EM-voittonsa jälkeen Wilma Murrolla oli luonnollisesti melkoista mediamylläkkää Istanbulin Ataköy Arenalla. Hänellä jäi kuitenkin aikaa myös SUL Tiedotuksen haastattelulle.
– Ennen finaalia minulla oli rauhallinen olo, mutta myös innostuneen jännittävä. Karsinnasta sain itseluottamusta, vaikka menneen hallikauden aikana on ollut paljon erilaisia muutoksia hyppäämisessä. Karsinnassa tuli varmuus, että olen tehnyt valmentajani kanssa oikeita valintoja, Murto kertoi finaalia edeltävistä tunnelmistaan.
Korkeudet 445, 460 ja 470 Murto ylitti ensimmäisellään, mutta kaksi ensimmäistä korkeutta hän luokitteli huonoiksi hypyiksi.
– Mutta ne olivat turvallisia aloituskorkeuksien suorituksia, jotta saan tehtyä ylitykset. 470:n jälkeen aloin sitten löytää hyvän flow-tilan.
Korkeudessa 475 Murto joutui käyttämään kaikki kolme yritystä.
– Kahden pudotuksen jälkeen tein päätöksen ottaa käyttööni isomman seipään, vaikka aluksi olimme valmentajani kanssa säätämässä vain vauhdinottoa. Uusi seiväs oli kuitenkin hyvä päätös, ja sillä sitten yli, Murto iloitsi.
Murto kertoi kokeneensa nyt samanlaisia fiiliksiä kuin viime kesänä Münchenin EM-kisoissa, jossa hän voitti Euroopan mestaruuden. Jotain eroa kuitenkin oli.
– Müncheniin hiivin varjoista, mutta se oli minulle eka iso mitali. Menin sinne kuitenkin varmana ja hyvin valmistautuneena. Tänne tullessa olin tietysti jo ennakkosuosikki, mutta minulla oli nyt hatarampi olo ja epävarmuutta.
Mestaruus varmistui, kun 480 ylittyi ensimmäisellä hypyllä. Hopealle hypänneen Tina Šutej´n yritysten takia Murto joutui kokeilemaan myös korkeutta 485, mutta koska slovenialainen ei sitä selvittänyt, Murto nostatti riman 491:een.
Se olisi ollut uusi kisaennätys. Nyt se on vielä 490 ja Venäjän seiväslegendan Jelena Isinbajevan nimissä.
– Olihan se vinha tunne kokeilla samoja korkeuksia, joihin Isinbajeva on aikoinaan pystynyt, Murto päivitteli.