Kuten viimeiset vuodet ovat osoittaneet, Suomessa on viljalti erinomaisia yleisurheilijoita ja heillä erinomaisia valmentajia. Syvemmälle tuloksiin sukeltaminen nostaa esiin myös huolenaiheita.
Suomen Urheiluliiton entinen varapuheenjohtaja ja kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja Matti Laurila on päivittänyt vuonna 1995 käynnistämäänsä tilastoseurantaa kuluvan vuoden osalta. Seuranta perustuu starttivuoden 1995 tilastoihin, kunkin lajin kärkitason, kymmenen parhaan, sekä kansallisen tason, kolmen- ja viidenkymmenen parhaan tuloksen vuosittaiseen seurantaan.
Laurila määritti myös ne alle MN20-sarjan tulokset tulokset, jotka 1995 ylsivät lajiensa 50. parhaan joukkoon ja antoi kyseisille neljälle vuoden 1995 rajatulokselle indeksiluvun 100.
Kaikki lajit huomioon ottaen tämän vuoden miesten yleisurheilun indeksiluvut ovat kärkitason osalta 78, laajemman kansallisen tason osalta 57, sekä junioreiden osalta 59.
Naisten tuoreimmat tilastotulokset tuottavat vastaavan indeksikertymän 146-100-70. Lajien kymmenen parhaan tuloksen osalta luvut tarkoittavat sitä, että miesten lajeissa on menetetty viidesosa urheilijoista tulostasolta, jolla he olivat vuonna 1995.
Naisten lajeissa on kärkitasolla nyt puolitoista kertaa enemmän urheilijoita kuin mitä heitä oli vuonna 1995. Suurin huolenaihe liittyy mies-ja naisjunioreihin. Heitä vuoden 1995 tulostasolla urheilee nyt koko lailla kolmannes vähemmän.
Miesten indeksit lievästi laskevia, naisten nousu jatkuu
Miesten indeksit ovat viime vuoteen verraten lievästi laskevia, joskin ne edustavat edelleen sitä noususuuntaa, joka miesten ja miesjunioreiden tulostasossa käynnistyi vuosien 2017 ja 2018 pohjakosketuksesta.
Naisten tulosten pohjakosketus nähtiin 2008 ja 2009. Sen jälkeen alkanut vahva nousutrendi jatkuu, vaikka yleisen sarjan indeksit laskivat miesten vastaavia enemmän. Kaikkia tuloksia tarkastellen naisjunioreiden indeksi nousi kuusi yksikköä viime vuoden notkahduksestaan.
Kaiken kaikkiaan mies- ja naisjunioreiden indeksit 59 ja 70 osoittavat, että yleisurheilu ei tänä päivänä saa edes tytöistä mukaansa yhtä paljon vakavasti lajiin orientoituneita nuoria kuin reilu neljännesvuosisata sitten. Myönteistä on se, että valmennuksen hyötysuhde on parantunut. Pienentyneistä juniorimääristä jatketaan aiempaa suuremmalla prosentilla ja etenkin naisurheilijat jatkavat uriaan aiempaa pidempään.
Miesjunioreiden nousukiito pika-aitajuoksulajeissa katkesi, kestävyysjuoksuissa jatkui
Lajiryhmistä pika-aitajuoksut ovat jo pitkään olleet ”vetävin”. Miesten indeksit, kärkitason 132, kansallisen tason 110 osoittavat, kuinka pika-aitajuoksut ovat ainoana miesten lajiryhmänä paitsi saavuttaneet, ja nyt jo ohittaneet seurantajakson lähtötason 1995. Jonkin verran huolestuttavaa on se, että miesjunioreiden indeksi putosi kahden edellisen vuoden rajusta nousustaan 141:stä 100:aan.
Pika-aitajuoksijanaiset ovat seurannan selvästi edistynein lajiryhmä. Junioreiden indeksit nousivat viime vuoden notkahduksen jälkeen normitasolleen päälle sadan (91->105). Näiltä pohjin hyviä pika-aitajuoksijanaisia on paljon, vaikka kärkitason viime vuoden huippuindeksi laski 266:sta 244:ään.
Miesten kestävyysjuoksujen nouseva trendi on edelleen ilmeinen, vaikka kärkitason viimevuotisesta 66:sta tuli pudotusta 58:aan. Tämä kompensoitui kuitenkin parhaalla ajateltavissa olevalla tavalla, kun miesjunioreiden tulostasot jatkoivat nousuaan vastaavalla voimalla, 79:ään viime vuoden 71:stä.
Naiskestävyysjuoksijoilla harrastajamäärät haasteena pitkillä matkoilla
Naiskestävyysjuoksijat pitivät siltä osin asemansa, että viime vuoden koko seurannan kärki-indeksi 150 pysyi samana. Jatkuvan nousun eväät ovat kuitenkin vähissä, vaikka junioreiden indeksi piti niin ikään tasonsa, nyt 63. Etenkin pidemmillä ratamatkoilla haasteeksi tulevat harrastajamäärät. Se näkyy jo nyt kansallisen tason indeksilaskuna 118:sta 93:een.
Kestävyysjuoksuvalmennus ja lajien harrastaminen on muutamassa isossa seurassa, kuten esimerkiksi Joensuun Kataja, Lahden Ahkera , Jyväskylän Kenttäurheilijat, Turun Urheiluliitto, Lempäälän Kisa Yleisurheilu, korkealaatuista ja aktiivista, mikä on edesauttanut niin junioreiden kuin yleisen sarjan tulostasojen säilymistä.
Laajasti kilpailluissa kestävyysjuoksuissa junioreiden laajemman rintaman mukaan saaminen on kuitenkin noususuuntaisen tulevaisuuden jatkumiseksi välttämätöntä.
Hypyissä miesjunioreiden ja naisten kärkitaso laskee – nousu oraalla heittolajeissa
Vaikka mieshyppääjien kärkitason indeksi nousi viime vuoden 54:stä 61:een ja kansallisen tason indeksit pitivät koko lailla tasonsa, on lajiryhmän pidempi näkymä lohduton. Miesjunioreiden indeksi jatkoi laskuaan. Se oli nyt koko seurantajakson alhaisin, enää 36.
Naishyppääjien laskeva trendi on niin ikään ilmiselvä. Vaikka junioreiden viime vuoden pohjakosketus korjaantui jonkin verran, 49:stä 54:ään, sitoutuu suuri huolenaihe kärkitasoon, mikä romahti peräti 29 yksiköllä, 106:sta 77:ään.
Vuonna 2019 kärkitason ja junioreiden indeksiluvut olivat korkealla, 126/78. Seiväshyppyä Laurila ei ole sisällyttänyt tilastointiinsa, koska seurannan alkuvaiheissa laji oli vasta tulossa yleisurheiluperheeseen.
Laurilan seurannan suurin murheenkryyni, koko seuranta-ajan laskevissa indeksiluvuissa rypeneet miesten heittolajit ovat toivottavasti kääntämässä suuntaansa. Kärkitason indeksikohennus 54:stä 61:een ei ole suuri. Sen sijaan junioreiden vastaava nousu 27:stä 41:een sitä kuitenkin on.
Vaikka Suomessa on vain koko lailla puolet vuoden 1995 tasoisia miesheittäjiä, ovat kärki- ja junioritasot nyt lukemissa, joissa ne viimeksi ovat olleet vakiintuneesti ennen vuotta 2012.
Moniottelulajit suurimmissa vaikeuksissa
Naisten heittolajit ovat kokonaisuutena kääntyneet laskuun sitten huippuvuoden 2020. Sekä kärkitason että junioreiden indeksit 83 ja 45 ovat pitäneet viime vuoden tasonsa. Kansallinen taso on notkahtanut kymmenen yksikköä 91:stä 81:een. Kuten kaikissa kenttälajeissa, naisten heitoissa yleisen sarjan kärki- ja kansallinen taso ovat pysyneet selvästi paremmin kuin junioreilla.
Yleisurheilun vähenevien harrastajamäärien puristuksessa moniottelulajit, kymmenottelu eritoten, ovat olleet suurimmissa vaikeuksissa. Niin kymmen- kuin seitsenottelijoilla kärkitason ja junioreiden indeksit ovat pudonneet selvästi alle 50:n. Seitsenottelussa tähän on vaikuttanut lukuisten hyvien urheilijoiden parin viimevuoden lopettamissuma. Seitsenottelun kansallisten tasojen säilyminen selittyy paljolti kymmenottelijoita suuremmalla harrastajamäärällä.
Kärkitaso Top 10: Naisten pika-aitajuoksulajien kehitys ylivoimaista
Laurilan seurannan oleellisin muuttuja on yleisen sarjan kärkitaso, lähtökohtana kymmenen parhaan tuloksen seuranta lajeittain. Tästä joukosta tulevat arvokilpailu-urheilijat, heistä koostetaan maajoukkueet ja ydin toimivalle kilpailujärjestelmälle.
Tässä katsannossa naisten pika-aitajuoksulajit ovat edistymisessään ylivoimaisia, näin määritellyn kärkitason urheilijoita on nyt kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin seurantajakson alussa 1995.
Naiskestävyysjuoksijat ovat niin ikään hyvin edistynyt lajiryhmä, jossa kärkiurheilijoiden lukumäärä on puolitoistakertaistunut seurantajakson aikana.
Miesurheilijoiden lajiryhmistä pika-aitajuoksijat ovat selvästi edistynein. Nopeita kärkitason juoksijoita on nyt koko lailla kolmannes enemmän kuin reilu neljännesvuosisata sitten.
Seuraavassa aallossa tulevat naisten kenttälajit, hypyt ja heitot, joiden laskusuunta on viime vuosina ollut huolestuttavan voimakas. Tämän vuoden tunnusluvuillaan ne ovat menettäneet noin viidenneksen seurannan alun tasoisista kärkiurheilijoista.
Miesten kestävyysjuoksuissa, hypyissä ja heitoissa kolmannes vähemmän kärkiurheilijoita
Miesten lajiryhmistä kestävyysjuoksut, hypyt ja heitot ovat kategoriassa, jossa kukin on menettänyt kolmanneksen verran vuoden 1995 tason kärkiurheilijoistaan. Kestävyysjuoksijoiden näkymä on sikäli valoisin, että kärkiurheilijoiden indeksien voimakas noususuunta jatkuu. Vuodesta 2019 se on kohentunut 22:sta 58:aan. Kuten todettu, heitoissakin käänne parempaan on mitä ilmeisimmin tapahtunut, kärkiurheilijoiden indeksi on vuodesta 2017 kohentunut 42:sta 63:een.
Hyppyjen tilanne näyttää eniten uhanalaiselta, viime vuosien trendimuutokset eivät ole kovin suuria, mutta ne ovat laskevia. Kärkiurheilijoiden vuoden 2015 indeksiluku 73 on nyt 61.
Vuoden 1995 tasoisia moniottelijoita on Suomessa nyt kolmanneksen verran. Kymmen- ja seitsenottelijoiden kärkiurheilijoiden nykyiset indeksiluvut ovat 40 ja 30. Suurempien harrastajamääriensä turvin seitsenottelijoilla on parempi näkymä pysäyttää laskeva trendi ja kääntää se nousuun.
400, 800 ja 1500 metrillä kehitys lujaa myös miehillä – naisten pituuden taantuminen hämmentää
Seurannan lajikohtaiset erot ovat suuria. Miesten ratakierroksella oli 1996 kymmenen 48.55 tai paremmin juossutta, 2018 tuon rajan alle pääsi vain kuusi urheilijaa, kun heitä on tämän vuoden tilastossa kolminkertainen määrä, 18. Tonnivitosella seuranta käynnistyi tuloksesta 3.47,88, 2019 sen alittajia oli kaksi ja tänä vuonna yli viisinkertaisesti 11. Miesten kenttälajeista moukari on hyvällä tasolla, seurannan lähtötuloksen 65.46 ylittäjiä oli 2018 seitsemän, tänä vuonna koko lailla kaksinkertaisesti 13.
Naisten ratakierros on kehittynyt vieläkin ripeämmin, 1995 kymmenennen tulos oli 56,61, jonka alittajia oli 2018 edelleen 10. Nyt heitä on ennätykselliset 27. Eurooppalaisten mailimatkojen seuranta käynnistyi tuloksista 2.08,62 ja 4.28,32, neljä vuotta sitten kasilla tuohon ylsi yksi urheilija ja tonnivitosella kaksi. Tänä vuonna heitä oli 13 ja 14.
Naistenkin lajeista löytyy myös jokunen päinvastainen kehitys. Pituuden seuranta käynnistyi tuloksesta 604. Vuosi sitten sen ylittäjiä oli 13. On hämmentävää, että tänä vuonna heitä on vain seitsemän. Naisten pituuden 50. tulos 1995 oli 558, jonka tekijöinä oli 27 maksimissaan N20-ikäistä urheilijaa. 2016 heitä oli 28 ja tänä vuonna enää 13. Pituushyppy on yksi peruslajeista. Sen selvä taantuminen on ilmiönä huolestuttava.
Saman tyyppisiä esimerkkejä ovat miesten kolmiloikka ja naisten kuula. Seurannan käynnistyessä 50. tulosrajoja 13,85 ja 11,86 teki 19 ja 24 juniori-ikäistä urheilijaa. 2021 tuon tuloksen loikanneita junioreita oli 10, tänä vuonna enää neljä. 2020 vähintään 11,86 työntäneitä naisjunioreita oli 18, tänä vuonna seitsemän, eli yli puolet vähemmän.
Päinvastaisista kehityskaarista naisten 200 metriä on oiva esimerkki. Rajatuloksen 25,75 juosseita juniori-ikäisiä oli 19. Vuoteen 2011 mennessä määrä oli pudonnut 16:een. Tänä vuonna heitä oli huimat 37. Miesten kuulan kultaisen sukupolven edustajista 11 juniori-ikäistä työnsi 1995 normaalivälinettä vähintään 14,89. Vuosi sitten tuohon ei yltänyt kukaan, kun tänä vuonna heitä löytyi yllättäen neljä.
Juoksut vetävät, kenttälaji- ja ottelut näivettyät
Yleisurheilun eurooppalainen näkymä, jossa juoksurata vetää hyvin, kun taas kenttä- ja moniottelulajit näivettyvät, on vallitseva trendi myös Suomessa.
Esimerkiksi ratakierroksella ja eurooppalaisilla mailimatkoilla meillä on tehty jotakin oikein, mistä kertovat lajien valtaisat kehitystrendit. Silläkin on ollut iso merkitys, kun Motonet GP-kilpailusarjassa on kasilla ja tonnivitosella viime vuosina juostu runsaasti myös B- ja C-eriä.
Huippu-urheilunkin näkökulmasta Suomen yleisurheilun lajikulttuurit, valmennus- ja kilpailujärjestelmät ovat säilyneet toimivina. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomesta on edelleen mahdollista ponnistaa kansainväliselle huipulle mistä tahansa lajista. Heittäjät ovat tästä oivia esimerkkejä. Sekin on iso asia, kun Laurilan seurantaan kuulumattomat nuoret lajit, naisten seiväs ja moukari ovat niin tulostensa kuin harrastajamääriensä osalta kotimaisen yleisurheilun eliittiä.
Teksti: Jarmo Mäkelä
Katso tilastot lajeittain (pdf-tiedostoja):
Kehityssarjat- 10. tulos 1995-2024