Turun Urheiluliitto ja Helsingin Kisa-Veikot ovat menestyneimmät seurat Kalevan kisojen miesten 5000 metrillä. Urheilijoiden kärkisijat menevät Martti Vainiolle ja Jussi Utriaiselle, todetaan Jarmo Mäkelän kirjoittamassa Kalevan kisojen parhaat seurat ja urheilijat 1907-2020 -juttusarjan artikkelissa, joka perustuu Pentti Vuorion tilastoihin.

Kolmas ja neljäs  sija seurojen taistossa menevät kärkikaksikon tapaan suurseuroihin lukeutuville Lahden Ahkeralle ja Tampereen Pyrinnölle. Kalevan kisoissa 14 ja 13 kertaa vitosen juosseiden Vainion ja Utriaisen jälkeen urheilijaotannan pronssisija menee Pasi Mattilalle vain pisteen erolla ennen Santtu Mäkistä. Kaksikko oli 1990-luvulla Kalevan kisojen vakiomitalisteja. He myös etenivät urallaan hämmästyttävän tasajalkaisesti.

Turun Urheiluliitolla on 5000 metrin suomenmestaruuksia 22 kappaletta ja muita mitaleita 15. Kaksi ensimmäistä toi 1912 ja 1913 Pariisin olympiakisojen maratonin tuolloin jo 35-vuotias voittaja Albin Stenroos. Hän ennätti hankkia kaksi mestaruutta ja kaksi muuta mitalia myös HKV:lle.

Juoksijoiden kuningas, yhdeksän olympiakultamitalin Paavo Nurmi oli tunnetusti laskelmoiva ja päättäväinen kaikessa tekemisessään. Osallistuminen SM-kisojen vitoselle sopi 1920-luvulla Nurmen ohjelmaan neljä kertaa, tuloksena neljä mestaruutta.

Kahden kuivemman vuosikymmenen jälkeen erinomaisesti mailerina menestynyt, boheemina taiteilijaluonteena tunnettu, Denis Johansson (14.38.2) palautti turkulaisseuran mestaruuskantaan 1951. TuUL:n 1960-luvun tähti 5000 metrillä oli lietolaislähtöinen, Naantalin Löylyäkin aikuisuransa alkuvaiheessa edustanut Simo Saloranta, jonka saldo oli kolme kultaa, hopea ja pronssi.

1970- ja 80-luvut olivat kivenkovaa kansainvälistä menestystä saavuttaneiden Pekka Päivärinnan (oe. 13.28.51) ja Martti Vainion. Päivärinta, joka voitti maastojuoksun maailmanmestaruuden 1973 ja saalisti EM-halleista kolme 3000 metrin mitalia, juoksi 1970-luvulla 5000 metriltä kaksi suomenmestaruutta ja kaksi muuta mitalia.

Vainio on vitosella Kalevan kisojen historian parhaiten menestynyt urheilija. Uransa jälkeen yrittäjänä menestyneen juoksijan viidestä kulta-, kolmesta hopea- ja kahdesta pronssimitalista kirjautuu yksi kulta ja kaksi hopeaa miehen uran loppuvaiheen seuralle, Saarijärven Pullistukselle.

Arvokisoista Vainio juoksi 10 000 metrin Euroopan mestaruuden 1978, pronssimitalisti 1982 sekä MM-kotikisojen 1983 vitoselta pronssin.

1990-luvulla TuUL ei saanut kultaa, mutta kolme himmeämpää mitalia: Pasi Mattila oli toinen Oulussa 1998 ja Seinäjoella 1999. Lisäksi Oulussa pronssille juossut Jussi Virtanen toi seuralle toisenkin mitalin.

Mattilan ja ikätoverinsa Santtu Mäkisen urakaaret ovat mielenkiintoisen yhtenevät. Kumpikin saavutti 1990-luvulla Kalevan kisojen vitoselta kaksi kultaa, neljä hopeaa ja kaksi pronssia.

Mattila juoksi kaikki mitalinsa peräkkäisinä vuosina 1992-1999, niistä kulta- ja pronssimitalit Marttilan Murron kilpailupaidassa. Mäkisen vastaava mitalisaalis ajoittuu vuosiin 1990-2000 ja ne kirjautuvat peräti kuudelle seuralle, Oulunkylän Tähdelle, Turun Weikoille, Tampereen Kisa-Tovereille, Tampereen Pyrinnölle, Tampereen Urheilijat-38:lle ja Teivo Stayersille. Lisäksi kumpikin ravuri on noteerannut ennätyksensä vuonna 1997 ja se on käytännössä sama: Mattila 13.36,19 ja Mäkinen 13.36,06.

TuUL:n 2000-luvun kultamitaleista Samuli Vasala on tuonut kaksi (2001, 2002), kansallisen kilpailuoikeuden omannut kenialainen Lewis Korir kolme (2009, 2012, 2013) ja viimeisen Robin Ryynänen 2017.

Länsi-Uudenmaan Urheilijoissa uransa käynnistänyt Vasala ennätti vuosituhannen lopulla juosta lohjalaisseuralle kaksi kultaa ja pronssin. Niin ikään LUU:sta Turun Urheiluliittoon siirtynyt, nykyinen Joensuun Katajan yleisurheilun toiminnanjohtaja Tuomo Lehtinen (13.59,76) juoksi mustassa turkulaispaidassa hopeaa Jyväskylässä 2006.

Monet takavuosien supertähdistä vähintäänkin vierailivat HKV:ssä

HKV:n 5000 metrin Kalevan kisahistoria pitää sisällään kahdeksan kultaista ja 20 himmeämpää mitalia. Seuran ja samalla lajin ensimmäiset mestaruudet 1910 ja 1911 juoksi yleisurheilun ensimmäinen supertähtemme, kuopiolaissyntyinen Hannes Kolehmainen (14.36,6).

Tukholman olympiakisoissa 1912 suomalaiset kilpailivat keisarillisen Venäjän lipun alla, siellä ”hymyilevän Hanneksen” juoksemat kolme kultamitalia ja maailmanennätystä olivat väkevästi pohjustamassa tarinaa, kuinka Suomi juostiin maailman kartalle. Kolehmainen viimeisteli komean uransa voittamalla maratonin Antwerpenin olympiakisoissa 1920.

1910-luvulla Albin Stenroosin yhteensä viiden mitalin ohella Hanneksen vanhempi veli, myöhemmin amatööriradistinakin menestynyt Tatu Kolehmainen (15.29,5) juoksi vaahteralehtiset kolmesti hopealle ja kerran pronssille. 1910-luvun jälkipuoliskolla vitosen kultaa ja pronssia juossut Teodor Koskenniemi (15.17,0) huipensi uransa juoksemalla Antwerpenin 1920 kultaa voittaneessa maastojuoksujoukkueessa.

1930-luvun huippujuoksijoista Toivo Loukola (14.48,1), Volmari Iso-Hollo (14.18,3) ja Taisto Mäki (14.08,8) hankkivat HKV:tä edustaessaan kukin yhden hopeamitalin. Mäki juoksi lisäksi kultaa 1940. Amsterdamin 1928 olympiakisojen estejuoksun voittaja Loukola kokosi kaksi kultaa, kolme hopeaa ja pronssin Helsingin Tovereille sekä pronssin uransa loppuvaiheessa Helsingin Poliisivoimailijoille.

Estejuoksun kaksinkertainen olympiavoittaja Volmari Iso-Hollo (Los Angeles 1932 & Berliini 1936) edusti niin ikään myös Helsingin Tovereita, jonka väreissä voitti vitosen 1933. Olympiamitaleita keravalainen ravasi lisäksi kympiltä, Los Angelesista hopeaa ja Berliinistä pronssia.

Taisto Mäki juoksi vitosen SM-kultaa kasvattajaseuralleen Rekolan Urheilijoille 1934, uransa ykkössaavutuksen hän sai voittamalla vitosen Euroopan mestaruuden Pariisissa 1938. Historiallisimman juoksunsa ”Rekolan paimenpoika” teki syyskuisella Olympiastadionilla 1939 alittaessaan ensimmäisenä maailmassa puoli tuntia kympillä (29.52,6).

Lahden Ahkeran ja Lahden Urheilijoiden kautta HKV:hen siirtynyt Veikko Tuominen (14.22,4) huipensi uransa vuoden 1940 voitolla. Vuotta myöhemmin, jatkosodan alettua Jalkaväkirykmentti 45:n 26-vuotias kersantti kaatui 13.7.1941 Ylämaan Kirvesjärvellä.

1950-luvulla Lasse Virenin valmentajana myöhemmin meritoitunut Rolf Haikkola (14.14,2) oli kolme kertaa peräkkäin pronssilla, valmentajakannuksia ”Raaka Rolle” haki 1960-luvun koplansa kautta, siihen kuuluivat muun muassa Pekka Juutilainen, Keijo Ceder, Pertti Sariomaa ja Timo Iitiä.

Suomen Urheiluliiton toimitusjohtajana Haikkola toimi vuodet 1977-1986. Ilmari Taipaleen (14.05.2) vuoro oli voittaa 1956, siihen mennessä Taipale oli voittanut kahdesti ja ollut kerran kakkonen sekä kolmonen edustaessaan aiempaa seuraansa Rosenlewin Urheilijat-38:aa. Eurooppalaisella maililla Taipale ylsi neljänneksi Brysselin EM-kisoissa 1950.

HKV ei pidempien matkojen osalta päässyt mukaan 1970-luvun alussa käynnistyneeseen kestävyysjuoksubuumiin. Monipuolisen kestävyysjuoksu-uran tehneen Paavo Hyvösen (14.18,8) yllettyä pronssille 1969 saatiin seuraavia mitaleja ja pistesijojakin odotella 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle.

2000-luvulla Simo Wannas (14.02,98) on ollut kerran pronssilla sekä Aki Nummela (14.28,06) hopealla. Keniassa asuva Wannas on sittemmin ollut aktiivisesti mukana kestävyysjuoksuvalmennuksessa. Viimeisimmissä Kalevan kisoissa Eero Saleva (13.55,83) on ollut Jyväskylässä 2018 hopealla, sen jälkeen pronssilla sekä Lappeenrannassa että Turussa.

Toukonen avasi Ahkeran mitaliputken – Pyrinnölle menestystä läpi vuosikymmenten

Lahden Ahkeran mitalit, kahdeksan kultaa ja yhdeksän muuta mitalia ovat kaikki saavutetut vuodesta 1977 lähtien, jolloin Prahan 1978 estejuoksun prossistaan tunnettu Ismo Toukonen (13.37.83) avasi Ahkeran mitaliputken.

Putkea jatkoi 2000-luvun ”Mister vitonen” Jussi Utriainen (13.42,64), jonka 12 peräkkäistä kisajuoksua 2001-2012 tuottivat vaikeasti ylitettävän saldon, kolme kultaa, neljä hopeaa ja kolme pronssia sekä neljännen ja kuudennen sijan.

Utriaisen kultavuosia 2006-2008 oli jo edeltänyt kolme kultaista vuotta, kun Jari Matinlauri (13.49,49) voitti lajin 2003 ja 2004 sekä Francis Kirwa (13.58,64) 2005 ollen lisäksi hopealla 2007. Ahkeran tuoreimmat vitosen mestarit ovat Ossi Kekki (14.11,25) 2016 ja Martti Siikaluoma (14.19,96) 2019.

Lisäksi Utriainen, Siikaluoma ja Kekki ovat Hannu Granbergin (14.13,11) ja Antti-Pekka Niinistön (14.28,88) kanssa täydentäneet seuran 2010-luvun Kalevan kisojen näkyvyyttä yhteensä yhdeksällä pistesijallaan.

Tampereen Pyrintö on tahkonnut menestystä tasaisesti läpi kaikkien vuosikymmenten, yhteensä neljä kultaa, 11 muuta mitalia ja ison tukun sijoituksia kahdeksan parhaan joukossa. Seuran ensimmäiset mestarit olivat sotavuosista toipuvassa maassa Oslon EM-kisojen 1946 kympin hopeamitalisti Helge Perälä (14.25.6) sekä Brysselin EM-kisojen 1950 vitosen nelonen Väinö Mäkelä (14.20,0). Kaksi muuta mestaruutta ovat juosseet 1995 Pyrinnössä vieraillut Santtu Mäkinen sekä Jarkko Järvenpää (14.06,47), jonka viidestä mitalista kirkkain ojennettiin miehelle Porissa 2015.

Kalle Kytöniemi (16.26,5) toi Pyrinnölle ensimmäisen mitalin 1920, Väinö Sipilä (15.14,2) oli peräkkäisinä vuosina 1922-1925 kolmesti ja Eero Berg (15.01,1) kerran hopealla. Tasokkaalta vuosikymmeneltä Berg ja Sipilä muistetaan kolmosena ja nelosena Ville Ritolan ja Ruotsin Edvin Viden tähdittämältä Pariisin olympiakisojen kympiltä.

”Pälkäneen orhiksi” tituleerattu Sipilä toimi Pälkäneen Lukon puheenjohtajana pitkään, vuodet 1940-1961. Eero Tuomaala (14.02,0) nousi hopeakorokkeelle 1954 juosten saman sijan naapuriseuralleen Tampereen Poliisiurheilijoille seuraavana vuotena.

Kivenkovilla 1970- ja 80-luvuilla Seppo Nikkari (13.34,8), Jari Hemmilä (13.44,85) ja Jari Nurmisto (13.55,58) olivat sijoilla neljännestä kahdeksanteen yhteensä kuusi kertaa. Hemmilä nousi Suomen mestariksi edustaessaan Tampereen Urheilijat-38:aa vuonna 1985.

Walden kokosi juoksijat Kaipolan Vireeseen – Myös Viipurin Urheilijat sai vahvistuksia maakunnista

Kaipolan Vireen komea mitali- ja pistepotti on koottu vain puolessatoista vuosikymmenessä. Tämä tuli mahdolliseksi, kun urheilupatruuna, Yhtyneet paperitehtaat Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Juuso Walden kokosi eri lajien huippu-urheilijoita yhtiönsä tehdaspaikkakunnille mahdollistaen heille toimeentulon ohella kansainvälisestikin kilpailukykyiset harjoitusolot. Jämsän Kaipolan tehtaille koottiin kestävyysjuoksijat, jotka saavuttivat vuosina 1954-1967 Kalevan kisojen vitoselta neljä kultaa ja kahdeksan muuta mitalia.

Vireen mitaliputken käynnisti Keitele-järven Pängätsaaressa varttunut ja Vesannon Urheilijoita aikuisikään edustanut Matti Huttunen (13.51,8 SE). Kalevan kisojen hopeaa vuodelta 1956 seurasivat vuosien 1957 ja 1959 Suomen mestaruudet. Huttusen ennätys kesäkuulta 1959 on ensimmäinen suomalaisen 14 minuutin alitus. Huttusen kultajuoksuissa oli hopealla 1957 ja pronssilla 1959 Keski-Pohjanmaalta Kaipolaan muuttanut kortesjärveläissyntyinen Erkki Rantala (14.08,4).

Seuraava mitalijuoksija oli Kaustisilla varttunut ja Lumijoen Lumiukoista seuraan siirtynyt Sakari Peltoniemi (14.18,0), joka kirkasti vuoden 1960 pronssinsa hopeaksi kahtena seuraavana vuotena. Keski-Pohjanmaalta, Kokkolan Veikoista siirtyi Kaipolaan myös Jouko Kuha (13.47,8), jonka vuoro oli seistä hopeakorokkeella 1965 ja 1966 sekä nousta ykköseksi 1967. Parhaiten nykyinen joensuulainen muistetaan estejuoksun ME:stä Tukholmasta heinäkuussa 1968, vuotta aiemmin hän oli voittanut Tokiossa Universiadien estejuoksun.

Viimeisin mitali, kulta on kirjattu Mikko Ala-Leppilammelle vuodelta 1966, toisen kultamitalin, kaksi hopeaa ja pronssin EM-kotikisojen 1971 estejuoksun viitonen saavutti siirryttyään Vuosaaren Viikinkien kautta lahtelaisseuroihin Sampoon ja Urheilijoihin.

Otannan viimeisimmät pistekirjaukset kuuluvat niin ikään keskipohjalaislähtöiselle Rauno Kotkajuurelle (14.14,4), joka oli 60-luvun jälkipuoliskolla kolmesti pistesijoilla. Urheilu-uransa jälkeen Kotkajuuri on tehnyt pitkän päivätyön liiton kilpailuvaliokunnassa ja läntisen alueen kilpailuvastaavana. Jämsän karnevaalikilpailujen dynamona ”Rane” on ollut pitkään ja työ seuratoimijana jatkuu.

Viipurin Urheilijoiden kolme kultaa ja kahdeksan himmeämpää mitalia ajoittuvat kestävyysjuoksun vahvoille vuosikymmenille, 1920- ja 30-luvuille sekä 1970- ja 80-luvuille. Ensimmäisen Suomen mestaruuden valtasi Jalasjärveltä lähtöisin ollut Sameli Tala 1923, ennen VU:hun siirtymistään Pariisin olympiajoukkueeseen kuulunut Tala oli voittanut kasvattajaseuralleen Jalasjärven Jalakselle kaksi kultaa ja hopean.

Ullavalta ja Savonlinnasta pääkaupunkiseudulle siirtyneet kovavauhtiset ravurit Risto Ala-Korpi (13.29,8) ja Matti Valkonen (13.34,23) kirjauttivat nimiinsä seuran muut mestaruudet 1973 ja 1988. Ala-Korpi saalisti lisäksi isiensä maille Ullavan Kilpaan palattuaan hopean ja pronssin 1970-luvun viimeisinä vuosina. Valkosen vitosen saldo VU:ssa on komea, peräkkäisten vuosien mitaliputki 1986-1990 alkoi kahdella pronssilla ja päättyi kahteen hopeaan kirkkaimman jäädessä putken keskelle.

Kaukaisempien vuosikymmenten muut mitalit, hopea ja pronssi kuuluvat Rikhard Määttäselle (15.05,9) 1928 ja Johannes Piispaselle (14.38,1) 1932. Tuoreemman historian pronssi ja hopea kirjautuvat Münchenin olympiakisojen estejuoksun pronssimitalistille Tapio Kantaselle (13.34,2) Seinäjoelta 1975 sekä Visa Orttenvuorelle (13.46,77) Jyväskylästä 1992.

Vahva juniorivalmennus Lahden Ahkeran, Joensuun Katajan ja Jyväskylän Kenttä-Urheilijoiden voima

Joensuun Katjan kaikki neljä kultaa ja viisi muuta mitalia ovat saavutetut vuodesta 2007 lähtien. Kultamitalisteja ovat 2010 Matti Räsänen (13.42,6), 2011 estejuoksun Euroopan mestari Jukka Keskisalo (13.39,81), 2018 Arttu Vattulainen (13.46,75) ja 2020 Konsta Hämäläinen (14.28,54). Räsänen seisoi palkintopallilla viitenä vuotena peräkkäin, 2007-2011, mestaruutensa lisäksi kolmesti hopealla ja kerran pronssilla. Vattulainen on mestaruutensa lisäksi ollut kakkonen 2015.

Katajassa, kuten myös Ahkerassa tehdään voimallista kestävyysjuoksun nuorisovalmennusta. Konsta Hämäläisen ohella kolmissa viimeisissä kisoissa pisteillä ollut Mika Kotiranta lienee valmis jatkamaan Joensuun mahtiseuran tuhtia kestävyysjuoksuperinnettä.

Myrskylän Myrskyn ensimmäinen mestaruus ojennettiin 1965 Pertti Sariomaalle (14.13,4). Nelinkertainen olympiavoittaja, uransa jälkeen Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmässä 1999-2007 ja 2010-2011 kansanedustajana työskennellyt Lasse Virén (13.16,3 SE) juoksi Kalevan kisoissa vitosen vuosina 1969-1980 yhdeksän kertaa ollen kaksi kertaa jokaisella kolmella palkintopallilla. Paikallispoliitikkona Virén palveli kotikuntaansa toimien sen kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1993-2012.

Kestävyysjuoksun kovatasoisimmalla vuosikymmenellä, 1970-luvulla Virenin harjoituskaveri Seppo Tuominen oli Myrskyn kilpailupaidassa mestari Jyväskylässä 1974. Pronssi- ja hopeamitalit olivat päätyneet Tuomisen palkintokaappiin vuosina 1968 ja 1970, jolloin mies edusti Heinolan Iskua ja Lahden Urheilijoita.

Alajärveltä Keski-Suomen pääkaupunkiin muuttanut Reijo Höykinpuro (13.52,6) on Jyväskylän Kenttä-urheilijoiden menestynein vitosen juoksija, pronssimitalilla 1958 käynnistynyt mitaliputki täydentyi kahdella mestaruudella 1960 ja 1961 päättyen hopeaan 1963. Raakaa 70-lukua kuvastaa sekin, että JKU:n kovien tilastotulosten tekijät Raimo Hämynen (13.52,4) ja Esko Lipsonen (13.39,9) joutuivat Kalevan kisoissa tyytymään sijoihin viides ja seitsemäs.

Tuoreimman historian mitalistit ovat Henri Manninen (14.10,00), pronssillaan 2010 sekä sulan maan hyväksi valintansa tehnyt juoksijahiihtäjä Eemil Helander (13.55,80), joka kirkasti Lappeenrannan ja Turun hopeamitalit kultaiseksi tämän vuoden kisoissa Tampereella.

Miikka Takala, Henri Manninen ja Jaakko Nieminen ovat vuosina 2007-2015 olleet yhteensä yhdeksän kertaa sijaluvuilla neljännestä kahdeksanteen. Viime kesänä tähän joukkoon liittyi Otto Kaario.

Olympiavoittaja ja EM-mitalisti Helsingin Poliisivoimailijoiden pistelingot

Seurarankingin kymmenes sija menee jakoon, Helsingin Poliisivoimailijat ja Saarijärven Pullistus päätyvät samoihin rankingpisteisiin samantyyppisellä, joskin ajallisesti eriytyvillä profiileilla. HPV:n kaksi kultaa ja seitsemän muuta mitalia ovat saavutetut vuosina 1933-1943, Pullistuksenkin mitaleista kaksi kultaista ja neljä himmeämpää ajoittuvat lyhyeen ajanjaksoon 1986-1995, Jaakko Piesasen pronssia odotettiin vuoteen 2018 saakka.

Yleisseura Helsingin Poliisivoimailijat perusteettiin 1921 Helsingin poliisilaitoksessa olevien henkilöiden ja heidän 14 vuotta täyttäneiden poikiensa urheiluseuraksi. Näin ollen mistä tahansa pääkaupunkiin poliisinoppiin ja toimeen tulleet kestävyysjuoksijatkin löysivät seurasta luontevan kotipesän. Toivo Loukolan yhteensä kuudesta vitosen mitalista viimeinen, pronssi 1933 kirjautui HPV:lle. Vitosen olympiavoittaja sekä -hopeamitalisti Los Angelesista ja Berliinistä, Lauri Lehtinen (14.16,9 ME) voitti Suomen mestaruuden 1935 sekä pronssimitalit 1937 ja 1938.

Kuortaneelta HPV:hen siirtynyt Kauko Pekuri (14.16,2) oli vitosen palkintopallilla kolme kertaa, mestarina 1938, hopealla vuotta myöhemmin ja pronssilla 1944. Pariisin EM-kisoista 1938 Pekuri valtasi mielimatkansa vitosen pronssia. Sotavuosien kisojen mitalisteja olivat Sulo Jousenlahti (14.37,6) ja Pariisin EM-kisojen 1500 metrin viitonen Toivo Sarkama (14.31,6.).

Martti Vainion ylittämättömästä kymmenestä mitalista viimeiset, kulta ja kaksi hopeaa vuosilta 1986-1988 komistavat Saarijärven Pullistuksen menestyshistoriaa. Samaan historiaan tuo kolme mitalia, yhden kutakin laatua toinen suurjuoksija, Risto Ulmala (13.21,90). Ulmalan EM-kisojen kuudes ja seitsemäs sija 1990 ja 1994 sekä MM-kisojen seitsemäs sija 1991 eivät saaneet niille kuuluvaa arvostusta kansakunnan liian tuoreessa muistissa olleiden 1970- ja 80-lukujen vuoksi.

Vainion ja Ulmalan ohella Matti Vuorenmaa (14.03,4), Moskovan olympiakisojen kaksinkertainen mitalisti Kaarlo Maaninka (13.22,00) ja Jouni ”Joonaksen isä” Rinne (14.01,22) kuittasivat Pullistukselle yhteensä yhdeksän pistesijaa 1968-1992.

Väinö Koskela sai kutsun Zatopekin hautajaisiin ja kutsui Herbert Schaden hirvijahtiin Virolahdelle

Tämän otannan urheilijarankingin kärkikymmenikköön nousee aiemmin esiteltyjen lisäksi läpi uransa kasvattajaseuraansa Virolahden Sampoa edustanut Väinö Koskela (14.13.2). Koskelan parhaat vuodet olivat sodan jälkeen, kultamitali tuli 1951, hopeat 1948 ja 1949 sekä pronssit 1946, 1947 ja 1950. Suomalaisjuoksijat olivat edelleen maailman huipulla: Koskelan kärkisaavutus oli Brysselin EM-kisojen 10 000 metrin pronssi 1950 Emil Zatopekin ja Alain Mimounin kantapäillä, Lontoon olympiakisojen vitosella Koskela oli seitsemäs.

Vielä viimeisinä elinvuosinaan Koskela arvosteli Urheiluliiton valmennusjohtoa matala-askelisen tekniikkansa muuttamisesta väkisin korkeapolviseksi omiin olympiakisoihin. Virolahtelainen maanviljelijä kilpaili paljon myös ulkomailla ja ystävystyi kilpakumppaneidensa kanssa, vuonna 2000 hän oli kutsuttuna paikalla Prahassa Emil Zatopekin hautajaisissa ja Helsingin olympiakisojen vitosen pronssimitalisti, Saksan Herbert Schade kävi Virolahdella useampanakin syksynä hirvijahdissa.

Kestävyysjuoksun alkuhistoriassa kovavauhtinen ”vaahtopääkävely” oli leimallinen osa juoksijoiden harjoittelua, tiedot Hannes Kolehmaisen, Paavo Nurmen ja Ville Ritolan kävelyharjoittelusta liikkuivat ja levisivät koko valtakuntaan. Tämä lienee ollut hyvä valinta urheilijoiden kokonaiskuormittumisen näkökulmasta, valtaosa juoksijoista teki harjoittelun ohella paljon aikaa vienyttä ja kuormittavaa fyysistä työtä.

Kalle Virtapohjan Mies josta tehtiin patsas -kirjan kuvaus Paavo Nurmen toukokuun 1931 harjoittelusta on valmennusopillisesti järkevä ja kuvaa kestävyysjuoksijan koko ominaisuusspektrin huomioon ottamista

– 268 km kävelyä, 163 km juoksua, päivittäinen kovavauhtinen toistoveto 400 metristä kolmeen kilometriin, yhteensä 34,7 km, yhteenlasketut nopeusharjoittelu 5050 m, nopeuskestävyysharjoittelu 6400 m ja neljä kilpailua.

1960- ja 70-lukujen taitteessa lajivalmentajaksi palkattu uusiseelantilainen Arthur Lydiard lanseerasi valtakuntaan ”long slow distance” harjoitusmenetelmänsä, joka perustui valtaisiin juoksumääriin, kuitenkin maltillisilla vauhdeilla ja rakensi omalta osaltaan 1970-luvun kestävyysjuoksuihmettä.

Tämän päivän juoksijat ovat eri puolilla maailmaa hämmästyttävän nuorina huipulle nousevia, vaikka nykyinen elintaso on syönyt etenkin lasten ja nuorten kestävyysliikkumista elintason nousun ja digitaalisten ajanvietteiden myötä. Harjoittelu on lajikohtaistunut, harjoitusvauhdit taas kasvaneet, mikä on tuonut tullessaan urheiluvammojen suman jo nuorille urheilijoille. Ongelmaa on alettu lähestyä harjoittamalla kestävyysominaisuuksia kehittävää aineenvaihduntaa alavartalon kudoksia myös normijuoksemista vähemmän kuormittavilla tavoilla, vaikkapa juoksumatolla, ergometrilla, vedessä harjoitellen tai hiihtäen.

Maailmalla yleistyviä ”lapsitähtiä” ei miesten kestävyysjuoksussa olla vielä nähty

5000 metriä on laji, jota voidaan lähestyä valmennuksellisesti joko alimatkojen tai ylimatkojen kautta. Kovat tulokset edellyttävät kuitenkin koko paketin hallintaa, mistä tämän otannan Martti Vainion ja Lasse Virenin tonnivitosen ja kympin tulokset ovat hyviä esimerkkejä, Vainio 3.41,09 ja 27.30,99 SE, Viren 3.41,8 ja 27.38,35, vieläkin hämmästyttävämpi oli hänen heti Montrealin tuplakultien jälkeen noteerattu viidennen sijan arvoinen olympiamaraton 2.13.11.

Kaikkina aikoina Suomessa on 12 urheilijaa juossut vitosen alle kolmentoista ja puolen minuutin, Lasse Viren ensimmäisenä 1972 ja Samuli Vasala viimeisimpänä 1998. Heistä Antti Loikkasen (13.27,76) ja Samuli Vasalan voidaan katsoa lähestyneen tuloksiaan nopean juoksemisen kautta heidän tonnivitosen ja kympin tulosten ollessa 3.36,3 & 28.42.77 ja 3.38,39 & 28.31,16. Lasse Orimuksen (13.18,19) ja Kaarlo Maaningan (13.22,00) profiilit painottavat enemmän kestävyyttä tuloksin 3.49,5 & 28.05,72 ja 3.46,80 & 27.44,28. Otannan tasapainoisin tulosprofiili on Pekka Päivärinnalla (13.28,51), jonka ali- ja ylimatkojen tulokset ovat 3.37,2 & 27.54,43 & 2.13,09.

Oma lukunsa on Juha Väätäinen (13.28,4), joka aloitti pikajuoksijana ja perusti menestyksensä viimeisen kierroksen räjähtävään kiriin, hän on noteerannut kestävyysjuoksijalle harvinaisia tuloksia, kuten 22,1 ja 48,9.

Kun tarkastellaan kahdentoista suomalaisen 13,5 minuutin alittajan antropometriaa, vaihtelevat se pituuden osalta Juha Väätäisen (172/60, 13.28,4) 172 sentistä Martti Vainion 192 senttiin. Kehon painon vastaava vaihteluväli on Lasse Orimuksen 57 kilosta Vainion 72 kiloon. Harri Hänninen (179/63, 13.28,22) edustaa mitoiltaan kyseisen otannan keskiarvoa, 179,8 cm ja 63,5 kg. Huippujuoksijat näyttävät olevan kohtalaisen lähellä Virenin (180/60) ja Vainion rakennetta, jossa kiloja on 20 vähemmän kuin metrin päällä olevia pituussenttejä. Otannan juoksijoista lihaksikkaat Antti Loikkanen (177/65) ja Juha Väätäinen poikkeavat eniten kyseisestä kaavasta.

Vitosen kärkijuoksijat eivät Suomessa ole olleet lapsitähtiä, jos he ovat 19-vuotiaina ylipäänsä noteeranneet tulosta, on se yleensä ollut 15 minuutin tuntumassa. Tommy Ekblom on poikkeus, hän kirjautti 20-vuotiaana 1979 tuloksen 13.47,23. Nykykäytännön viimeisenä juniorivuotena, 22-vuotiaana Ekblomin ohella Viren, Loikkanen, Maaninka ja Päivärinta ravasivat alle 14 minuutin. Tässä katsannossa Samuli Vasala on ollut nopein nousija, hän juoksi 22-vuotiaana vuonna 1988 ennätystuloksensa.

Nykyjuoksijoista Topi Raitasella (14.06,15), Eero Salevalla, Konsta Hämäläisellä, sekä vielä juniori-ikäisillä Eemil Helanderilla ja Mika Kotirannalla (14.13,96) lienee parhaat mahdollisuudet nostaa statustaan urheilijarankingissa. Salevalla ja Helanderilla on jo mukavat alut, 26 ja 23 pistettä koottuna.

Tiesitkö, että ahvenanmaalainen Holménin perhe on menestynyt Kalevan kisojen vitosella kolmen peräkkäisen sukupolven voimin, Sven Holmén (15.59,0) oli sota-ajan 1944 kisoissa neljäs, hänen poikansa Rune Holmén (13.43,6) on juossut kerran mestariksi, kahdesti hopealle ja kerran pronssille, sekä pojanpoikansa, Euroopan maratonmestarina 2002 tunnettu Janne Holmén (13.35,62) kahdesti hopealle. Euroopan mestari on myös Runen vaimo ja Jannen äiti, Nina Holmén, jonka huippuhetki oli Rooman EM-kisojen 1974 kolmosella.

Teksti: Jarmo Mäkelä, Tilastot: Pentti Vuorio

Kalevan kisojen 5000 metrin parhaat seura,:

Kalevan kisojen 5000 metrin parhaat pistemiehet: