Jokainen urheilija osaa harjoitella kovaa, lepääminen on jo selvästi haastavampi juttu. Omalla kohdalla sen oppiminen kesti vuosia.

Näin joulunaikaan muistuu mieleen joidenkin vuosien takainen jouluaatto. Silloin päivä ehti jo hämärtyä illaksi, kun palasin reilusti pitkäksi karanneelta hiihtolenkiltä. Kylmäksi käyneen joulupuuron kanssa odotellut äiti ei ollut järin ilahtunut, kun sovittu syöntiaika oli hiihdon hurmoksessa haihtunut mielestä. 

Treeneistä innostuminen kuuluu urheiluun. Sekin on jokaisen ratkaistavissa, kuinka kovaa tai paljon jouluaattona on tarvetta harjoitella. Minä olen tässä suhteessa muuttanut ajatteluani. Olen varannut joulunajan henkiseen akkujen lataukseen, eli perheen kanssa seurusteluun ja lepoon.

Luonnollisesti harjoittelu jatkuu läpi juhlaviikon, mutta joulunaika on minulla kevyt, noin sadan harjoituskilometrin viikko. Syksyn mittaan parhailla viikoilla kilometrejä kertyi 180, joten jouluna pistän lenkkarit jalkaan vain kerran päivässä.

Treenifiilis ei saa jäädä päälle

Vietän joulun Lappeenrannassa yhdessä äitini, kahden siskoni ja veljeni kanssa. Kolme meistä asuu pääkaupunkiseudulla ja kaksi Lappeenrannassa, joten joulu on meille harvinaista yhdessäolon aikaa.

Tämän joulun tekee erityiseksi se, että siskoni Pihla sai tyttövauvan, joten minusta tuli eno. Hienoa tavata suvun tulokas ensi kertaa.

Sekin on poikkeuksellista, että olen joulun kotona. Viime vuosina olen aika usein viettänyt joulua harjoitusleirillä Etelä-Afrikassa, Portugalissa tai Espanjassa. Leirillä joulun tunnelma jää usein laihaksi. Puheet ja ajatuksetkin pyörivät aika lailla urheilun ympärillä. 

Perheen kanssa seurustellessa urheiluasiat unohtuvat kuin itsestään. Koen, että urheilijan on tärkeää antaa aika ajoin itselleen lupa ottaa rennosti ja olla ajattelematta urheilua. Pyrin siihen arjessakin, että harjoitusten jälkeen treenifiilis ei jäisi kiertämään päässä. Kun mieli saa levätä, sitä jaksaa seuraavana päivänä taas harjoitella paremmin.

Historian siivet havisivat

Omalla kohdalla tämä syksy on ollut sikäli poikkeuksellinen, että sain joulukuun 22. päivään ulottuneen työn Olympiastadionin vahtimestarina. Se oli opiskelujen ohella erinomaista henkistä vastapainoa harjoittelulle.

Täytyy tunnustaa, että kun illalla viimeisen työvuoron päätteeksi suljin Stadikan ovia, ilmassa oli sitä historian siipien havinaa. Areena meni näet remontin takia kiinni kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.

Vietän Lappeenrannassa joulun ja vuodenvaihteen, ja ampaisin sitten Jarkko Kinnusen, Aleksi Ojalan ja Eemeli Kiisken kanssa tammikuun kestävälle leirille Espanjan Torreviejan maanteille.

Leirille on kiva lähteä. Tutut maisemat, hyvät treenikaverit ja syksy luoma vahva pohjakunto moottorina. Voi sanoa, että syyskauden harjoitukset ovat menneet täysin suunnitelmien mukaan. Kesää ajatellen ollaan siis aikataulussa. Ensimmäinen kilpailuvireen tositesti on maaliskuinen 50 kilometriä Dudincessa.

Rentouttavaa joulunaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta teille kaikille.

Aku Partanen

Kävelijä Aku Partasen joulukolumni aloitti yleisurheilu.fi -sivuston urheilijakolumnisarjan. EM- ja olympiavuoden 2016 aikana kotimaisen yleisurheilijat ottavat kolumneissa kantaa eri asioihin, muistelevat menneitä ja pohtivat tulevaa.