Halliratojen Euroopan mestaruuksista kilpaillaan jälleen torstaista (2.3.) alkaen Turkissa Istanbulin Ataköy -areenalla. EM-hallien historia käynnistyi Dortmundissa talvella 1966.  Suomessa yleisurheilun sisäratojen kilpailutoiminta starttasi, kun Otaniemen ja Kuortaneen hallit valmistuivat vuonna 1952 juuri ennen Helsingin olympiakisoja. Ensimmäiset SM-hallikilpailut järjestettiin Otaniemessä 8.4.1962.

Tuntumaa sisäratayleisurheiluun suomalaiset saivat jo talvella ja keväällä 1925, kun uutiset Paavo Nurmen 55 kilpailun turneesta Yhdysvalloissa ja Kanadassa kantautuivat Suomeen. ”Phantom Finn -supersankarina” Yhdysvalloissa markkinoitu Nurmi voitti valtaosan turneen kilpailuista, jonka aikana nähtiin mitä mielikuvituksellisimpia kilpailumatkoja ja tasoituksia.

Yhdysvalloissa myös tuolloin asunut Ville Ritola kiersi ahkerasti samoja kilpailuja kuin Nurmi ja voitti niistä lukuisia. Ritola kuitenkin kilpaili yleensä pidemmillä matkoilla kuin mihin Nurmi osallistui. Nurmen ympärille rakennettu turnee osoittautui sankarinsa nuoren kotivaltion valtaisaksi mainevoitoksi. Nurmi itse keräsi kisoista tuhdin pesämunan pohjustamaan myöhempää liikemiesuraansa. Nurmen kilpailupalkkiot eivät pysyneet tuolloisten amatöörisääntöjen määrittämässä kahdeksan dollarin päivärahassa.

 

Suomella EM-halleista lajiryhmittäin tasainen 33 mitalin kertymä

Dortmundissa 1966 käytyjen ensimmäisten EM-hallien jälkeen kilpailu oli kalenterissa vuosittain aina vuoteen 1990 asti. Kun MM-hallit alkoivat vakiintua yleisurheilun talviseen kalenteriin, EM- ja MM-halleja alettiin järjestää vuorovuosina.

Kaikkien aikojen 51:ssä EM-hallitapahtumassa suomalaisurheilijat ovat saavuttaneet 33 mitalia: kymmenen kultaa, yhdeksän hopeaa ja 14 pronssia. Lajiryhmittäin pika-aitajuoksijat, kestävyysjuoksijat ja hyppääjät ovat saavuttaneet yhdeksän mitalia kukin. Kuulantyöntäjillä on komea kuuden mitalin saldo.

Suomen EM-hallien mitaleista neljä on naisurheilijoiden tuomia: 1989 Haagissa Sisko Hanhijoki ja Ringa Ropo saavuttivat kumpikin pronssimitalin, Hanhijoki 60 metrillä ajalla 7,23 ja Ropo pituudessa tuloksella 662. Lotta Kemppisen 60 metrin EM-hallien hopea ja Ella Junnilan korkeushypyn pronssi heltisivät tuloksin 7,22 ja 196 toissa vuonna Puolan Toruńissa käydyistä EM-halleista.

Kuulantyöntäjä Reijo Ståhlberg, aituri Arto Bryggare ja seiväshyppääjä Antti Kalliomäki olivat omalla aktiiviurallaan kunnossa myös talven hallikausilla. Ståhlberg voitti EM-halleissa mestaruuden Milanossa 1978, Wienissä 1979 ja Grenoblessa 1981.

Bryggare nousi korkeimmalle korokkeelle Grenoblen EM-halleissa 1981, missä matkana oli 50 metrin aidat sekä kuusi vuotta myöhemmin Liévinissä. EM-hallien hopean Bryggaren pokkasi Wienissä 1979 ja Budapestissa 1983. Ensimmäisen mitalinsa viiden sisäratojen EM-mitalin mies juoksi juniorina San Sebastianissa 1977, jossa hän oli kolmas.

Myös Kalliomäki keräsi viisi mitalia EM-halleista: Kultaa Katowicestä 1975, hopeaa Göteborgista 1974, Münchenistä 1976 ja San Sebastianista 1977. Ensimmäisen EM-hallimitalinsa, pronssisen, Kalliomäki hyppäsi Grenoblessa 1972.

Loikkanen, Suhonen ja Päivärinta kokosivat yhteensä yhdeksän EM-hallien mitalia

Useammin kuin kerran EM-halleissa ovat palkintopallille nousseet myös kestävyysjuoksijat Pekka Päivärinta, Antti Loikkanen ja Ari Suhonen. Päivärinta käynnisti parittomien vuosien mitaliputkensa Rotterdamista 1973 ravattuaan pronssille 3000 metrillä. Mitali kirkastui hopeiseksi Katowicessä 1975 ja San Sebastianissa 1977.

Loikkanen nousi palkintopallin korkeimmalle korokkeelle Milanon EM-hallien 1500 metrillä 1978 kovalla tuloksella 3.38,16 ja täydensi erinomaisia EM-hallijuoksujaan leipälajinsa pronssimitaleilla Milanossa 1982 ja Budapestissa vuotta myöhemmin.

Ari Suhonen päätyi Euroopan mestariksi kakkoslajissaan tonnivitosella vastoin alkuperäistä suunnitelmaa Budapestissa 1988. Omassa lajissaan kasilla Suhosen kaulaan ripustettiin pronssinen EM-hallimitali vuotta aiemmin Liévinissä.

Edellä mainittujen lisäksi EM-hallien palkintokorokkeelle on kertaalleen uransa aikana noussut kahdeksan muuta suomalaisurheilijaa. Ensimmäisenä sen teki 60 metrin spesialisti Jarkko Tapola Wienissä 1970. Aikaa mitattiin käsikellolla, ja Tapolalle se pysähtyi pronssijuoksussaan lukemaan 6,7, kun Neuvostoliiton Valeri Borzov ja Puolan Zenon Nowosz kellottivat ajat 6,6 ja 6,7.

Kultamitalisteja ovat olleet myös Markku Taskinen Milanon EM-hallien 800 metrillä 1978 sekä kuulantyöntäjä Timo Aaltonen Gentissä 2000. Milanon kilpailu on suomalaisittain yhä kaikkien aikojen EM-hallimenestys. Milanossa kultaa huuhtoivat Taskisen ohella myös Loikkanen ja Ståhlberg.

Mörssärit Mika Halvari ja Arsi Harju työnsivät EM-halleista hopean ja pronssin tuloksin 20,59 ja 20,53 Valenciassa 1998 kilpailussa, jonka tähti oli 21,47 työntänyt saksalainen Oliver-Sven Buder. EM-halleissa pronssille ovat yltäneet myös aikajärjestyksessä lueteltuna Raimo Vilén 60 metrillä Rotterdamissa 1973 sekä pituushyppääjät Jarmo Kärnä Genovassa 1992 ja Kristian Pulli Toruńissa 2021.

Halvarin kulta Barcelonasta 1995 on edelleen MM-hallien ainut suomalaismitali

Sisäratojen arvokilpailuissa kilpailtavista lajeista kuulantyöntö on varmistanut suomalaisittain parhaan hallilajin statuksensa viimeistään silloin, kun Mika Halvari nousi maailmanmestariksi Barcelonassa 1995 tuloksella 20,74. Suomalaisen ”Campeon Del Mundon” jäljessä mitalikorokkeen valtasivat Yhdysvaltain C. J. Hunter ja serbi Dragan Peric lukemin 20,58 ja 20,36.

Halvarin kulta on toistaiseksi ainoa suomalaismitali 19 kilpailutapahtumaa sisältäneessä sisäratojen MM-kilpailujen historiassa. Mitalikorokkeen tuntumaan on ylletty muutaman kerran, kuten neljänneksi yltäneet Sanna Kyllönen ja Arsi Harju. Kyllönen oli vuonna 1993 neljäs Toronton tuolloin vielä lajiohjelmaan kuuluneella 200 metrillä halliratojen SE-ajalla 23,03 ja Arsi Harju Birminghamissa kymmentä vuotta myöhemmin tuloksella 20,98.

Naisilta talven aikana jo 15 tulosta hallikauden arvokisalajien kaikkien aikojen Top 10:een 

Suomessa yleisurheilun hallikausi on mukautunut kansainvälisten arvokilpailujen määrittämään rytmiin. Parittomat EM-hallivuodet kannustavat urheilijoita panostamaan hallikausiin enemmän kuin parilliset MM-hallivuodet. Tänä vuonna sisäratojen arvokilpailuissa kilpailtavissa lajeissa yhteensä kuusi miesten tekemää tulosta mahtuu kaikkien aikojen hallitilaston kymppikärkeen. Naisilla vastaavia tuloksia on peräti 15.

Miespika-aitajuoksijoista Viktor Thorin Växjön 60 metrin 6,69 jakaa kaikkien aikojen yhdeksännen sijan Turo Meriläisen ja Simo Sipilän kanssa. Nelosella Tuomas Lehtonen viiletti listan kuudenneksi PM-halleissa juoksemallaan tuloksella  47,73.

Pidemmillä juoksumatkoilla Joonas Rinne ja Santtu Heikkinen työntyivät kymppikärkeen kumpikin kahdella matkalla. Rinteen 800 metrin 1.48,32 ja 1500 metrin 3.41,10 oikeuttavat kaikkien aikojen tilaston neljänteen ja kolmanteen sijaan. Heikkisen tonnivitosen 3.40,75 on kaikkien aikojen kakkonen Antti Loikkasen jälkeen. Heikkisen kehityksestä kertoo vielä enemmän 3000 metrin 7.56,12, jolla Heikkinen on tilastoviitosena Pekka Päivärinnan, Samuli Vasalan, Topi Raitasen ja Martti Vainion vanavedessä.

Nelosen naiset ovat rakentamassa kovaa viestijoukkuetta. Viivi Lehikoisen kaikkien aikojen tilaston kakkosaika 52,52 ja Aino Pulkkisen kolmonen 52,98 ovat lähes puoli sekuntia parempia kuin heidän tuloksensa viime kesänä ulkoradoilla. Lisäksi Yhdysvaltojen lahjan Katariina Wrightin Texasin Lubbockissa kellottama 53,97 nousee tilastokuutoseksi.

Pika-aidoissa Reetta Hurskeen Suomen ennätys 7,79 on kivenkovaa kansainvälistä vauhtia. Lotta Harala kolmostuloksellaan 8,00 ja Annimari Korte, jaettuna nelosena, ajalla 8,03 ovat omalta osaltaan palauttamassa muutaman vuoden takaista hittilajiaan parrasvaloihin.

Pidemmillä juoksumatkoilla kuluva kausi on toistaiseksi tuottanut kymppikärkeen kaksi kaikkien aikojen kolmatta tulosta. Ne ovat Eveliina Määttäsen 800 metrillä juoksema 2.04,36 ja Nathalie Blomqvistin tonnivitosen 4.10,70.

Korkeudessa Heta Tuuri jakaa 190:llä tilaston kolmannen sijan Marianne Mattaksen, Elerin Haasin, Jessica Kähärän ja Sini Lällän kanssa. Seipäässä Wilma Murto, Elina Lampela ja Saga Andersson jatkavat siitä, mihin viime kesänä jäivät. Kuluvan talven noteeraukset 475, 455 ja 444 ovat tilastossa ykkönen, kolmonen ja nelonen. Lisäksi Anderssonin siskoksista nuorempi, Silja, tulee lujaa. Hänen Karlstadin Pohjoismaisen maaottelun 427 on tilastoseiska.

Kuulassa Eveliina Rouvali nousi SM-hallin tuloksellaan 17,31 tilastoneloseksi ja samalle metriluvulle Asta Ovaskan, Marika Tuliniemen ja Karoliina Lundahlin kanssa. Saga Vanninen keräsi Tallinnan viisiottelussa komeat pisteet 4541 ja on tilastokakkonen vain 39 pistettä Tiia Hautalan SE:n takana.

EM-hallit voitaisiin järjestää Tampereella, Pirkkahallissa?

Yleisurheilijoiden harjoittelu on vuosikymmenten saatossa lajikohtaistunut kaikissa lajeissa ja lajiryhmissä. Tämä tarkoittaa sitä, että valmius kilpailla sisäradoilla on hyvä aina, kun valmentautuminen kohti kutakin kautta pääsee syksyllä käynnistymään normaalisti. Silloin, kun kesän kilpailukausi on päättynyt tarpeeseen kohentaa terveydentilaa, operaatioon tai pidempiaikaiseen kuntouttamiseen, hallikausi jätetään perustellusti väliin. Tämän takia menestymis- ja urheilijastatuksen nostamiskynnys on sisäratojen arvokilpailuissa matalampi kuin mitä se on kesän kilpailukaudella. Parhaat yleisurheilijat ovat ammattilaisia, jotka ovat enenevästi kärjessä niin talvella kuin kesällä.

Jos Suomen ylivertaisesta yleisurheilukulttuurista puuttuu jotakin suurta, se on sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailujen järjestäminen. Ajatusleikki sisäradan mahduttamisesta johonkin nykyiseen tai tulevaan jääkiekkopalatsiin ei taida olla toimiva, koska tapahtumassa tarvitaan verryttelyalueet. Ympäri Eurooppaa mestaruuskilpailuja on järjestetty suuresti eriytyneissä, lähes aina tilapäisesti rakennetuissa olosuhteissa. Tässä katsannossa Tampereen Pirkkahalli ei tasoltaan ole alintakaan neljännestä. Tilaa riittää hyvin 200 metrin kiertävän radan ja muiden suorituspaikkojen asentamiseen, loisteliaat verryttelyalueet ovat valmiina ja suurin haaste, katsomotilojen lisärakentaminen on mahdollista.

Teksti: Jarmo Mäkelä