Lahtelainen tilastomies Arto Pasanen on kartoittanut Suomen miesten kestävyysjuoksun tuloshistorian peilaten sitä World Athleticsin julkaisemaan pistetaulukkoon. Tilastoinnin lähtökohtana on kestävyysjuoksun kuninkuus kymmenen lajin yhteenlasketuilla pisteillä. Lajit koostuvat kuudesta olympialajista 800 metristä maratoniin, lisäksi 1000 metriä, maili, 2000 metriä ja 3000 metriä kuuluvat valikkoon. ”Kymmenottelu” voidaan koostaa ottamalla maratonin tavoin huomioon myös ”ylipitkät” vaihtoehdot, 20 000 metriä, puolimaraton tai 25 000 metriä.
Näin mitaten tätä nykyä Suomen Urheiluliiton juoksutapahtumajohtajana toimiva Harri Hänninen (artikkelikuva) on valtakunnan laaja-alaisin ja kovinta tulosta tehnyt kestävyysjuoksija. Hän kirjautti kaikkien lajien kärkituloksensa tiiviisti 1986–1991 ollessaan 23–28-vuotias. Huippuvuosinaan Hänninen pidensi kilpailumatkojaan yltäen EM-kilpailujen kahdeksanneksi sekä vitosella että maratonilla. Esteistä hänelle lienee jäänyt pisteitä ”taskuun” jonkin verran. Tilastopaja kertoo ahkerasti kilpailleen urheilijan noteeranneen estetuloksen vain kolme kertaa.
Pekka Päivärinta teki niin ikään ilmiömäisen ennätystulosten sarjan aloittaen sen 23-vuotiaana estejuoksijana, jonka jälkeen ”Lätsän” juoksu kulki olympiadin verran kovaa radalla ulkona ja hallissa, maantiellä ja maastossa. Päivärinnan vieläkin kovimmat pisteet jäivät saavuttamatta ensisijaisesti vain satunnaisesti kokeiltuilta maililta ja 2000 metriltä. Muutoin maastojuoksun maailmanmestari ja sisäratojen kolminkertainen EM-mitalisti teki tonnisvitosesta maratoniin tasaista kansainvälistä tulosjälkeä.
Lasse Virén kirjautti eniten pisteitä tuottavat kolmosen, vitosen ja kympin ennätyksensä vuonna 1972 ollessaan 23-vuotias. Nelinkertaisen olympiavoittajan laajasta skaalasta kertoo toisaalta se, että tonnivitosen, mailin ja maratonin kärkinoteeraukset tulivat myrskyläläisen toisena huippuvuotena neljä vuotta myöhemmin. Lassen ennätyssarjassa voidaan eniten spekuloida kasin ja tonnin vaatimattomilla tuloksilla, näiden matkojen ennätyksensä aikalaisiaan säästeliäämmin kilpaillut suurjuoksija noteerasi jo juniorivuosinansa.
Juniori Paunonen, seniori Vainio ja maileri Loikkanen kirjauttivat kovat pisteet myös ali- ja ylimatkoiltaan
Ari Paunonen teki 19-vuotiaana eurooppalaisilla mailimatkoilla ja kolmosella ennätyssarjan, joka on Suomen nuorten sarjassa rikkumaton tänäkin päivänä, kolmosen tulos on sitä lisäksi myös Euroopassa. 1980-luvulla Ari alkoi suunnata harjoitteluaan enenevästi pidemmille ratamatkoille, joilla vuoden 1987 kirjaukset vitosella ja kympillä nousevat 1100 pisteen tuntumaan. Uran loppuvaiheen muutamissa kokeiluissaan puolimaratonilla ja maratonilla pitkän ja komean uran tehnyt isokokoinen Sulkavan kasvatti ei noussut ratamatkojensa tasolle.
Martti Vainio kirjautti parhaat tuloksensa kypsällä aikuisiällä, alimatkojen ennätyksiä Vainion Tilastopajan urheilijaprofiili löytää ikävuosilta 22:sta 25:een. Huolella rakennettu pohja mahdollisti hänelle pitkän, kansainvälisten tulosten uran. Kympin Euroopan mestaruus Prahasta 1978 tuotti tänäkin päivänä voimassa olevan Suomen ennätyksen. Vastaavasti vitosen kova 13.20,07 syntyi Sveitsin Zürichissa viittä vuotta myöhemmin ja maratonkokeiluista paras Yhdysvaltojen Chicagossa 35-vuotiaana 1986.
Antti Loikkanen teki ikävuosinaan 23–29 kivenkovan tulossarjan kaikilla sileillä ratamatkoilla. Ratamatkat täydentyvät uran ainoalla reilun yhdeksän minuutin estekokeilulla vuodelta 1981. Tonnivitosen kiriherkkä sisäratojen Euroopan mestari ja kaksinkertainen mitalisti teki uransa viimeisenä huippuvuotena 1984 kovat tulokset myös vitosella ja kympillä. Jäähdyttelyvuosien puolimaraton- ja maratonkokeilut eivät ymmärrettävästi tuoneet lihaksikkaalle mailerille ratamatkojen mukaista tulosjälkeä.
Monipuoliset estejuoksijat Sörensen, Ala-Leppilampi ja Keskisalo kärkikymmenikössä
Lars Sörensen tiivisti ennätystuloksensa ja parhaat urheiluvuotensa lääkäriopintojensa aikaan 1981–84 ollessaan ikähaarukassa 22–25 vuotta. 2000 metrin ennätyksensä hän teki jo 16-vuotiaana, toinen ”jossittelun aihe” on ainut puolimaratonkokeilu 1983, joka on selvästi vuotta myöhemmin noteerattua 2.17-maratonia huonompi.
Kärkikymmenikön vanhin, Mikko Ala-Leppilampi, kirjautti ennätyksensä ikävuosilleen 23:sta 33:een. Ahkerana kilpailijana tunnettu Keski-Pohjanmaan kasvatti oli parhaimmillaan estejuoksijana, kärkisaavutuksina Helsingin EM-kilpailujen viides ja Münchenin olympialaisten kymmenes sija. Mikon laaja-alainen tuntuma kansainväliseen vauhtiin säilyi hyvänä 1970-luvun alusta olympiavuoteen 1976. Hänen vitosen SE:nsä 13.40 loppukesästä 1970 toimi yhtenä lähtölaukauksena kestävyysjuoksumme uudelle tulemiselle.
Kasia, tonnia ja maantielajeja lukuun ottamatta kärkikymmenikön nuorin Jukka Keskisalo on noteerannut ennätystuloksensa 28-vuotiaana vuonna 2009. Kahden lyhimmän matkan ennätyksensä vuoden 2006 esteiden Euroopan mestari juoksi jo juniori-ikäisenä, puolimaratonin ennätys syntyi kotimaakunnassa maantiejuoksun SM-kilpailuissa Pyhäselässä 2003 ja toistaiseksi ainoan maratonkokeilunsa hän jäähdytteli New Yorkissa yli nelikymppisenä.
Santtu Mäkinen teki 1990-luvulla tasaisen ennätyssarjan sekä radalla että maantiellä. Alle 1000 pisteen tuloksiin hän joutuu tyytymään juniorivuosiensa noteerauksissaan tonnilla ja kahdella tonnilla. Näiden lisäksi Santtu jää alle 1000 pisteen vain kasilla, kaikkien muiden seitsemän ennätystuloksen noustessa selvästi tuhannen pisteen paremmalle puolelle. Parhaat tuloksensa Mäkinen kirjautti ikävuosinaan 20–26 vuodesta 1991 vuoteen 1997.
Pasasen tilastoinnissa kestävyysjuoksijoiden kymmenottelun ”aatelisrajana” voidaan pitää keskiarvoisesti vähintään 1000 pisteen saavuttamista per laji eli kokonaispisteiden nousemista yli 10 000:n. Ylle kirjatun kärkikymmenikön lisäksi tähän ovat yltäneet vuonna 1959 syntynyt Jari Hemmilä ja häntä 20 vuotta nuorempi Tuomo Lehtinen.
Kun supistetaan lajimäärää, tulevat mailerit ja maantien spesialistit joukolla mukaan
Keskiarvoiset lajipisteet ovat kärkikymmenikössä Harri Hännisen 1088:sta Santtu Mäkisen 1013:een. Kun tarkastellaan niitä juoksijoita, joilta on tilastonoteeraus yhdeksästä lajista, löytyy kuusi keskiarvoisesti yli 1000 pisteeseen per laji yltävää. He ovat samaa ikäpolvea, keskenään 1970-luvun jälkipuoliskolla ja 1980-luvulla kilpailleet Heino Lipsanen (1027), Kaarlo Maaninka (1013), Seppo Liuttu (1008), Jyrki Ojennus (1002), Matti Valkonen (1001) ja Hannu Okkola (1000).
Kun lasketaan rimaa kahdeksaan lajiin, saadaan nimekäs maileripainotteinen kahdeksikko keskiarvoisesti vähintään 1000 pisteen per laji juoksijoita. Kärjessä on Pekka Vasala (1083), hänen jälkeensä Vesa Siivonen (1076), Seppo Nikkari (1047), Jari Venäläinen (1034), Olavi Salonen (1023), Olavi Vuorisalo (1020), Tapio Kantanen (1018) ja Jari Matinlauri (1013).
Seitsemän lajin ennätystulosten kirjauttajia tarkasteltaessa löytyy 1000 keskiarvopisteen per laji paremmalta puolelta kymmenikkö, joka painottuu pitkien rata- ja maantiematkojen juoksijoista. Tämän listan kärkeen kiilaa kuitenkin maileri Mika Maaskola (1074), muut ovat Henrik Sandström (1027), Jukka Savonheimo (1023), Aarno Ristimäki (1022), Francis Kirwa (1017), Janne Holmén (1017), Ilpo Matilainen (1005), Pekka Tiihonen (1005), Martti Kiilholma (1002) ja Esa Liedes (1001).
Kovimmat lajipisteet Keskisalolle, Suhoselle ja Kantaselle
Kansainvälisen pistetaulukon mukaan Suomen kovin kestävyysjuoksutulos on Jukka Keskisalon esteiden Suomen ennätys 8.10,67. 1200 pisteeseen yltävät lisäksi Ari Suhonen kasin SE:llään sekä Tapio Kantanen Montrealin olympialaisissa silloisella esteiden SE:llä. Parhaiden kestävyysjuoksutulosten kymppikärjessä on lisäksi kolme estejuoksutulosta, kaksi tulosta kasilta ja Rinteen sekä Vainion SE:t tonnivitoselta ja kympiltä.
Vähintään 1150 pisteeseen yltää lisäksi 12 muuta tulosta. Pistejärjestyksessä ne ovat Mikael Södermanin ja Esko Parpalan kasit, Lasse Virénin kymppi, Virénin ja Ari Paunosen kolmoset, Antti Loikkasen ja Pekka Vasalan tonnivitonen, Kaarlo Maaningan kymppi, Ilkka Äyräväisen, Vesa Laukkasen ja Jörgen Salon esteet sekä Virénin vitosen SE.
Miesten kestävyysjuoksulajien kaikkien aikojen tilaston kymppikärjet osoittavat estejuoksijoiden olevan pisterohmujen kärkeä, sillä keskiarvoisesti heidän tuloksensa antavat 1169 pistettä. Kasin miehet yltävät lähelle 1162 pisteeseen tonnivitosen miesten yltäessä 1146 pisteeseen. Tässä katsannossa lajit ovat varsin lähellä toisiaan, kympin nielijöiden pistekeskiarvo on 1144, kolmosen miehillä se on 1136, maratoonareilla 1128 ja vitosen juoksijoilla 1124.
Kantanen, Päivärinta, Toivola, Virén on kivenkova vuosikerta 1949
Miesten kestävyysjuoksulajien tilastot painottuvat vahvasti 1970- ja 1980-luvuilla, kohtalaisesti 1990-luvullakin tehtyihin tuloksiin, joita ovat tehneet painotetusti 1940, 1950- ja vielä 1960-luvulla syntyneet urheilijat.
Pasasen otannassa on kaikkiaan 92 juoksijaa. Heistä vanhimmat, Eero Tuomaala ja Denis Johansson ovat 1920-luvulla syntyneitä. Jouko Kuhan ohella kuusi muuta ravuria ovat 1930-luvun lapsia. 1940-luvulla syntyneitä urheilijoita on 18. Gaussin käyrän omaisesti etenevä tilasto on huipussaan 1950-luvulla, jolloin otannan urheilijoita syntyi 31.
Tämän jälkeen vuosikymmenittäin syntyneiden määrä laskee lukemiin 17, 11, viisi ja yksi. 2000-luvulla ei tähän otantaan ylety toistaiseksi yksikään urheilija. Ainakin Santtu Heikkisellä, Eemil Helanderilla, Mikko Kauppisella, Leevi Kerosella, Aleksi Kivelällä, Mika Kotirannalla, Leonard Markénilla, Mustafe Muusella, Julius Mäkisellä ja Niko Putkisella on mahdollisuus nousta tähän otantaan – etenkin, jos kilpailevat aktiivisesti myös ali- ja ylimatkoillaan.
Yksittäisistä vuosikerroista 1950 on kestävyysjuoksuvuosi, silloin syntyivät Risto Ala-Korpi, Matti Karjalainen, Martti Kiilholma, Esa Liedes, Esko Lipsonen ja Martti Vainio. Vuonna 1956 syntyi viisikko Seppo Helenius, Juhani Holopainen, Niilo Kemppe, Seppo Liuttu ja Juhani Sams.
Suurten ikäluokkien viimeinen 1949 on kivenkova Tapio Kantasen, Pekka Päivärinnan, Jukka Toivolan ja Lasse Virénin syntymävuosi. Lisäksi vuodet 1959 ja 1963 synnyttivät kovat kestävyysjuoksijanelikot, Tommy Ekblom, Jari Hemmilä, Vesa Kähkölä ja Lars Sörensen, sekä Harri Hänninen, Kimmo Pakkanen, Vesa Siivonen ja Risto Ulmala.
5-ottelu pitää Hännisen, Päivärinnan, Virénin ja Paunosen edelleen kärjessä
Pasanen kartoitti lisäksi kestävyysjuoksun parhaat ”viisiottelijat” siten, että kunkin urheilijan on pitänyt kirjauttaa ennätystulos oheisesta valikosta, josta kullekin on otettu huomioon eniten pisteitä tuottava ennätysnoteeraus, Viisiportainen valikko on; 1) joko 800 tai 1000 m, 2) 1500 m, maili tai 2000 m, 3) 3000 m sileänä tai esteillä, 4) 5000 tai 10000 m ja 5) puolimaraton, maraton, 20 km tai 25 km radalla.
Viiden eniten taulukkopisteitä tuottavan ennätystuloksen tarkastelu pitää kärkinelikon ”kymmenottelun” mukaisena. Harri Hänninen ja Pekka Päivärinta nostavat viisi parasta ennätystulostaan keskiarvoisesti yli 1100 pisteen, Hänninen 1107:ään ja Päivärinta 1101:een.
”Kymmenottelun” viides, Martti Vainio putoaa sijalle yhdeksän Antti Loikkasen ja Jukka Keskisalon noustessa sijoille viisi ja kuusi. ”Kymmenottelun” kymppikärjen ulkopuolelta tämän tarkastelun kymppikärkeen nousevat Risto Ulmala, Tommy Ekblom ja Jari Hemmilä sijoille seitsemän, kahdeksan ja kymmenen. Näin ollen ”kymmenottelijat” Lars Sörensen, Mikko Ala-Leppilampi ja Santtu Mäkinen putoavat ”viisiottelijoina” sijaluvuille 11, 15 ja 14.
33 viiden tuhannen pisteen ylittäjän lisäksi Pasanen on tilastoinut 33 muuta juoksijaa, jotka yltävät ”viisiottelijoina” vähintään 4600 pisteeseen. Heistä kymppikärki on Pekka Tiihosen 4994 pisteestä Tapio Kantasen 4946 pisteeseen. Tapsa voi halutessaan jossitella sillä, että kasin ennätys 2.03,0 tuli kipaistua jo 18-kesäisenä 1967. Tästä ryhmästä 1940-luvulla on Tiihosen ja Kantasen lisäksi syntynyt Rauno Mattila. 1950-luvulla elämänsä käynnistivät kovan vuoden 1956 kasvatit Niilo Kemppe ja Juhani Holopainen. Hyvin lähelle 5000 pistettä ylsivät 1960-luvun lapset Kari Hänninen, Kimmo Pakkanen ja Jussi Huttunen. Tämän otannan junioreita ovat Janne Holmén (1977) ja Aki Nummela (1985).
Teksti: Jarmo Mäkelä ja Arto Pasanen
