Nähtiinkö sunnuntaina 13. lokakuuta kaikkien aikojen kovin naisten yleisurheilutulos?

Tällaiselle väitteelle on perusteita, kun Kenian Ruth Chepngetich juoksi Chicagon maratonilla naisten ME-tuloksen 2.09.56.

Aikaisempi ennätys, Etiopian Tigst Assefan vuosi sitten Berliinin maratonilla juoksema 2.11.53 parani lähes kahdella minuutilla.

Chepngetichin aikaa voidaan pohtia monella tapaa. Numerot todistavat, että kysymys on poikkeuksellisesta tuloksesta, jonka yhteydessä superlatiivitkin alkavat loppumaan.

Miesten vauhdissa

Chepngetich olisi ajallaan tämän vuoden miesten maratonin maailmantilastossa sijalla 278. Näin korkeaan sijalukuun tai edes lähelle ei pääse millään naisten ME-tuloksella.

Kovana pidetyt naisten maailmanennätykset 100 m 10,49, 200 m 21,34 ja 400 m 47,60 lähes 40 vuoden takaa 1980-luvulta eivät yllä tämän vuoden miesten tilastoissa tuhannen parhaan joukkoon.

Esimerkiksi Yaroslava Mahuchikhin tuore naisten korkeuden ME 210 on miesten joukossa tänä vuonna sijalla 441. Kenttälajien tuloksissa on huomioitava se, että juoksulajit ovat harrastajamääriltään aivan eri luokkaa ja taso miesten puolella erittäin tiivis.

Yksi kova naisten tulos on myös syytä huomioida. Kenian Beatrice Chebet juoksi toukokuussa 10000 metrin ME:n 28.54,14, jolla hän sijoittuisi tämän vuoden miesten tilastoissa 481:ksi

7,8 prosentin ero miehiin

Yksi tapa arvioida naisten tulosten kovuutta on vertailla niitä prosentuaalisesti miesten ME-tuloksiin, tässä laskennassa tulosten eron suhde miesten ykköstulokseen.

Naisten ME-tulokset yltävät yleensä noin 10–15 prosentin päähän miesten ennätyksistä. Ruth Chepngetichin 2.09.56 on vain 7,8 prosentin päässä miesten maratonin ME:stä 2.00.35.

Mutta kova on jo naisten puolimaratoninkin ennätys (62.52), 9,3 % miesten ME-aikaa 57.31 perässä.

Pari muutakin kovaa ME:tä voidaan tällä vertailulla nostaa esille. Florence Griffith-Joynerin vuonna 1988 juoksema 100 metrin ME 10,49 jää Usain Boltin 9,58-lukemista 9,5 %. 400 metrin aidoissa – aitakorkeus on tietysti erilainen, mutta ovathan naiset lyhyempiäkin – Karsten Warholmin 45,94:n ja Sydney McLaughlin-Levronen 50,37:n ero on 9,6 %.

Edellä mainittujen 400 ja 10000 metrin ennätyksien erot miesten vauhtiin ovat myös poikkeuksellisen pieniä, 10,6 ja 10,4 %.

Pistetaulukon kärjessä

Yleisurheilussa käytetään pistejärjestelmää, joka peilaa tulosten kovuutta lajin laajaan tasoon.

Aika 2.09.56 antaa naisten taulukossa 1339 pistettä. Samaan pistemäärään pitäisi tehdä tulos 10,38 100 metrillä tai juosta 200 m 21,06, 400 m 46,77 ja 400 m aidat 49,87.

Entä miltä tuntuisivat pitemmillä matkoilla naisten tulokset 1.50, 3.43, 13.32, 28.23, esteet 8.23 ja puolimaraton 1.00.16? Tai että nainen hyppäisi seivästä 522 tai kolmiloikkaa 16.15?

Miesten SE-tulokset kalpenevat

Chepngetichin Chicagon juoksu oli erikoinen myös siksi, että ensimmäisen kerran naisten yleisurheilun ME-tulos on olympialajeissa kovempi kuin miesten Suomen ennätys samassa, vertailukelpoisessa lajissa.

Maratonin miesten SE, Janne Holménin vuonna 2008 juoksema 2.10.46 jää Chepngetichin vauhdista lähes minuutin.

Historian vapinaa oli jo kolme vuotta sitten, kun Etiopian Letesenbet Gidey paineli puolimaratonin aikaan 1.02.52. Jussi Utriaisen puolikkaan SE vuodelta 2011 on vain kaksi sekuntia nopeampi, 1.02.50.

Jo pitkään on puhuttu, että naiset voisivat päästä lähelle miesten tuloksia nimenomaan pitkissä kestävyyssuorituksissa naiskehon fysiologian ansiosta.

Vielä on matkaa maratonilla miesten huippuvauhtiin, mutta esimerkiksi 100 kilometrin ME-ajat antavat pohjaa arvioille naisten erinomaisista kestävyysominaisuuksista. ME tulosten eroa (Liettuan Aleksandr Sorokin 6.05.35 vuosi sitten ja Japanin Tomoe Abe 6.33.11 vuonna 2000) on vain 7,5 %, eli hieman vähemmän kuin maratonilla.

Miesten 100 km:n SE on muuten 6 tuntia ja 46 minuuttia.

Epäilyksiä

Chepngetichin ällistyttävä tulos herätti tietysti myös dopingepäilyjä. Siihen on aihettakin, kun muistaa kenialaisten monet viimeaikaiset käryt.

Chepngetich on kuitenkin kilpaillut huipputasolla jo pitkään, joten häntä lienee myös testatun tavallista enemmän. Entä olisiko hänellä käytössään sellaisia menetelmiä, joita ei muilla vielä ole? Tuskin.

Nopea reitti

Chicagon maratonreitti on nopea, siitä on todisteena Kelvin Kiptumin viime vuonna juoksema miesten ME 2.00.35. On myös arveltu, että reitillä pystytään hyödyntämään ainakin alkumatkasta harvinaisen hyvin myötätuulta.

Hyvien olosuhteiden hyödyntäminen on luonnollista kaikissa muissakin lajeissa ja kaikilla huippumaratoneilla.

Mistään poikkeuksellisesta reitistä ei Chicagossa ole kysymys, sillä esimerkiksi viime vuoden 20 parhaasta maratontuloksesta Berliinissä tehtiin 6, Valenciassa 5, Amsterdamissa 4 ja Chicagossa vain 2. Toki myös järjestäjien satsaus osallistujien tasoon vaikuttaa asiaan.

Allekirjoittanut uskaltaa arvella, että suurin ulkopuolinen tekijä Chepngetichin tuloksessa – lahjakkuuden ja hyvän harjoittelun lisäksi – löytyy uudesta kenkäteknologiasta. Mutta sitä hyödyntävät myös muut juoksijat.

Maailmanmestari viiden vuoden takaa

Ruth Chepngetich, 30, on maailmamestari vuoden 2019 Dohan kisoista. Alle 2.20:n hän on painellut urallaan nyt kuusi kertaa.

Chepngetichin aikaisempi ennätys oli 2.14.18, joka tuli vuoden 2022 Chicagon voiton myötä. Viime vuonna hän juoksi kakkoseksi Hollannin Sifan Hassanin (2.13.44) jälkeen ajalla 2.15.37.

Mikään ehtymätön vauhtikone Chepngetich ei ole, sillä hänen edellisellä maratonillaan keväällä Lontoossa sijaluku oli vaatimattomampi 9:s.

Chicagossa Chepngetich ei pelännyt kovaa alkuvauhtia, kun hänen ensimmäinen puolikkaansa sujui aikaan 1.04.16, kaikkien aikojen viidenneksi nopein aika puolimaratonilla!

5 kilometrin osuudet hidastuivat koko ajan, mutta ilman pahempaa romahdusta: 15.00, 15.14, 15.18, 15.19, 15.26, 15.32, 15.43 ja 15.39.

Kilometrien keskivauhdiksi tuli 3.04,8. Se tarkoittaa 11 Cooperin testiä peräkkäin tulokseen 3896 metriä.

Teksti Ari Paunonen

Kuva: Ruth Chepngetich Chicagossa vuonna 2023.

Bank of America Chicago Marathon/Kevin Morris