Viron keihästähti Magnus Kirt avasi uraansa ja harjoitteluaan teemalla ”Ei salaisuuksia, vain kovaa työtä” Kuortaneen keihäskonferensissa.
– Mietin pitkään minkä teeman ottaisin ja päädyin tuohon, kun en koskaan ole ollut erityisen lahjakas, nopea tai voimakas, Kirt totesi.
Kirtin, 33, ura kansainvälisellä huipputasolla kesti viisi vuotta ja ehti tuoda MM-hopean, EM-pronssin ja Viron ennätyksen 90,61 ennen kuin olkapäävamma Dohan MM-kilpailussa 2019 toi uran kansainvälisen tason heittäjänä päätökseen.
Monien vaiheiden jälkeen Kirt palasi hetkeksi kilpailukentille viime vuoden Viron mestaruuskisoissa ja voitti tuloksella 73,67.
– Tiesin silloin etten enää palaa huipulle. Oli ongelmia selän ja vatsan kanssa, mutta sen kisan jälkeen iso taakka putosi selästäni. Tuntui kuin olisin arvokisan voittanut, Kirt muistelee.
Nyt Kirt on keskittynyt viime kesänä Espoossa alle 23-vuotiaiden EM-hopean heittäneen Gedly Tugin valmennukseen. Kirt toimii myös nuorten yleisurheilijoiden heittojen konsulttina Audentesin urheilukeskuksessa Tallinnassa.
– Ei oikeastaan voi sanoa, että aloittelisin uraa valmentajana. Tugi on minun kotipuolestani, ja minä autan häntä. Olenko joskus keihäsvalmentaja, jää nähtäväksi. Nyt suuri osa ajasta menee Gedlyn kanssa, Kirt sanoo.
– Olen urheilukoulussa konsulttina. Siellä suurin osa lapsista on moniottelijoita, mutta monet heistä ovat aika lahjakkaita keihäänheittäjiä.
Ote arjesta vähän lipsui ja se näkyi tuloksissa
Kuortaneella Kirt veti läpi tiiviin läpileikkauksen uraansa ja harjoitteluunsa. Into urheilla lähti valmentajaisän innostamana ja jatkui monilajisena ja monipuolisena aina 15-vuotiaaksi asti, kunnes silloisen valmentajan Urmas Uhtjärven harjoitteluryhmä Tõrvassa hajosi ja Kirt aloitti Valgassa Raimond Lutsin valmennuksessa.
– Hän näki minussa enemmän kolmiloikkaajan tai korkeushyppääjän. Hänen johdollaan minulle tuli 17-vuotiaaksi asti iso määrä ponnistuksia. Punttisalissa käytiin ehkä kerran viikossa, Kirt kertoo.
Peruskoulun jälkeen Kirt siirtyi Tallinnaan Toomas Merilan ja Risto Mätasin valmennukseen ja heitti ensimmäisen yhteistyövuoden aikana 700 grammaisella keihäällä 78,40, miesten keihäällä 72,97 ja ylitti korkeudessa 210.
– Kotona ollessa oli koulu ja tutut rutiinit. Kun pääsin Tallinnaan, maailma oli niin sanotusti auki. Ote arjesta lipsui ja se näkyi tuloksissa. Olen myöhemmin ajatellut, että se oli hyvää oppia siitä, että jos ei treenaa, se näkyy tuloksissa.
Liian paljon vain lyhyen vauhdin heittoja
Sittemmin Merilän ryhmä hajosi, ja Kirt jatkoi harjoittelua edelleen aktiiviheittäjänä vaikuttaneen Mätasin kanssa. Kirtin mukaan kahden heittäjän yhteistyö opasti häntä ottamaan enemmän vastuusta tekemisistään, ja kesällä 2014 hän nousi jahtaamaan 80 metrin rajaa. Se rikkoutui kuitenkin vasta vuotta myöhemmin kaudella, joka toi myös hulppean ennätyksen 86,65.
– Virossa oli valmentajia, joiden mielestä tuo tulos ei voinut pitää paikkaansa, mutta voin nukkua yöni rauhassa vielä 10 ja 20 vuodenkin päästä. Minulla ei ole luurankoja kaapissa, Kirt viittasi periaatteisiinsa urheilijana.
– Suurin ongelma noina vuosina 2012–2014 jahdatessani 80-metristä oli, että heitin harjoituksissa liian paljon lyhyellä, kahden, kolmen tai neljän askeleen vauhdilla. Kisoissa oli siksi vaikea saada täysivauhti kontrolliin.
Kun Mätasin työkiireet alkoivat rajoittaa hänen aikaansa valmentaa, Kirtin taustalle syntyi kolmen miehen tiimi: Gert Kanterin ex-fysioterapeutti Indrek Tustit, joka hoiti fysiikkapuolen, Marek Vister, joka oli Kirtin avustaja, ja Heiko Väät, jonka kanssa Kirt keskusteli tekniikasta.
Magnus Kirtin harjoittelu
Kirt jakoi uransa huippuvaiheessa vuotensa perusharjoitusjaksoon: loka-joulukuu ja tammi-helmikuun, tehojakso helmi-toukokuu ja kilpailukausi,
Perusharjoituskauden tarkoitus Kirtille oli valmistaa kehoa pitkään harjoitus- ja kilpailukauteen. Intensiteetti tekemisessä on kova.
– Tarkoitus oli, että koko ajan on hieman epämukava olo. Palautukset olivat lyhyitä, Kirt sanoo.
– Hypyt ja juoksut pyrin tekemään pehmeällä alustalla, eli mielellään ulkona. Kuntopiirit taas kehonpainolla. Punttisalissa tekeminen oli kestovoimatyyppistä. Tein esimerkiksi kaikenlaisia kyykkyjä tai penkkipunnerrusta.
– Sama juttu oli heittokuntopiireissä kuntopallolla. Tein puolitoista tuntia ilman isompia taukoja. Keskivartalotreeni oli luonnollisesti koko ajan tiukasti mukana.
– Juoksut olivat myös tärkeitä tässä vaiheessa. Ne saattoivat olla esimerkiksi: maanantaina 3 x 3 x 300 metriä 30 s/2 minuutin palautuksilla. Keskiviikkona 4 x 60 m + 4 x 80m + 4 x 100 m hölkkäpalautuksella ja sunnuntaina yhteensä 8 x 200 metriä 30 sekunnin ja 2 minuutin palautuksilla.
Tammi-helmikuussa harjoitusten intensiteetti oli yhä kova, mutta palautukset pitenivät, juoksuvedot lyhenivät ja keihäsjuoksut tulivat ohjelmaan mukaan.
– Siinä mentiin 10 treeniin viikossa. Juoksumatkat olivat esimerkiksi niin, että maanantaina juoksin 80-metrisiä, torstaina vedin vastuskelkkaa ja viikonvaihteessa juoksin 100 ja 150 metrin vetoja, Kirt kertoo.
– Keihästä en vielä paljon heittänyt, mutta kuulanheittoja tein yhden tai kahden askeleen vauhdilla. Tammikuussa, kun aloin heittää keihästä, päivästä riippuen, heitin kuulaa keihäänheittotreenin jälkeen, niin että viikon alussa heitin painavampia ja loppuviikosta kevyempiä kuulia.
Hyppyjä oli kolmesti viikossa.
– Itse tykkäsin niistä. Niitä oli kaikenlaisia yhden ja kahden jalan hyppyjä, Kirt kertoo.
Punttisalilla Kirt teki peruspainonnostoliikkeitä, mutta sarjat ovat aika pitkiä.
– Viikon alussa oli aina vähemmän toistoja ja enemmän sarjoja, ja viikon lopussa enemmän toistoja ja vähemmän sarjoja. Erilaisia harjoituksia punttisalilla oli aika paljon ylä- ja alavartalolle, ja punttitreenin tein aina heittoharjoituksen jälkeen, Kirt kertoo.
– Ehkä tällä systeemillä jäin vähän siitä, mikä olisi ollut puntilla maksımi, kun aamun pitkän harjoituksen jälkeen olin vähän väsynyt illalla punttitreenissä.
Helmi-toukokuussa mentiin punttisalilla kohti maksimirautoja, juoksut ja hypyt nopeutuivat ja keihään heittäminen korostui.
– Helmikuussa oli vielä paljon hyppyjä, mutta keihästä aloin heittää kunnon vauhdista ja punttisalilla sarjat ja toistot lyhenivät. Tavoite oli tehdä ennätykset huhtikuun leirillä, eikä maksimeihin enää sen jälkeen punttisalilla palattu, paitsi Dohan vuonna, kun MM-kisat olivat niin myöhään, Kirt kertoo.
– Raskaita kuulia en heittänyt enää helmikuun jälkeen, kaikki keskittyi keihäänheittoon. Juoksuissa oli pitkät palautukset.
Keihään kanssa Kirt keskittyi vauhdinjuoksuun ja siihen, että askelmerkit olivat kohdallaan.
– Heittoja oli vähän nurmelta, muttei paljon, kun se on paljon hitaampi alusta. Kaikki tekeminen on nopeaa.
Kirtin mukaan keskivartalotreeni kuului läpi harjoituskauden osana jokaiseen harjoitukseen samoin kuin olkapään harjoitteet jokaiseen heittotreeniin.
Kilpailukaudella Kirtin viimeinen heittoharjoitus ennen kilpailua oli aina 4 päivää ennen kisaa, ja ohjelmassa oli maksimissaan kuusi heittoa.
– Minulla oli myös tapana juosta 150 metriä täysillä kolme päivää ennen kisaa. Otin ajan, joka kertoi minulle missä kunnossa olen, Kirt sanoi.
