Olympialaisten historiallinen nollan mitalin saldo on herättänyt keskustelun urheilujärjestelmämme ympärillä. Muutama ajatus myös omalta osaltani suurimman kesälajiliiton puheenjohtajana.

Yleisurheilijat saavuttivat Pariisista sijat viides, kuudes, kuudes ja kahdeksas sekä neljä muuta finaalipaikkaa. Harmittaa vietävästi, että jäimme ilman mitalia. Se on selvä! Jokainen suomalainen finaalissa urheilut sitä mitalia haki. Pettymys on iso urheilijalle, valmentajille ja tukijoukoille. Kuitenkin finaalipaikkoja tarkastellen tulos oli paras vuosikymmeniin. Myös Suomen ennätykset ja naisten kestävyysjuoksun nousukierre ilahduttivat.

Olympiakomitean tiedotuksen mielikuva kesälajien ja yleisurheilun epäonnistumisesta viime vuosina ei pidä paikkaansa. Jokainen urheilun seuraaja on huomannut yleisurheilun uuden nousun. 2020-luvulla 12 arvokisamitalia. Pariisissa neljä pistesijaa ja yhdeksän Top16 -sijaa koko maailman yhdessä kärkilajissa. Joukkueemme on vielä nuori.

Neljän vuoden päästä Los Anglesissa tästä porukasta kuoriutuu varmasti olympiamitalisteja. Sen eteen teemme yleisurheilussa hartiavoimin työtä.

Suomalaisten liikuttaminen pitää jättää lajiliittojen harteille

Syksyllä isojen lajiliittojen ja ministeriön on pohdittava olympiakomitean tulevaa roolia. Vahvaa panostusta huippu-urheiluun tarvitaan. Suomalaisten liikuttaminen on tavoitteena äärimmäisen tärkeä, mutta se tulee jatkossa jättää lajiliittojen harteille.

Suomen Urheiluliitto esimerkiksi on jo pitkään vastannut Suomen suurimmista juoksutapahtumista, kuten Helsinki City Running Day ja Naisten Kymppi. Jatkossa strategiamme yksi iso kivijalka huippu-urheilun ja seuratyön lisäksi on juoksu. Eli kansan saaminen liikkeelle juosten tai kävellen.

Se mitä tulee rahoitukseen, meidän tulee löytää malli, jolla räätälöidysti tuetaan absoluuttisia huippuja. Tällaista mekanismia olympiakomitealta ei vielä löydy. Yleisurheilussa olemme menneet eteenpäin ja toki jatkossakin lajiliittojen rooli näiden huippujen jalostamisessa arvokisamitalisteiksi on se keskeisin.

Yleisurheilussa puhuttiin vielä jokunen vuosi sitten siitä, että suomalaisen yleisurheilun realistinen taso menestyä on EM-kilpailuissa. Olen itse ollut eri mieltä. Meidän tulee tähdätä globaalille tasolle. Enkä näe mitään esteitä, miksi se ei voisi olla mahdollista. Pariisin kisojen finaalipaikat sen osoittavat. Meillä on lahjakkaita urheilijoita kaikista lajiryhmistä ja usealla on mahdollisuus saavuttaa olympiamitali Los Anglesissa.

Suomen julkinen rahoitus hajaantuu ja on tehotonta

Urheilun rahoituksesta. Julkisen rahoituksen pienentyessä meidän on pakko keskittää tuki. Valitaan painopiste Ruotsin ja Norjan tapaan. Itse näkisin, että seuratyö voisi olla tässä keskiössä. Näin se on Ruotsissa, Norjassa puolestaan liikuntapaikkarakentaminen.

Suomen julkinen rahoitus hajaantuu ja on tehotonta. Toisaalta kannustan myös lajiliittoja itsenäisen ja oman varainhankinnan kehittämiseen. Mikään laji ei voi tuudittautua julkiseen tukeen. Suomen Urheiluliitossa oman varainhankintamme osuus on yli 80 prosenttia ja tätä haluamme edelleen nostaa. Yksityinen sektori – tervetuloa talkoisiin

Lajien väliseen kateuteen tai kilpailuun ei ole varaa

Loppuun pari sanaa lasten ja nuorten urheilusta. Onko meidän järjestelmässämme jotain pielessä myös sillä suunnalla. Mielestäni on. Suomalaisesta lasten ja nuorten urheilusta on kadotettu monipuolisuus, joka heijastuu väistämättä myös huippu-urheiluvaiheeseen. Erityisesti joukkuelajeissa lapsi joutuu tekemään valinnan jo hyvin varhain, reilun 10 vuoden iässä. Siinä ei ole mitään järkeä. Tämän valinnan pitäisi tapahtua vasta 14-15 -vuotiaana.

Yleisurheilussa meillä on urheilijoita, jotka ovat aloittaneet paljon myöhemmin tai valinneet lajinsa teini-iän jälkeen. Uudessa strategiassa nostamme tavoitteen olla myös hyvä kakkoslaji. Toivoisin tätä asennetta myös muilta lajeilta. Meillä on valtava määrä lahjakkaita nuoria, jotka droppaavat joukkuepeleistä 12-vuotiaana, jos mieluinen joukkuepaikka ei aukea. Tuossa porukassa voimme menettää usean yleisurheilun, soudun tai vaikkapa kiipeilyn olympiavoittajan. Luodaan systeemi, jossa saamme lapset ja nuoret urheilemaan monipuolisesti ja jatkamaan harrastusta mahdollisimman pitkään.

Viiden miljoonan hengen kansakuntana ja ilman yhden yhtä olympiamitalia meillä ei ole varaa lajien väliseen kateuteen tai kilpailuun. Kaikki pelaamme samaan maaliin.

Olen valtavan ylpeä Suomen yleisurheiluolympiajoukkueesta.

Onnittelut jokaiselle.

Riikka Pakarinen, puheenjohtaja, SUL