Kotimaa

Anni Siirtola tähtää pika-aitojen kärkikaartiin: ”Aika ihanaa, että lajissa on noin kova kilpailu”

Julkaistu

Anni Siirtola ei kiirehdi parrasvaloihin. Helsingin Kisa-Veikkojen pika-aituri uskoo, että vuosi vuodelta tasaisemmin sujuvat aitavälit, kasvavat voimat ja nopeus tuovat häntä pikkuhiljaa lähemmäksi 100 metrin aitajuoksun kireintä kotimaista kärkeä.

– Tämä on välillä sellainen kärsivällisyyttä testaava laji. Ne tulokset eivät välttämättä näy ihan heti, vaikka tietäisi tehneensä hyvää treeniä. Itselläkin meinaa olla kärsivällisyys välillä tiukoilla, Siirtola tuumii.

Viime kesänä Siirtola otti pitkän kehitysharpan, kun ennätys parani 13,32:een. Se oli hänelle helpotus vaikean edelliskesän jälkeen. Esimerkiksi vuosina 2000-2013 tuo aika olisi vienyt hänet kotimaan vuositilaston kärkitrioon. Nyt se riitti kuudenteen sijaan.

– Minusta on aika ihana tilanne, että tässä lajissa on noin kova kilpailu. Se kannustaa meitä kaikkia parempiin tuloksiin, Siirtola sanoo.

– Koen hyväksi sen, ettei noihin oikeasti nopeisiin juoksijoihin, Annimari Kortteeseen, Nooralotta Neziriin ja Reetta Hurskeeseen, ole niin pitkä harppaus, kun tässä on ”selkiä” tavoiteltavaksi vähän lähempänäkin.

Seuraavaa kehitysaskelta Siirtola, 22, rakentaa yhdessä Viivi Avikaisen kanssa. Kokenut Avikainen siirtyi syksyllä Timo Siirtolan valmennukseen ja samalla Annin harjoituskaveriksi.

– Viivi on ollut ihan älytön apu. Se tsemppaa ihan hirveästi, kun aamuaikaisin painaa peruskuntotreeniä ja siellä metsässä on joku mukana hyppimässä, Siirtola tuumi.

– Sen huomaa myös, kuinka kummallakin on heti enemmän tsemppiä ja tulokset paranevat, kun juostaan nopeustreenit yhdessä. Aina kun on treenikaveri, sinä opit siltä toiselta.

Anni Siirtola ei ujostele harjoitella ulkona, vaikka pika-aiturin tärkeimmät treenit on sydäntalvella toki pakko tehdä hallissa.

”En kuvitellut, että pystyn tuollaisiin aikoihin”

Siirtola muistelee viettäneensä leijonanosan lapsuuden kesistään valmentajavanhempiensa kanssa urheilukentällä. Silti hänestä tuli aitajuoksija vasta, kun telinevoimistelu jäi teini-iässä.

– Kun voimistelin, kilpailin kesäisin yleisurheilussa aina siinä lajissa, joka tuntui suurin piirtein kivalta. Kun telinevoimistelu loppui, juokseminen rupesi kiinnostamaan, mutta suoraa juokseminen oli voimistelun jälkeen niin tylsää, että se vaatii jotakin vähän erilaista, Siirtola muistelee.

– Olen aina tykännyt siitä, että joutuu tekemään liikesarjoja. Niinpä aitajuoksu on sitten valikoitunut lajiksi, johon olen hurahtanut.

Siirtola on juossut 19- ja 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa välieriin ja osoitti viime kesän juoksuillaan Espoossa (13,32) ja Jyväskylässä (13,39), että edellytykset tavoitella myös aikuisten arvokilpailuihin ovat olemassa.

– Oli helpottavaa huomata, että tämä on kivaa ja juoksu kulkee, kun edellinen kesä oli jotenkin niin hirveä. Silloin ei päässyt mihinkään ja juokseminen tuntui ihan kauhealta. Itse en kuitenkaan kuvitellut, että pystyisin tuollaisia aikoja juoksemaan, Siirtola ruotii viime kesän juoksujaan.

Kevät ilman etelän leiriä toimi hyvin

Siirtolan toissa kesän kilpailukauden tekemistä jarruttivat sairastelu heti kevään harjoitusleirin jälkeen ja lievä ylikunto.

– Viime keväänä, kun pääsin treenaamaan tavallaan niin kuin kotona eikä harjoitteluun tullut sellaista piikkiä, kesän kilpailut alkoivat kulkea aika hyvin, Siirtola sanoo. Piikin poisjäämisellä Siirtola viittaa koronakurimuksen takia peruuntuneeseen etelän harjoitusleiriin.

– Kilpailukauteen lähestyminen oli hieman erilainen kuin edellisvuonna, mutta toimi siinä tilanteessa hyvin, Siirtola sanoo.

Fyysisten ominaisuuksien ja tekniikan kehitys näkyi Siirtolan viime kesän parhaissa juoksuissa.

– Juoksu on nyt stabiilimpaa. Ei ole sellaista ihme heilumista suuntaan tai toiseen. Se tarkoittaa, että pystyn juoksemaan enemmän kovia aitavälejä. Ei niin, että siellä täällä on joku hyvä yksittäinen aitaväli, vaan sitä pystyy toistamaan, Siirtola sanoo.

– Juoksun loppu tai ehkä enemmänkin vauhdin ylläpitäminen on ollut minulle hankalaa. Siksi nopeuskestävyys tai ns. aitakestävyys on ollut harjoituskauden teemana varsinkin tänä vuonna.

Kevään etelän harjoitusleiri on Anni Siirtolalle kaksipiippuinen juttu. – Viime vuonna en mennyt ja se toimi hyvin. Kroppa toimii lämmössä ja kun irtiotto on siellä hyvä, pitäisi leirillä olla ehkä pidempään kuin kaksi viikkoa tai lähteä sinne aikaisemmin, että ehtisi oikeasti palautua ennen kilpailukautta. Totta kai haluaisin leirille, mutta hyvin pärjään Esportillakin, Siirtola miettii.

Voimaa karttuu, vastaponnistus kiusaa

Räjähtävä voimantuotto, kimmoisuus ja suhteellisen hyvä nopeus ovat Siirtolan mukaan hänen vahvuuksiaan, joita toki pyritään edelleen kehittämään. Voimanhankinta oli iso teema jo viime harjoituskaudella ja on ollut sitä edelleen.

– Voimatasot nousivat viime keväänä paljon. Sitä kautta on haettu juoksuun nopeutta. Samalla tekniikkakin on parantunut eli voima näkyy. Nyt on huomattavasti helpompi juosta, Siirtola makustelee.

Voima on tarttunut hyvin kuluvallakin harjoituskaudella.

– Varsinkin kyykyt, yhden jalan kyykyt ja lihastasapaino ovat kehittynyt hirveästi. Rinnallevedossa tuli viime keväänä hikisesti ehkä 60 kiloa. Nyt menee jo 75 kiloa (oma paino 52 kg).

Hiottavaa riittää myös tekniikassa.

– Nyt harjoituskaudella on keskitytty perusjuttuihin, kuten tehokkaaseen aidalta poistuloon ja ponnistukseen. Minulla on aina ollut ongelmana, että ponnistus tulee pikkuisen vastaisena. Se on varmaan niitä voimistelujuttuja, koska siellä tuodaan sitä varvasta sinne eteen, Siirtola veistelee.

Harjoittelun linjauksista ei Siirtolan mukaan tarvitse valmentajan kanssa kinata.

 – Kun on oma isä valmentajana, kommunikaatio toimii. Hänelle voi sanoa, jos on omasta mielestä johonkin tilanteeseen parempi harjoite tai joku parempi idea jostakin. Keskustelu on avointa. Tykkään, että se toimii hirvittävän hyvin.

Anni Siirtola on ottanut kernaasti oppia pika-aitojen kotimaan kärkinimiltä, kun siihen on tullut tilaisuus. – Annimari Korte otti viime kesänä yhteyttä ja pyysi kanssaan ottamaan lähtöjä ja tehtiin muutakin treeniä. Se oli minulle tosi motivoivaa. Kun pääsee seuraamaan sivusta tuollaista huippua, siitä saa hirveästi oppia, vaikkei hän sanoisikaan mitään, Siirtola sanoo.

Hallikausi tai kova treenijakso, kesällä alle 13,20:n

Kuluvan harjoituskauden aikana koronarajoitukset eivät ole Siirtolaa kiusanneet. Hän hyödynsi pitkään lauhana ja lumettomana jatkuneen pääkaupunkiseudun syksyn harjoittelemalla paljon ulkona. Sittemmin hiki on virrannut Espoossa Liikuntakeskus Esportissa ja Helsingissä Myllypuron Liikuntamyllyssä.

– Vanhemmat asuvat Esportin lähellä, joten kun on kaksi treeniä päivässä, olen päässyt siinä välissä ”täyshoitoon”.  Syksyllä treenattiin mahdollisimman paljon ja pitkään ulkona. Tehtiin esimerkiksi nopeusvoimatyyppisiä mäkitreenejä, nopeustreeniä ja loikkia tosi pitkälle syksyyn, Siirtola sanoo.

Nyt toiveissa on päästä testaamaan syksyn harjoittelun tuloksia hallikilpailuihin.

– On treenattu vähän silleen, ettei haittaa, jos hallikautta ei tule. Sitten tehdään vähän kovempi treenijakso kilpailukauden tilalle. Itse olisin kyllä innokas kilpailemaan hallissa. Olisi hirveän kiva päästä juoksemaan edes muutama kilpailu.

Päätavoitteet ovat silti kesän kilpailuissa.

– Kyllä sinne alle 13,20:n pitäisi päästä ja mahdollisimman lähelle 13 sekunnin rajaa. En epäile, ettei siihen olisi mahdollisuus, jos kevät menee hyvin. Mutta katsotaan ensin, mitä osviittaa hallikausi antaa. Se kertoo paljon, jos päästään juoksemaan.

Anni Siirtola

– 22-v.

– edustaa Helsingin Kisa-Veikkoja.

– valmentajana Timo Siirtola.

– Asuu Helsingin Viikissä, lähtöisin Espoon Järvenperästä.

– Ennätyksiä: 100 m aitajuoksu 13,32. 60 m aitajuoksu 8,28, 100 m 12,11. 60 m 7,69.

– Voitti viime kesänä Kemissä 22-vuotiaiden 100 metrin aitajuoksun Suomen mestaruuden ja oli Turun Kalevan kisoissa viides.

– Ylsi välieriin 19- ja 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2017 ja 2019.