–  Se on Yhdysvalloissa iso asia, kun on paikka missä harjoitella, Tom Pukstys linjasi yliopistojen ja muiden opinahjojen ulkopuolella harjoittelevien keihäänheittäjien haasteita Kuortaneen keihäskonferensissa torstaina.

Entisen huippuheittäjän ja Samfordin yliopiston nykyisen keihäsvalmentajan ympärille on Birminghamiin, Alabamaan rakentunut ”USA Javelin Project”, joka ratkoo tuota ongelmaa.

Pukstys valmentaa yliopiston tiloissa vajaan kymmenen heittäjän ryhmää, joka ei ole opiskeluaikojen jälkeen pystynyt jatkamaan harjoittelua. Ryhmän kärkinimi on Pukstysin valmennuksessa 87,60 heittänyt Curtis Thompson sekä Yhdysvaltain ennätyksen 67,40 heittänyt Maggie Malone, joka on nyttemmin päättänyt jatkaa harjoittelua muualla.

Projekti syntyi, kun Malone etsi valmentajaa.

– Maggie tuli kilpailussa Tucsonissa, Arizonassa kysymään, voitko auttaa. Hän oli Yhdysvaltain olympiajoukkueessa 2016 ja oli heittänyt 62 metriä, mutta oli sittemmin loukkaantunut, Pukstys kertoo.

– Minulla oli ollut urheilijoita, jotka tulivat valmennukseeni viikoiksi tai pidemmäksi aikaa, kuten eräs liettualainen kiekonheittäjä ja entinen olympiaheittäjä Leigh Smith, mutta kun Maggie kysyi, voisinko valmentaa häntä koko ajan ja hän voisi muuttaa Birminghamiin, piti minun kysyä lupa vaimoltani.

Alabamassa sain luvan käyttää rataa ja punttisalia

Luvan kysyminen vaimolta oli Pukstysiltä vitsi, mutta vain puolittain, sillä kokoaikaisen valmennussuhteen aloittamisesta oli syytä keskustella myös aviopuolison kanssa, kun siitä ei ollut luvassa tuloja. Lupa heltisi, ja pikku hiljaa ryhmä alkoi kasvaa. Nyt projektissa on Thompsonin lisäksi kolme yli 80 metrin heittäjää: Michael Shuey 85,67, Capers Williamson 80,49 ja Ethan Shalaway 80,08. Naisten kärkinimi on nyt 62,13 heittänyt Avionne Allgood.

Kaikki keihäsprojektin heittäjät, joista monella oli takana taukoa, ovat tehneet Pukstysin johdolla ennätyksiään.

– Kyse ei ollut siitä, että olisin tarjonnut jotenkin ihmeellisen hyvää valmennusta. Minä tarjosin paikan, jossa harjoitella. Se on USA:ssa todella iso juttu. Yhdysvalloissa ongelmana on se, ettei ole harjoituskeskuksia vaan yliopistoja. Jos et ole yliopistossa, ne eivät tyypillisesti anna ammattilaisurheilijoiden käyttää harjoitustilojaan, Pukstys totesi.

Samfordin yliopisto oli Pukstysin riemuksi poikkeus,

– Alabamassa sain luvan käyttää rataa ja punttisalia, Pukstys kiittelee.

Pukstys uskoi eurooppalaisiin oppeihin

Pukstys on Yhdysvaltain yleisurheiluliitossa miesten heittolajien koordinaattori, mutta hänen ympärilleen kasvanutta projektia Pukstys on rahoittanut ystäviltä saamiltaan lahjoituksilla ja urheilijat omilla varoillaan.

– Minä saan koordinaattorina matkat ja majoituksen, kun käyn kisoissa, mutta liitolta projektille ei tule tukea. Osa urheilijoista tosin saa liitolta tukea, Pukstys sanoo.

Kuortaneella Pukstys kertasi valmennuslinjaansa, joka perustuu hänen oman uransa aikaisiin oivalluksiin. Liettualaisen maahanmuuttajan perheen vesana Pukstys muistaa ihmetelleensä, miksi puhuttiin keihäänheiton amerikkalaisesta linjasta, kun kaikki parhaat heittovalmentajat olivat eurooppalaisia.

– Kun Brian Crouser sanoi minulle, että minun pitäisi tempaista 120 kiloa ja kertoi mitä minun pitäisi nostaa penkistä tai mitä pitäisi kyykätä, tuumin etten koskaan voi päästä noihin lukemiin, pitää löytyy eri tapa, Pukstys muistelee ex-kilpailukumppaninsa neuvoja.

– Täällä Suomessa minulle kerrottiin, että heitä kuntopalloa ja laita lajivoimat kuntoon. Siitä seurasi sitten sanailua muiden amerikkalaisheittäjien kanssa, kun he keskittyivät ”painonnostoon” ja minä korostin enemmän lajivoimaa. Ajattelin, että jos heitän 400 gramman palloa 120 metriä, miksi en heittäisi 800 gramman keihästä 80 metriä. Se ei niin paljon ole.

Otetaan jalat mukaan heittoon

Pukstys, 55, heitti urallaan kymmenen vuotta peräkkäin vähintään 82 metriä ja sivalsi 10 parhaan kilpailun keskiarvoksi 86,076. Oma ennätys on 87,12. Vammojakin Atlantan olympiafinaalissa kahdeksanneksi sijoittunut Pukstys osasi välttää. Oppejaan hän on nyttemmin vienyt eteenpäin valmentajana.

Pukstys kokee, että 1990-luvun rajusta voimaharjoittelun painotuksesta on pikku hiljaa päästy Yhdysvalloissakin, kiusana sen sijaan ovat baseballin ja amerikkalaisen jalkapallon heitto-opit, jotka lapset ja nuoret oppivat.

– Ensimmäinen asia, jota joudun keihäänheitosta opettamaan on, että otetaan jalat mukaan heittoon, Pukstys sanoo nuorten valmennuksesta.

Kuortaneen Keihäskonferenssin demo-osuudessa Pukstys esitteli tapoja, joilla hän opastaa nuoria omaksumaan keihäänheitot perusteet aina siitä lähtien, että heitto lähtee tukijalan päältä.

– Tomin ideat ovat näitä heittämisen peruslainalaisuuksia. Hän pyrkii erilaisilla välineillä saamaan urheilijan visuaalisesti hahmottamaan oikeita asentoja ja liikettä sekä voimantuottosuuntia, totesi Suomen Urheiluliiton keihäänheiton lajivalmentaja Petteri Piironen.

– Nämä ovat perusteknisiä asioita, joita on hyvä pitää mielessä läpi uran, ettei heittäminen mene liikaa lillukan varsiin keskittymiseen. Tämä demo oli kuitenkin suunnattu ennen muuta nuorten heittäjien valmentajille.