Saga Anderssonin harjoitusinto on niin kova, että valmentaja-isä Björnin on välillä sitä toppuuteltava. Kevättalvella valmentaja saa olla tarkkana, sillä onnistunut hallikausi vain kasvatti treenihaluja.

– Ajattelin ennen hallikauden alkua, että 420 voisi mennä, mutta menikin 425 ja siihen vielä Suomen mestaruus päälle. Tasokin pysyi hyvänä. En odottanut, että pystyisin yli neljän metrin tuloksiin kaikissa talven kisoissa, Andersson kertaa.

Andersson, 16, kohensi talvella halliennätystään 35 senttiä ja viime syksynä hypätty ulkoratojen ennätyskin on nyt kahdeksan senttiä heikompi kuin talven tulos. Uusi ennätys vei Esbo IF:n hyppääjän myös ikäluokkansa Euroopan hallitilaston ykköseksi.

Kesän tavoitteita Andersson asettelee maltilla.

– Olen ajatellut, että tulostavoite on 435. Haluaisin tietysti hypätä korkeammalta. Haluaisin myös 19-vuotiaiden EM-kisoihin. Saa nähdä, ketkä sinne pääsevät. Tulosraja on nyt jo viidellä hyppääjällä, Andersson sanoo.

Nopeus valttina, perusvoimaa on

Björn ja Saga Anderssonin harjoituksissa Helsingin Liikuntamyllyssä on leppoisa tunnelma. Hypyt, lyhyellä 10 askeleen vauhdilla höystettynä voima- ja juoksuharjoitteilla luistavat. Hyppy on hallikauden jäljiltä hyvässä iskussa. 

– Nopeutta ja voimaa on tullut lisää. Tekniikka on parantunut, Björn Andersson summaa hallikauden kehityksen taustoja.

Omalla seiväshyppääjän urallaan Björn Andersson, 47, ylitti 543. Hän sai lähtemättömän kipinän lajiin juniorina Someron seiväskarnevaaleilla päästyään kokeilemaan taipuvaa seivästä. Sitä hän lainasi Antti Kalliomäen Tuomas-pojalta. Nyt Andersson valmentaa neljää nuorta.

– Nopeus on Sagan valtti. Hän on myös suhteellisen vahva, mutta telinevoimistelun kautta. Mitään isoja painoja ei ole nosteltu, Andersson sanoo.

Saga Andersson pyrkii harjoittelemaan kaksi kertaa päivässä. Sitä on helpotettu esimerkiksi niin, että kotona on levytanko, käsipainot ja ”rekki”, jottei aina tarvitse erikseen lähteä harjoituksiin. 

– Perusvoimaa on ihan hyvin. Maksimivoimaa ei ole vielä alettu tehdä. Jalat nousevat selin nojapuilla roikuttaessa ylös 30 kertaa, leuanveto onnistuu 25 kilon lisäpainolla ja penkkipunnerrus on 67 kiloa, Björn Andersson kertaa 62-kiloisen hyppääjän voima-arvoja.

Heiluri suoraksi ja voimakkaaksi

Anderssonin valmennusajattelussa hyppääminen ja harjoittelun monipuolisuus ovat kaiken perusta.

– Saga hyppää paljon, ehkä keskimäärin jopa enemmän kuin monet muut. Peruskuntokaudella hypätään kahdesti, jopa kolmesti viikossa. Kilpailukaudella on hypätty parhaimmillaan neljästikin viikossa, Andersson kertoo.

Syksyn harjoituskaudelta tutut tekniikka, voima ja nopeus ovat Sagan mukaan myös kevään harjoitusten teemat.

– Nopeutta pitää kehittää ja sitä, että ”heiluri” tulee hypyssä suorana ja voimakkaana. Kun se onnistuu, siitä on apua hypyn kaikissa vaiheissa. Jos vertaan itseäni Suomen kärkihyppääjiin, minulla on huonoin heiluri, Saga arvioi. 

Andersson sanoo opettaneensa hyppääjän lähtemään niin sanotusti suoralla alakädellä pienestä lähtien. Muuten tekniikkaa on koetettu rakentaa Sagan näköiseksi.

– Sagalla on ehkä hieman hitaampi ponnistus ja siksi on parempi, että se lähtee hieman yläkäden alta. Silloin hän ehtii ponnistaa ja ladata kunnolla energiaa seipääseen.

Hiomista tekniikassa riittää.

– Yksi asia on ponnistuksessa taakse jäävä jalka. Se koukistuu liian aikaisin ja haittaa hypyn jatkumista, Andersson sanoo.

Entä kenen tekniikka näyttää parhaalta nuoren hyppääjän omaan silmään?

– Olen aina tykännyt Renaud Lavilleniestä. Hän taivuttaa seivästä aika paljon. Ollaan myös katsottu paljon hänen tekniikkaa, Saga sanoo.