Kun Sami Itani aloitti Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana vuonna 2019, hän esitti ajatuksen aiempien urheilija- ja valmentajasukupolvien tiedon ja kokemuksen hyödyntämisestä tämän päivän toimijoiden hyväksi. Samin idean työnimeksi tuli Respect-ohjelma ja sen keskeisimmäksi sisällöksi mentoroinnin rakentaminen.

– Takavuosien urheilijoilla sekä heidän valmentajillaan oli viljalti halukkuutta auttaa tämän päivän urheilijoita ja valmentajia, kertoo Jarmo Mäkelä, joka sai pyynnön koordinoida mentorointi-ohjelmaa. Mäkelä on itse jo eläköitynyt pitkästä urastaan SUL:ssa valmentajana ja toimitusjohtajana.

Mentoroinnin hanke alkoi joukkojen kokoamisella ja koulutustapaamisilla, jotka toteutettiin Pajulahdessa samaan aikaan liiton valmennustukiurheilijoiden Kick-Off -starttileirin kanssa lokakuussa 2019 sekä SM-hallikisojen yhteydessä Tampereella helmikuussa 2020.

– Pari viikkoa Tampereen jälkeen koronapandemia vyöryi Suomeenkin aiheuttaen taukoa ja hidastusta asialle. Muutamia toimivia mentorointikontakteja ja usean henkilön sitoutumisia saimme kuitenkin synnytetyksi jo heti alkuun, Mäkelä muistelee kolmen vuoden takaisia tapahtumia.

Kun koronapandemia alkaa olla nyt selätetty, liiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni on näyttänyt ex-valmennettavansa Itanin idealle jälleen vahvaa vihreää valoa. Uusi startti mentoroinnille järjestettiin Pajulahdessa huhtikuun alussa.

Mitä on mentorointi?

Nykysuomen sivistyssanakirjan (1977) mukaan mentori on nuoren henkilön ohjaaja, neuvonantaja. Mentoroinnin käsite tunnettiin jo antiikin Kreikassa, ja nykyisin se on tuttu asia muun muassa liike-elämässä ja opiskelumaailmassa.

Mentorointi-hankkeessa liittoa konsultoivan urheilupsykologi Satu Kasken mukaan mentori auttaa valmentajia ja urheilijoita kohti heidän päämääriään. Mentori osallistuu valmennusprosessiin kuuntelemalla, tarkkailemalla, rohkaisemalla ja kannustamalla.

Mentorointi ei ole kuitenkaan mentorin omien urheiluun ja valmennukseen liittyvien käsitysten tuputtamista.

– Urheilussakin on ollut perinteenä vahva yksin pärjäämisen eetos. Yksin toimiminen voi tulla kuitenkin taakaksi eikä se useinkaan tuo parasta mahdollista tulosta, Kaski muistuttaa.

– Kun toimitaan muiden kanssa yhdessä, kaikki näkevät yhdessä enemmän. Mentoroinnissa kokemusperäinen tieto jalostuu ja hyödyttää niin valmentajaa kuin urheilijaakin. Se on hiljaisen tiedon siirtoa eteenpäin, Kaski jatkaa.

Finni asemoi mentoroinnin SUL:n tavoitteisiin näin:

– Mentorointi on kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä, lisätuki ja apu valmentaja-urheilijaparille. Tavoitteena on tehdä mentoroinnista pysyvä käytäntö liiton valmennusjärjestelmään. Se vaatii kaikilta osapuolista sitoutumista ja osaamisen kehittämistä. Mentorointi voi vahvistaa myös lajimme positiivista imagoa.

Mistään uudesta asiasta mentoroinnissa ei kuitenkaan ole kysymys. Usein ihmiset ovat toimineet toinen toistaan avustaen ja opastaen ilman että ovat tietäneet sen sisältäneen mentoroinnin periaatteita.

Mentorilta vaaditaan taitoa

Mentorin rooli on tukea valmentajaa, ei siirtyä valmentajaksi valmentajan sijaan, päsmäröinnista puhumattakaan.

– Mentorointi ei ole opetusta, vaan toisen tukemista ja sparraamista. Mentorin tehtävä on antaa tilaa pohtia, esimerkiksi valmentajalle omaa valmentajuuttaan ja urheilijalle omaa uraansa, Kaski kertoo.

Kasken mukaan mentori voi käyttää menetelminään esimerkiksi kokemuksen jakamista, asioiden ja tekemisen haastamista sekä tukemista kannustamisen ja empatisoinnin avulla. Unohtaa ei sovi valmennustietoakaan.

– Etukäteen ei voi kuitenkaan tietää, mikä menetelmä toimii parhaiten. Mutta luottamus ja avoimuus ovat ehdottoman tärkeitä, Kaski muistuttaa.

Aktorinkin pitää olla aktiivinen

Helpolla ei pääse aktorikaan, mentorointia vastaanottava henkilö.

Mentorointi vaatii kykyä ja halua vastaanottaa yhteistyötä. Dialogi ja keskustelutaito ovat tarpeen, vaikka se voi joskus sisältää kritiikkiäkin. Mentoroinnin ohjaus voi olla myös aktorin käsissä, mistä asioista ja teemoista halutaan puhua.

– Mentoroitavan henkilön on sitouduttava prosessiin. Hän itse haluaa apua ja on halukas oppimaan itsestään ja omista toimintatavoistaan uutta. Hän haluaa kehittää omaa toimintaansa, Kaski kertoo.

Tärkeät pelisäännöt

– Valmentajilla voi olla herkästi arkuutta, että tuleeko valmennussuhteeseen muita sopankeittäjiä. Mentorointi ei saa olla oman mallin tuputtamista, vaan se on enemmänkin kuuntelemista. Mentorointi toimii ensisijaisesti valmentajan kautta, Mäkelä muistuttaa.

Pelisäännöistä on syytä sopia etukäteen. Mentori ja valmentaja sopivat yhdessä, miten yhteydenpito ja tiedonjako urheilijalle toteutuu. Muutoin kuin kasvokkain tavatessa mentori pitää yhteyttä pääsääntöisesti valmentajaan.

– Luottamus ja hedelmällinen yhteistyö voivat lämmetä hitaasti. Voidaan tarvita malttia ja kärsivällisyyttä ennen kuin yhteistyö tuo tulosta, Kaski valaisee.

Valmentajalle mentorointi on suuri mahdollisuus. Se voi vahvistaa osaamista ammatillisesti ja urheilullisesti mutta myös omaa hyvinvointia ja jaksamista.

– Saa purkaa omaa lastia ihmiselle, joka ymmärtää, koska hän on mahdollisesti kokenut samoja asioita ja haasteita, Kaski kertoo.

Mentorointi osaksi valmentajakoulutusta

Jarkko Finni johtaa liitossa valmennusorganisaatiota, johon kuuluu noin 700 urheilijaa. Terävimmälle kärjelle, noin 70 urheilijan Team Finlandille, mentorointi ja sparraustoiminta ovat jo tuttuja käsitteitä. Nyt liiton puolesta on tahtoa tarjota hanketta myös seuraaville valmennusportaille, esimerkiksi 130 urheilijan maajoukkuetasolle.

Finnin mukaan liitto toteutti jokin aika sitten kyselyn TF-valmennusryhmän urheilijoille ja valmentajille. Noin 50 urheilijan vastauksissa tuli esille, että urheilijoiden ykköstoive oli vahvistaa valmentajiensa taitoa hallita urheilijoittensa kokonaiskuormitusta ja kokonaisvaltaista valmennusta. Näissä asioissa mentoroinnissa siirtyvä kokemusperäinen tieto voisi olla arvokasta.

– Mentorointi voi olla valmennustietoutta omasta lajista, tai sitten yleisesti tietoa urheilijan urasta ja elämästä. Molemmista tarvitaan kokemusta, Mäkelä toteaa.

Vahvaa pohjaa mentoritoiminnalle löytyy muun muassa taannoisesta liiton toteuttamasta tyttö- ja naisyleisurheilun projektista. Se syntyi tilanteessa, jossa naisten menestys yleisurheilussa oli alamaissa. Nyt naisurheilijamme tähdittävät vahvasti yleisurheilua.

– Mentoritoiminta tulee olemaan tärkeä sisältö liiton tulevissa valmentajakoulutuksissa. Muita kanavia asialle voisivat olla esimerkiksi lajikarnevaalit ja urheiluseurat, Finni kertoo.

Mäkelän ja Finnin mukaan liitto edistää mentorointi-hanketta suorilla kontakteilla sekä koulutustapahtumilla ja tiedottamisella.

Velvollisuutta ja payback´ia

Tuija Helander juoksi 400 metrin aitoja maailman huipulla 1980-luvulla. Hän oli mukana mentorointi-hankkeen ensimmäisessä aallossa kolme vuotta sitten vahvalla motiivilla.

– En saa rauhaa, jos en laita eteenpäin kokemustani siitä, mitä opin omalla urallani. Se on minulle velvollisuus, Helander kertoi silloin.

Juuri nyt hän ei ole mentori, koska hänen omassa ja mittavassa valmennusryhmässä on töitä riittävästi. Sen sijaan hän on itse mentoroinnin kohteena ja on myös aktiivinen valmentaja 400 metrin lajiryhmässä.

– Yhteisillä leireillä meillä on hyvin antoisia valmentajakeskusteluja, Helander kertoo tyytyväisenä.

Moukarinheiton parissa pitkän uran tehnyt ja olympiavoittaja Juha Tiaisen henkilökohtaisena valmentajana toiminut Taisto Polvi on aktiivisesti mukana edelleen.

– Kokenut mentori voi yksinkertaistaa asioita. Nyt näyttää siltä, että urheilijan elämä on liian moninapaista. Hänen ympärillään on paljon erilaisia asiantuntijoita. On vaarana, että se kuluttaa urheilijan elämää ja potentiaalia itse urheilusta. Ainakin se voi hämärtää valmentajan roolia, Polvi kertoo.

Hän itse kertoi saaneensa 1970-luvun alussa oppia kestävyysjuoksuvalmentaja Kari Sinkkoselta aloitellessaan moukarinheiton valmentajana.

Ringa Ropo hyppäsi vieläkin voimassa olevan pituushypyn SE:n 685 vuonna 1990. Nyt hän on innolla mukana mentori-toiminnassa.

– Tämä on minulle payback, maksua takaisin siitä avusta mitä itse sain urheilu-urallani.

Ropo on aktiivinen toimija Yliastujat ry:ssä, joka on vahvasti mukana hyppylajien valmennuksessa. Sen toimintaan sisältyy jo nyt runsaasti sparrausta valmentajien kesken.

Ropo peräänkuuluttaa rohkeutta urheilla ja rohkeutta katsoa myös muualle, mitä ympärillä tapahtuu.

– Keskustelu on tärkeää. Useampi silmä näkee enemmän kuin yksi silmäpari. Asioita kannattaa myös kyseenalaistaa, ja voidaan olla myös eri mieltä. Pitää uskaltaa nostaa kissa pöydälle, jos siihen on tarvetta, Ropo toteaa.

– Urheilija on kuitenkin pomo tässäkin asiassa, hän muistuttaa lopuksi.

Teksti Ari Paunonen

Pääkuvan henkilöt: Eturivissä vasemmalta Satu Kaski, Marja Qvist (os. Penttinen) ja Ringa Ropo. Takarivin miehet vas. Mikko Valle, Ari Paunonen, Jarmo Mäkelä, Jarkko Finni, Taisto Polvi ja Tapio Kantanen.