Hiljattain 60-vuotta täyttänyt Suomen Urheiluliiton koulutuspäällikkö Tapio Rajala voi olla syystä tyytyväinen. Yleisurheilun ohjaaja – ja valmentajakoulutuksella imu on vahva ja seuravalmentajien osaaminen kovalla tasolla.

Paljon on tapahtunut sitten 1970-luvun puolivälin, kun SVUL:n valmentajakoulutuksen C-osan käynyt Rajala pänttäsi yleisurheilukouluopasta ja mietti kuinka ohjelmoisi aiturisiskonsa Tuijan harjoittelua.

Nuo muistot nostavat yhä hymyn kasvoille. Nykyisessä liiton ohjaaja- ja valmentajakoulutuksessa on ykkös- ja kakkostasolla siirrytty Rajalan johdolla sähköiseen oppimisympäristöön. Se on vienyt koulutusta kukonaskeleen eteenpäin.

– Koulutukseen tulevat voivat nykyisin käydä läpi koko materiaalin etukäteen. Lähiopetuksessa voidaan mennä enemmän käytäntöön ja aikaa voidaan käyttää enemmän harjoituksien ja harjoitusohjelmien tekoon, Rajala sanoo.

Rajalan oma polku valmentajaksi, SUL:n aluepäälliköksi ja vuodesta 2005 alkaen liiton koulutusjärjestelmän veturiksi alkoi intohimoisella yleisurheilun ja pesäpallon harrastuksella kotinurkilla Alajärvellä.

– Ohjelman mukaan mentiin ja valmentajakin oli lukioikään asti. Tehtiin ja yritettiin hirveästi, mutta tulosta ei kovin paljon tullut, Rajala muistele aktiiviuraansa.

Siskon valmentajaksi ryhtyminen viitoitti sitten tien eteenpäin: Liikunnanohjaajan tutkinto Pajulahdessa, sitten liikuntasihteeriksi Ala-Härmään ja sieltä Alajärvelle, josta edelleen SUL:n aluepäälliköksi. 

– Valmentaminen roihahti kunnolla Ala-Härmässä, Rajala muistelee yhteistyötään 18-vuotiaiden SE:n kymmenottelussa tehneen Sakari Palomäen kanssa.

Sittemmin Tuija-siskosta sukeutui Rajalan käsissä alle 14 sekunnin pika-aituri, Heini Sistonen pinkoi pika-aitojen Suomen mestariksi, Timo Siirtola aitoi maajoukkuetasolle ja oma poika Ville Rajala oli viime talven SM-halleissa 60 metrin aitojen kakkonen.

– Pääasiassa omat valmennettavat ovat olleet kuitenkin nuorten sarjojen urheilijoita. Yli sata niitä on, Rajala laskee.

Ohjaaja – ja valmentajakoulutus imee

Rajalan palkintokaapissa löytyy myös kaksi pesäpallon Suomen mestaruuspystiä Alajärven Ankkureiden fysiikkavalmentajan töistä. Valmentajien kouluttamisesta ei mestaruuksia jaeta, mutta jos niin tehtäisiin, Rajalan palkintokaapista niitä mitaleita oli useampia.

Liiton valmentajakoulutuksen tilaa Rajala katselee luottavaisena, ja hiukan ylpeänäkin.

– Yleisurheilussa ohjaaja- ja valmentajakoulutusmäärät on pystytty pitämään. Niissä ei ole laskua. Ykköstason koulutuksessa on näkyvissä jopa pientä nousua, Rajala sanoo.

Yksi syy menestykseen on ollut järjestelmän kyky uudistua ajan haasteiden mukana. Niitä on tuonut muiden muassa suomalaisen urheilun rakenteiden rukkaus.

– Kun siihen maailman aikaan hyvin toiminut SVUL:n C-, B –A-tason valmentajien peruskoulutusjärjestelmä 1990-luvun alussa romutettiin, valmentajien yleinen tietotaso koulutukseen tullessa ei 1990-luvulla ollut enää yhtä hyvä kuin aiemmin, Rajala muistelee.

– Nyt, kun kaikilla on digitaaliajan tekniset välineet, ja tietoa on tarjolla paljon, perusasioita ei tarvita tankata niin paljon. 

Valmentajia tekniikkalajeihin, Elmo-teesit kirkkaiksi

Rajalan tämän päivän haasteena on lisätä sähköisen oppimisympäristön interaktiivisuutta. Sekin mietityttää, kuinka innostaa koulutukseen lisää korkeushypyn ja seiväshypyn tapaisista tekniikkalajeista, tai kuulantyönnöstä ja kiekonheitosta innostuneita valmentajakokelaita.

– Sitä on pohdittu pitäisikö kakkostason valmentajakoulutuksessa käydä läpi kaikkia lajeja niin kuin nyt tehdään. Voi olla, että tulevaisuudessa päädytään johonkin muun tyyppiseen ratkaisuun, Rajala sanoo. Hän viittaa mahdollisuuteen keskittyä kakkostasolla syvällisesti oman lajin valmennukseen.

SUL:n valmentajakoulutuksen ydin on Elmo-ajattelu, joka tulee sanoista enemmän liikettä ja monipuolista osaamista. Siihen Rajala on sitoutunut luita ja ytimiä myöten.

– Minusta Elmo-ajattelu pitäisi saada menemään ohjaajille ja valmentajille perille vielä nykyistä tehokkaammin, Rajala sanoo.

Miksi?

– Yleisurheilu on myöhäisen erikoistumisen laji. Nuorena on luotava valmiudet sille, että pystyy tekemään uransa parhaat tulokset aikuisiässä. Toki nuorten ohjaamisessa ja valmentamisessa pitää myös miettiä tyttöjä ja poikia yksilöinä, ja sitä, että valmennus on kaikella tavalla kokonaisvaltaista.

Kaukoranta opetti urheiluaakkoset

Rajalan valmennusajattelu ponnistaa oman uran koukeroista, mutta hän ei ujostele nostaa esiin mentoreitaan, joista vaikuttavin on pohjalaisen yleisurheilun monitoimimies Ilpo Kaukoranta.

– Hän pyysi minut Etelä-Pohjanmaan piirin oto. nuorisovalmentajaksi ja opetti urheilun aakkoset, kantapään kautta, Rajala sanoo.

– Pajulahdessa Haaviston Sepon valmennusoppitunnit olivat mielenkiintoisia. Hän osasi esittää asiat mieleenpainuvasti ja Petteri Jousteella oli valmennuksellisesti minuun iso vaikutus, kun tehtiin yhdessä Kuortaneen urheilulukion valmennusta, Rajala sanoo.

Jousteelta on peräisin paras neuvokin, jonka Rajala on valmennusasioissa saanut.

– Tärkeämpää on miten kuin mitä.