntämään ilman, että heidän tekniikkansa olisi samalla mennyt sekaisin. Esimerkkinä käyttäjistä on ”John Howard”, joka apuvälinein hyppäsi pituutta peräti 9,02 metriä vuonna 1854. Kaikki viittaa hänen kohdaltaan siihen, että hän oli kyvyiltään lähes 8 metrin pituushyppääjä, mutta suurin osa hänen tuloksistaan on vaikea jälkikäteen osoittaa tehdyksi nykyisten sääntöjen mukaisesti. Hänelle löytyy kolme yli 8 metrin tulosta, joista ei ole tiedossa mainintaa apuvälineistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näissä olisi apuvälineet olleet käytössä. Tämä kaipaisi siis kipeästi tarkempaa tutkimusta.
Millaisia muita mielenkiinnon kohteita sinulla on yleisurheilun lisäksi?
– Pitkäaikaisin harrastukseni on musiikki. Aloitin 5-vuotiaana piano-opinnoilla, 11-vuotiaana aloitin vaskisoittimien kanssa ja opiskelin käyrätorven soittoa aina vuoteen 1988 saakka Turun konservatoriossa. Tuolloin tein lopullisen ammatinvalinnan ja musiikki jäi harrastukseksi. Olen kuitenkin esiintynyt yli 700 kertaa elämäni aikana pianon soittajana, käyrätorven soittajana tai laulajana. On tullut satunnaisesti soitettua alppitorveakin (Basel 1997). Sävellän, sanoitan ja sovitan musiikkia – viime vuosina lähinnä kuoro- ja vokaalimusiikkia. Olen ollut mukana yhteensä seitsemällä levyllä. Sooloalbumin omista lauluistani julkaisin 2019.
– Koko aikuisikäni olen harrastunut luontovalokuvausta. Sen saralla olen pitänyt useita näyttelyitä ja julkaissut kaksi kirjaa. Parhaillaan etsin kustantajaa kolmannelle kirjalle ja valmistelen kirjan julkistamistilaisuuteen pienimuotoista näyttelyä ja konserttia.
– Lisäksi musiikin kautta olen alkanut kirjoittaa runoja. Esikoisrunokokoelmani julkaistiin 2017 ja toinen kokoelma tulee julkaistuksi osana em. luontovalokuvakirjaa lähitulevaisuudessa.
Kiitos haastattelusta.
Ari Törmän historiallisia tilastokirjoja myytävänä
Ari Törmän 1800-luvun yleisurheilua käsittelevät historialliset tilastokirjat on julkaistu Suomen Yleisurheiluarkiston NURMI-sarjassa (numerot 17, 20, 22-28). Uusin teos on julkaistu juuri äsken joulukuussa, Kirjoja voi tilata oheisen myyntiluettelon mukaisesti.
Suomen Yleisurheiluarkiston NURMI-aikakauskirjaa on julkaistu 28 numeroa. Suurinta osaa on vielä varastossa pieni määrä. Kaikki myyntitulot käytetään yleisurheiluhistorian arkisto- ja dokumentointityöhön.
Kirjasarjan numerot 1-6, 19 ja 21 sisältävät artikkeleita ja tilastoja Suomen yleisurheilusta suomeksi. Muut numerot ovat tilastojulkaisuja, joissa pääkielenä on englanti, mutta sisältävät suomenkielisen johdannon.
1 – Sisältää mm. Suomen keihäänheiton kaikkien aikojen tilaston 31.12.1959 mennessä — 15,-
2 – 24 pienoiselämäkertaa, mm. Paavo Nurmi, Ville Ritola, Kolehmaisen veljekset, Urho Kekkonen — 15,-
3 – Sisältää mm. 52-sivuisen tilastoartikkelin suomalaisista naisten varhaisista ME-urheilijoista — 15,-
4 – Suomen yleisurheilun olympiahistoria, Suomen olympiaedustajat, olympiakisojen pistetilasto — 15,-
5 – Artikkeleita yleisurheilun reuna-alueilta, mm. Kalottiottelun historia, ultrajuoksun SE:t ym. — 15,-
6 – Yhtyneiden Paperitehtaiden yleisurheilumestaruskilpailuiden historia, kirj. Matti Laurila — 15,-
7 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 100m – 25,-
8 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 200m — 25,- LOPPUUNMYYTY
9 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 400m — 25,-
10 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 800m — 25,-
11 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 1500m — 25,-
12 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 5000/10000m — 40,-
13 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s 110m/400m aitajuoksut — 40,-
14 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s Korkeushyppy/Seiväshyppy — 40,-
15 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s Pituushyppy/Kolmiloikka — 40,-
16 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s Kiekonheitto/Keihäänheitto — 40,-
17 – Early History of Field Athletics until 1865, kirj. Ari Törmä — 45,-
18 – The Greatest Athletes of Modern Era: Men’s Maraton/Estejuoksu – 40,-
19 – Piikkinä radalla – Joensuun maraton ja oheislajit 1935 – 1963, kirj. Petri Maskonen — 32,50
20 – Athletics in the 19th Century, Volume I: Vuodet 1881 – 1884 — 40,-
21 – Lahden piirin alueen kaikkien aikojen tilastot, koonnut Aulis Tiensuu — 32,50
22 – Athletics in the 19th Century, Volume II: Vuodet 1885 – 1888 — 40,-
23 – Athletics in the 19th Century, Volume III: Vuodet 1857 – 1864 — 40,-
24 – Athletics in the 19th Century, Volume IV: Vuodet 1849 – 1856 — 45,-
25 – Athletics in the 19th Century, Volume V: Vuodet 1801 – 1848 — 45,-
26 – Athletics in the 19th Century, Volume VI: Vuodet 1889 – 1892 — 45,-
27 – Athletics in the 19th Century, Volume VII: Vuodet 1865 – 1868 – 47,50
28 – Athletics in the 19th Century, Volume VII: Vuodet 1869 – 1872 – 47,50
Postikulut lisätään hintaan. Kirjat voi myös noutaa ilman postikuluja samalla kun vierailee arkistotiloissamme osoitteessa Verkaranta 2H 189, 20660 Littoinen. Yli 100,- tilauksista myönnetään 10 % paljousalennus.
Tilinumero: FI38 4309 0010 5401 51
Viitenumero: 19460
Kirjatilaukset: Mikko Nieminen, Pornaistentie 199, 07110 Hinthaara – mikko.nieminen@DLC.fi – 019 545 115.
Arkistovierailut: Juhani Jalava, Verkaranta 2H 189, 20660 Littoinen – juhani@tilastopaja.fi – 050 5525 070.