Viivi Lehikoinen otti viime kesänä ison harppauksen kohti 400 metrin aitajuoksun ehdotonta huippua. Ennätys parani sekunnilla, ja samalla HIFK:n aituri rikkoi Tuija Helanderin 1987 juokseman SE: 54,62 kahdesti tuloksin 54,60 ja 54,50.

Ja mikä parasta, Lehikoisen maine hyvänä arvokisajuoksijana sai lisää vahvistusta, kun tulokset syntyivät MM- ja EM-kisoissa. Münchenin EM-areenalla vauhti riitti lopulta finaalin kuudenteen sijaan.

– Innolla odotan kesää ja uusia kisoja. Hyvin mennyt talven hallikausi lisäsi itseluottamusta, vaikka en siihen juuri keskittynytkään. Kevään onnistunut harjoittelu lupaa myös hyvää, Lehikoinen kertoi tunnelmistaan SUL:n mediatilaisuudessa Helsingissä.

Tarkkoja aikatavoitteita Lehikoisella ja hänen valmentajallaan Laurent Meuwlyllä ei kesälle ole. Tärkeämpää on nostaa tulosten perustasoa.

– Ennätykseni on jo sen verran kova, että sen parantaminen vaatii monen asian onnistumisen yhtä aikaa. Mutta jos saan perustasoni viime vuoden ennätysteni tienoille, niin siitä voi mennä hyvänä päivänä astetta kovemmin. Sen uskon riittävän MM-kisoissa jo finaaliin, Lehikoinen arvioi.

Keväällä 7 viikkoa leireilyä kolmessa eri maassa

Hallikauden jälkeen Lehikoinen vietti hetken kotona Suomessa palautuen ja kevään harjoittelua aloitellen. Sen jälkeen alkoi seitsemän viikon leiriputki.

– Leireillä olin kolmessa maassa, Etelä-Afrikassa, Espanjan Teneriffalla ja Turkissa, josta palasin kotiin sunnuntaina, juoksija kertoi.

Lehikoinen harjoittelee sveitsiläisen Laurent Meuwlyn ryhmässä. Sen kirkkain tähti on ratakierroksen aituri Femke Bol, joka on tällä hetkellä lajin kakkosnimi heti ME-juoksija Sydney McLaughlin-Levronen jälkeen.

Bol omistaa 400 metrin aitojen Euroopan ennätyksen tuloksella 52,03 ja juoksi talven hallikaudella 400 metrin sileällä sisäratojen ME:n 49,26.

Millaista on arki kovan pikajuoksutallin leirillä?

– Ei siinä lopulta ole mitään erikoista, aamu- ja iltaharjoitukset pyörivät rutiinilla ja harjoittelemme kahdessa eri ryhmässä maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Ryhmissä on yhteensä parhaimmillaan yli 20 urheilijaa, mutta kuinka ryhmät on jaettu, sitä minä en edes tiedä, Lehikoinen naurahtaa.

”Taidan olla tasaisen hyvä kaikissa”

Lehikoinen kehuu ryhmän hyvää henkeä, jossa kaikki kannustavat toisiaan. Mukana on eritasoisia juoksijoita, mutta kaikilla on tähtäin korkealla.

– Jokaisella on omat vahvuutensa, jotka näkyvät treeneissä usein eri tavalla kuin kisoissa. Toiset loistavat nopeudessa, toiset pitkissä vedoissa.

Entä mikä on Lehikoisen oma bravuuriominaisuus?

– Taidan olla tasaisen hyvä kaikissa, mutta loikkaharjoituksissa olen ryhmän parhaimmistoa, Lehikoinen sanoo.

– Ryhmäharjoittelun suurin hyöty on, että porukassa on minulle samantasoisia urheilijoita, ehkä vähän parempiakin, mutta Femke Boliin itseään ei kannata liikaa verrata.

Valmentaja-Meuwlyä pidetään melkoisena pikajuoksuguruna. Suomessa Lehikoisen harjoittelua auttaa Mikael Ylöstalo.

– On poikkeuksellista, että Meuwlyn ohjelmat sopivat monille erityyppisille urheilijoille. Hän on vaativa valmentaja ja saa urheilijat puskemaan kohti parempia suorituksia. Toisaalta hän on pehmeä ihminen, joka ei tuijota aina vain tuloksia vaan on ymmärtäväinen ja keskusteleva huonoinakin päivinä, Lehikoinen kuvailee.

Aitarytmin vakauttaminen seuraava tavoite

Meuwlyn ohjauksessa Lehikoisen ensimmäinen kehityskohde oli nopeus. Tänä vuonna teemana on aitomisen parantaminen, vaikka harjoittelu jatkuu muuten suurin piirtein samalla kaavalla nopeutta ja voimaa vaalien.

– Viime vuonna aitomiseni ei ollut vielä vakiintunutta, ja juoksin kisoissa erilaisilla aitarytmeillä. Tälle vuodelle haluamme kehittää enemmän varmuutta rytmiin. Varsinkin juoksun lähtöpää on ollut minulla hankala, nyt tavoitteena on saada se paremmaksi.

– Aitajuoksu on sillä tavalla vaativaa, että koko aitakierroksen rytmiä ei pääse koskaan kokeilemaan harjoittelussa, vaan se hioutuu kuntoon vasta kisojen kautta,