Suomen Valmentajat ry:n puheenjohtajaksi viime viikonloppuna valittu Jorma ”Jore” Kemppainen antoi haastattelun Yleisurheilu.fi:lle.
Jorma Kemppainen, onnittelut valinnastasi Suomen Valmentajat ry:n puheenjohtajaksi. Esitämme sinulle neljä kysymystä.
1. Millaisena näet yhdistyksesi roolin lähivuosina ja millaisia pitkän ajan tavoitteita teillä on valmentajien asemaa koskien?
– Yhdistys voi hyvin. Me haluamme olla jatkossakin urheiluvalmentajia ja muita urheiluvalmennuksen osaajia varten. Me haluamme auttaa kaikkia suomalaisia ja Suomessa toimivia ulkomaalaisia valmentajia kehittämään osaamistaan, saamaan arvostusta ja menestymään. Me halumme Suomen Valmentajissa koota kaikki valmentajat yhdeksi joukkueeksi ja viedä eteenpäin hyvää valmennusta ja valmentajuutta. Valmennusajattelun ymmärtäminen on laaja voimavara koko yhteiskunnalle ja kun tämä oivalletaan uskon, että valmentajien asema kohenee. Meillä on yhdistyksessä noin 4000 jäsentä ja kun tiedetään, että Suomessa on viimeisten selvitysten mukaan noin 80 000 valmentajaa. Tavoite on luonnollisesti saada lisää uusia valmentajia saman sateenvarjon alle.
2. Koronapandemian vuoksi valmennustoiminnallekin on asetettu rajoituksia, esimerkiksi liikuntatiloja tai ryhmäkokoja koskien. Millä tavoin näet toisaalta viranomaisten ja toisaalta valmentajien täyttäneen roolinsa pandemiaolosuhteissa ja haluaisitko kenties tuoda esiin joitakin tähän liittyviä näkökulmia?
– Olen todella ylpeä siitä työstä, mitä eri-ikäisten ja eritasoisten urheilijoiden valmentajat ovat joutuneet ja joutuvat myös jatkossa arjessaan tekemään. Viimeistään tämä epidemia on läpivalaissut sen, kuinka tärkeää liikunta on kaikille. Kun rajoitteita asetettiin ensimmäisen kerran, lähes kaikki paikat laitettiin kiinni, mutta samalla huomattiin pahoinvointi, jota liikunnan rajoittaminen aiheutti. Toisella koronakierroksella liikuntaharrastusten rajoittamisen pohdinta lienee yksi haastavimpia asioita päättää viranomaisille. Toivon viisautta nähdä lyhyen ja pitkän aikavälin hyödyt. Ei tarvitse arvailla, miten itse asiasta ajattelen.
– Liikuntaväki on hoitanut rajoitteissa oman osuutensa arvosanalla kiitettävä plus. Meillä on ollut alusta alkaen selkeät tiukat ohjeet ja niitä on noudatettu hyvin. On luonnollista, että sisälajeissa, joissa etäisyyksien pitäminen on hankalaa, on tullut muutama tautitapaus, mutta pääsääntöisesti kaikissa lajeissa on ollut tautitapauksia erittäin vähän.
3. Olet pitkäaikainen käytännön tekijä ja toimit nykyisinkin mm. Suomen Urheiluliiton valmennuksen asiantuntijana ja Espoon Tapioiden valmennuspäällikkönä. Mitkä valmennusta koskevat haasteet ovat oman kokemuksesi mukaan ajallisesti korostuneet 2000-luvulla? Entä näetkö pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä paikallisia eroja haasteina hyvälle valmennukselle?
– Urheilijatasolla yksilöllisyyden ja henkilökohtaistamisen korostaminen on tätä päivää. Urheilijat pitäisi pystyä ottamaan jo aika varhaisessa vaiheessa mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan omaa valmentautumistaan. Monilajisuuden harrastaminen alkaa olla todella vaikeaa jo 10-vuotiaana. Tämä kehityskulku näkyy murheellisena suomalaisen huippu-urheilun tulostaululla.
Organisaatiotasolla on omat haasteensa, josta yksi entisen porvoolaisen työkaverini esimerkki noin 20 vuoden takaa. Hän kuvasi haastetta esimerkillä, jos kuulatyöntäjä Arsi Harju haluaisi tehdä jonkun innovaation. Hänen pitäisi varmaan keskustella asiasta ensin henkilökohtaisen valmentajansa kanssa, joka ottaisi asian esille kuulantyönnön lajivalmentajan kanssa. Sen jälkeen keskustelu jatkuisi lajivalmentajan ja päävalmentajan kanssa, joka jatkaisi innovaatiokehittelyä Olympiakomitean valmennuspäällikön kanssa. Ja jos komitean päällikön peukalo näyttäisi ylöspäin, mentäisiin sama ketju toiseen suuntaan.
Pääkaupunkiseudulla on valtava pula riittävistä harjoitusolosuhteista. Kun nyt käytit kohdallani termiä ”pitkäaikainen käytännön tekijä”, tuon yhden pointin esille, joka ei ole välttämättä tutkittua tietoa. Uskon, että urheilijaksi kasvaminen on varminta Suomessa keskikokoisilla paikkakunnilla – ei pienillä eikä liian suurilla. Lapsena ja nuorena sinulla on sopivasti samanikäisiä jatasoisia liikunnallisia kavereita, jotka hyvien urheiluseuran harjoitusten ohella takaavat vapaa-ajan höntsän kautta riittävän suuren liikkumisen määrän ja tätä kautta.
4. ’Suorituskyvyn psykologia’ on Suomen Valmentajat ry:n uusimman 14.12. järjestettävän webinaarin aihe. Kerro meille kaikille lyhyesti, miksi psyykkinen valmennus on tärkeää ja mitä 14.12. webinaarista voisi psyykkisen valmennuksen toteuttamisesta oppia? (Linkki: https://tapahtumat-coach-fi.pwire.fi/tapahtumat/coach-webinaari-5)
– Psyykkinen valmennus on tullut luontevaksi osaksi huippu-urheilijoiden arkea. Vapaaehtoisvalmentajat saavat aimo paketin tuhtia tietoa kaikilla valmentajakoulutuksen tasoilla. Arvokilpailujoukkueissa urheilupsykologi on luonteva osa joukkueen kokonaisuutta. Ero entiseen on valtava.
– En tiedä tarkalleen, mitä Paulat Thesleff ja Arajärvi ovat suunnitelleet webinaariin ”Suorituskyvyn psykologia”, mutta aihe on kuuma ja mielenkiintoinen. Webinaarissa ei varmaan ehditä pandoran lipasta tyhjentää kokonaan, mutta hieno paketti tulossa. Olen ilmoittautunut ja odotukset ovat korkealla. Uskon osallistujien saavan jotain sellaista tietoa tai oman uskonsa vahvistusta siitä, miten urheilijoita voi tukea saavuttamaan oman optimaalisen tai maksimaalisen tasonsa ja pysymään sillä tasolla. Siitähän urheilussa on monta kertaa kysymys.
Rauhallista pian alkavaa joulunaikaa ja menestystä tulevalle vuodelle 2021!
(Mikko Nieminen. Suomen Yleisurheiluarkisto SYUA.)