Suomen Urheiluliiton Respect-ohjelman vuoden toinen mentoroinnin koulutustapahtuma keräsi laajan ja asiantuntevan joukon yleisurheiluväkeä Liikuntakeskus Pajulahteen.
– Takavuosien mestareista löytyy suurisydämisiä ihmisiä ja näyttää siltä, että heitä saadaan yhä lisää, hankkeen koordinaattori Jarmo Mäkelä viittasi siihen, kuinka moni entinen huippunimi on kiinnostunut auttamaan mentorina nykyisiä urheilijoita ja valmentajia.
Ajatuksen yleisurheilumenestystä niittäneiden entisten yleisurheilijoiden ja heidän valmentajiensa tiedon ja kokemuksen hyödyntämiseksi esitti Sami Itani noustessaan SUL:n puheenjohtajaksi 2019.
– Monet entiset aktiivit vastasivat heille heitettyyn haasteeseen myöntävästi ja liikkeelle lähdettiin järjestämällä koulutustapaamiset lokakuussa 2019 Pajulahdessa sopimusurheilijoiden Kickoff-leirin yhteydessä ja helmikuussa 2020 Tampereella SM-hallikisojen aikaan, Mäkelä muistaa.
– Sitten koronapandemia vyöryi päälle ja toiminta jäi pienimuotoiseksi, kunnes taas tänä vuonna on järjestetty kaksi koulutustapaamista.
”Kukin mentori tekee työskentelystä omannäköistään”
Pajulahdessa seminaarissa mentoroinnin käsitettä ja sisältöjä käytiin läpi Mäkelän johdolla. Aiemmin koulutustapaamisissa asiaa on työstetty psykologian tohtori Satu Kasken johdolla.
Seminaarissa mentorointi kiteytyi sanoihin rohkaiseminen ja kannustaminen. Mentoroinnin tavoite on auttaa urheilijoita ja valmentajia matkalla heidän päämääriinsä. Onnistuakseen mentorointi edellyttää aukottoman luottamuksen ohella avointa ja molemminpuolisesti helpon lähestymisen ilmapiiriä.
– Tämä ei tarkoita, etteikö molemmin puolin voitaisi ja pitäisi kyseenalaistaa asioita. Kokeneet mentorit uskovat myös pystyvänsä pelkistämään ja yksinkertaistamaan urheiluun liittyviä asioita ja ilmiöitä nykyisessä, nopeasti muuttuvassa maailmassa, Mäkelä sanoo.
– Aito läsnäolo, kuunteleminen, kysymyksillä ruokkiminen ja tarinankerronta ovat toimivia esimerkkejä mentoroinnin työtavoista. Seminaariväki oli siitä yksimielinen, että mentorointikontaktien täytyy toimia pääsääntöisesti valmentajan kautta. Siitä, miten urheilija halutaan osallistuvan toimintaan, tulee aina sopia valmentajan kanssa.
Mäkelä muistutti, että mentorointisuhteen sisällöt ovat laaja kokonaisuus moninaisia asioita.
– Monien kohdalla ne sitoutuvat eniten valmennusopillisiin asioihin, ohjelmointiin, suorituskyvyn ja lajitekniikan sisältöihin tai valmennuksen tukitoimiin ja resursseihin. Iso asiakokonaisuus on kulloistenkin elämäntilanteiden hallinta ja valinnat, sekä niiden vaikutukset urheilemiseen, Mäkelä totesi.
– Kokeneen mentorin osaaminen on käyttökelpoista arkisessa urheilupsykologiassa ja sellaisissa asioissa kuin esimerkiksi lepo, ravinto, ihmissuhteet, ajankäyttö, sosiaalinen media tai myönteiset merkityksellisyyden tunteet.
Mäkelä muistutti, että kukin mentori tekee työskentelystä omannäköistään, hyödyntää pitkää urheilu- ja elämänkokemustaan, tukeutuu myös omiin verkostoihinsa, on pitkäjänteinen ja tunnistaa omat vahvuutensa ja rajoitteensa.
Peruskestävyys, palautuminen ja leirien hyödyntäminen
Liikuntakeskus Pajulahdessa pidetyn koulutustapaamisen osanottajat nostivat päivän mittaan esille muun muassa oheisia näkökulmia ja ajatuksiaan mentoroinnin mahdollisuuksista:
Inga Koivulinna kertoi olevansa mukana Lahden Ahkeran toiminnassa ja aloittavansa kolmostason valmentajatutkinnon. Hän arvioi mentoroinnin olevan toimiva apu myös valmentajauran alkuvaiheessa.
Pekka Päivärinta toi esille mailimatkojen nykyisen edistymisen Suomessa. Pidemmillä ratamatkoilla ja maantielajeissa ei hänen mukaansa vastaavaa edistymistä ole nähtävissä. Päivärinta heitti kysymyksen, onko urheilijoilla ja valmentajilla liian arka ote peruskestävyyden harjoittamiseen? Pekan mukaan peruskestävyyden kehittäminen juoksemalla tai muutoin harjoitusmääriä lisäämällä ei ole mitenkään vaarallista, kunhan pysytään aerobisella kuormitustasolla.
Tapio Kantanen kehotti selvittämään aluksi, että urheilijalla on ymmärrys ja edellytykset urheilla tosissaan. Urheilijan taustatukeen liittyy sekin, että harjoitteluarki tulee rauhoittaa, ajankäyttöä esimerkkeinä sosiaaliseen mediaan ja matkustamiseen tulee hallita.
– Urheilijat ovat innostuneita ja näkevät uusia ideoita. Taustahenkilöiden kannattaa rohkaista ja kannustaa niidenkin käsittelemistä, Kantanen kiteytti mentoroinnin mahdollisuuksista.
Mikko Valle kannusti arvioimaan kulloisenkin elämäntilanteen kokonaisuutta, toteutuuko palautuminen. Nykyajan verkko-opiskelu pitää sisällään paljon mahdollisuuksia erityisesti urheilijoille, silti on hyvä tiedostaa myös oman opiskelijayhteisön verkostoitumisen hyödyt. Vallen mukaan moniotteluissa henkilökohtaisen valmentajan rooli eriytyy, esimerkkeinä mielikuvaharjoittelusta ja lajieksperttien hyödyntämisestä voi saada ison avun.
Joachim Koivulinna kertoi jokaisen leiritilanteen olevan ainutkertainen opin paikka. Koolla on aina valtaisa määrä osaamista ja kokemusta, kaikki anturit kannattaa pitää auki ja olla sopivan aktiivinen yli lajirajojenkin. Muutoinkin ”Viipe” suosittaa valmentajia suhtautumaan verkostoitumiseen myönteisenä haasteena.
”Voittaja on useimmiten se, jolla kaikki palikat ovat oikeassa järjestyksessä”
Ringa Ropo kertoi viestinä Yliastujien toiminnasta, että mentorointiakin kannattaa miettiä monipuolisesti, urheilijoita ja valmentajia voi auttaa monin tavoin. Aktoreiden (mentoroitavien) löytäminen on oma haasteensa, heidän pitää kokea asia aidosti mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. Ringan mukaan mentoroinnin tietoiseksi tekeminen, etenkin urheilijoille toimii parhaiten sosiaalisen median kautta.
Marja Penttinen kertoi urheilemisen olevan ison osan ihmisyyttä, jota mentorointi voi tukea. Jokaisella vuorovaikutustilanteella on isot mahdollisuudet, suuntaan tai toiseen. Mentorin kannattaa olla kiinnostunut ja kykenevä aistimaan urheilijan ja valmentajan isoa kysymystä, onko urheileminen ja valmentaminen kivaa?
Helinä Marjamaa kertoi perinteisessä kliseessä ”urheilija ei tervettä päivää näe” olevan paljon arjen realismia. Mentorilla on paljon tietoa ja myönteistä sekä kielteistä kokemusta siitä, miten hankalistakin tilanteista päästään eteenpäin. Mentoroinnin mahdollisia näkökulmia on paljon, keskeisin menetelmä päästä tilanteen tasalle on kysyä niistä asioista, joista tietoa haluaa. Lisäksi Helinä suosittaa asiantuntijaverkoston rakentamiseen huolellista harkintaa.
Mikaela Ingberg otti kantaa urheilijan huippuvaiheen moninaisiin haasteisiin pelkistämällä viestinsä siihen, että arvokilpailujen finaalissa monikin voi aina voittaa, useimmiten voittaja on hän, jolla ”kaikki palikat ovat oikeassa järjestyksessä”. Näitä ”palikoita” on nimetty jo kauan kokonaisvaltaisen valmennuksen käsitteen määrittelyssä. Mikaela painotti erityisesti lajitekniikkaa sekä media- ja kumppaniyhteistyötä, turvaa tuovan talouden rakentamista.
Antti Haapalahti kertoi lyhyesti oman mentoritarinansa, joka alkoi vuosi sitten moniottelijoiden nuoren lajivalmentaja Jesse Jokisen pyydettyä häntä ”mentorikseen”, vaikka sitä sanaa ei Antin mukaan ole edes mainittu. Antti kertoi vierailleensa moniottelijoiden valmennusvuoden kaikilla lajileireillä ja teemoittain tuoneensa esille 30 vuoden takaisia kokemuksiaan Satu Ruotsalaisen ja Tina Rättyän valmentajana, niin henkilökohtaisen valmentamisen kuin lajiryhmätoimintaan osallistumisen näkökulmista.
Koulutustapaamisen päätyttyä Marja Penttinen veti runsaslukuiselle urheilija- ja valmentajajoukolle kehon itsetuntemusharjoituksen, joka sai osanottajiltaan innostuneen ja myönteisen vastaanoton.
Seminaarilaisten ajatukset kokosi Jarmo Mäkelä
Tyttö- ja naisyleisurheilun kehittämisohjelma kannusti jatkamaan uraa
Naisten yleisurheilu koki 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa syvän laman. Viimeisinä menestyneet esikuvat, Mikaela Ingberg ja Heli Koivula olivat lopettaneet, yleiseen sarjaan varttuneet urheilijat olivat yli päänsä vähissä, maajoukkueet olivat koosteita juniorisarjojen urheilijoista.
SUL:n hallituksen tuolloiset voimanaiset Anni Kirvesniemi-Bosco ja Tellervo Haapaniemi-Koskinen tarttuivat asiaan tarmokkaasti. Vuodeksi 2007 synnytettiin tyttö- ja naisyleisurheilun kehittämisohjelma, joka toimi Opetus- ja kulttuuriministeriön hanketuen turvin koko lailla olympiadin verran. Anni Kirvesniemi-Bosco raportoi Pajulahdessa ohjelman sisällöt ja keskeiset johtopäätökset.
Mentorointi oli kyseisen ohjelman avainsana, omat uransa 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä lopettaneista naisyleisurheilijoista koulutettiin mentorit, jotka kokosivat kuudelle kaupunkiseudulle nuorten leiritysryhmissä tuolloin olleet urheilijat omiksi ryhmikseen.
Kuten Anni osuvasti totesi, rohkaiseminen ja kannustaminen jatkaa urheilemista pitkälle aikuisikään oli ohjelman ydintä. Toki moninaista tietoutta urheilemisen sisällöistä lisättiin, teemaa käsiteltiin ohjaaja- ja valmentajakoulutuksessa ja naisten osuutta SUL-järjestön kaikilla tasoilla saatiin lisättyä. Kaiken kaikkiaan yleisurheilun perinteistä miehistä ilmapiiriä saatiin ohjelman aikana muokattua aiempaa paremmin tyttöjen ja naisten erityisiä tarpeita huomioon ottavaksi.
Tilastoperusteisesti on nähtävissä, kuinka naisyleisurheilun vahva nousu käynnistyi heti 2010-luvun alusta ja jatkuu tänäkin päivänä. Selvää on, että kyseinen muutos ei selity yksin tällä ohjelmalla, merkittävän vaikutuksen asiaan ohjelmalle uskaltaa kuitenkin arvioida. Ohjelman käynnistäminen ajoittui ihanteellisesti aikaan, jota seurasi iso julkisuus ja toimenpiteet yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon, myös sukupuolten välisen, huomioon ottamisesta urheilussa tai millä tahansa elämänalueella.
Valmentajatutkintojen opiskelijoiden mentoroinnista konkretiaan
SUL:n valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni esitteli mentoroinnin mahdollisuuksia sekä liiton valmennusjärjestelmän tarpeita ja odotuksia hanketta kohtaan.
Finnin mukaan mentorointia ei pidä mieltää yksin perinteiseksi työtavaksi, eli yksittäisten urheilijavalmentaja-parien työn tukemiseen. Kuten Antti Haapalahden ja Jesse Jokisen yhteistyö on osoittanut, sen kohderyhminä voivat olla valmentaja- ja urheilijaryhmät. Se voi mainiosti toteutua laji- ja lajiryhmärajat ylittävänä tai sitä voidaan toteuttaa ainakin isompien seurojen sisäisenä.
Finni kertoi, että monia mentoroinnin sovelluksia on jo käynnissä, hyvänä esimerkkinä liiton sopimusurheilijoiden ja heidän valmentajiensa kuukausittaiset sparrikierrokset, joilla lajien vastuuvalmentajat, sekä muutoin nimetyt asiantuntijat kommunikoivat ja ohjaavat urheilijavalmentaja-parien työarkea.
Finni kertoi iloitsevansa suuresti, kuinka monet takavuosien huippu-urheilijat ovat tavalla tai toisella mukana tämän päivän yleisurheilussa. Mentoroinnin uutena laajempana avauksena hän näkee valmentajamentoroinnin, eritoten korkeimpien tasojen valmentajakoulutukseen lähteville valmentajille. Lähiajan tavoitteeksi Finni ilmoitti mentoroinnin kartoittamisen opiskelijoille, jotka osallistuvat loppuvuodesta käynnistyvälle SUL:n valmentajatutkinnolle (3. taso) ja alkuvuodesta alkavalle yleisurheilun valmentajan ammattitutkinnolle (VAT, 4. taso).
Takavuosien tuloksentekijät ovat osoittaneet kiinnostuksensa vapaaehtoispohjalta tehtävää työtä kohtaan, aitoa mielenkiintoa ja halukkuutta auttaa tämän päivän tekijöitä on upeasti.
Jarmo Mäkelä
Ota yhteyttä, tulee mentoriksi
Jos tämän jutun pohjalta tunnistat itsesi potentiaaliseksi mukaan tulijaksi, ”SUL Mentoriksi”, älä pelkää ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen (jarmo.makela@sul.fi / 0400 506014).