Suomen Urheiluliiton (SUL) nuorisovalmennusseminaarissa Helsingissä julkistettu yleisurheilun valmennuksellisen urapolun uudistus ottaa jo ensi askeliaan useiden kärkiseurojen toiminnan linjauksissa.

– Olen iloinen siitä, että nyt ollaan yhdessä rakentamassa urheilijan polkua, Turun Urheiluliiton yleisurheilutoimenjohtaja Antti Leskinen kiittelee.

Turun Urheiluliiton ohella Lahden Ahkera, Helsingin Kisa-Veikot, Tampereen Pyrintö, Jyväskylän Kenttäurheilijat, Espoon Tapiot, Lappeenrannan Urheilu-Miehet ja Joensuun Kataja allekirjoittavat urapolun sisällölliset tavoitteet. Seurat ovat lupautuneet kehittämään valmennusta ja valmennusjärjestelmiään tavoitteiden suunnassa.

Työnimellä ”Hätäilemättä huipulle -urapolun” keskeisin sisällöllinen tavoite on lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan kokonaismäärän nostaminen vähintään 20 tuntiin viikossa ja harjoitettavuuden pitkäjänteinen kehittäminen.

”Hyvä, että tällaisia kokonaisuuksia rakennetaan yhdessä”

Nuoren kehitys uudistetulla urapolulla rakentuu lapsuudesta, nuoruuden yläkouluvaiheesta, 2. asteen opintojen vaiheesta sekä huippuvaiheesta. Kolmelle ensimmäiselle kehitysvaiheelle rakennetaan minimitavoitteet.

– Hyvä, että tällaisia kokonaisuuksia rakennetaan yhdessä. Yksittäisen seuran niitä olisi vaikeampaa tehdä ja porukalla saadaan parhaat ajatukset jakoon. Yhdessä voimme luoda yhteisen testipatteriston, viitearvot ja seurantajärjestelmän, Leskinen sanoo minimitavoitteista.

– Puhutaan taidoista, joiden pohjalle lajitaidot rakentuvat. Esimerkiksi, mitä pitää osata, jotta 3-loikan laadukas lajisuoritus on mahdollista.

Turun Urheiluliitossa lasten ja nuorten harjoittelua on jo tovi viety uudistuneen urapolun sisältöjen suuntaan ja työ jatkuu.

– Hyvää työtä tässä suunnassa on tehty koko ajan. Täydellistä tästä ei tule koskaan, mutta se ei haittaa, kun iso suunta on oikea. Koko ajan edetään, kun asioista puhutaan, Leskinen sanoo.

Lisää liikuntaa lajikoulusta ja yleisestä juoksutreenistä

Tällä hetkellä ympärivuotiseen yleisurheilutoimintaan pääsee Turun Urheiluliitossa 8-vuotiaana. Harjoituksia on ikäryhmässä kaksi viikossa.

– 11-vuotiaana urheilija jatkaa niin sanottuihin kilparyhmiin. Jos kilpaileminen tai kolme kertaa viikossa harjoitteleminen ei kiinnosta, on mahdollista jatkaa yleisurheilua perusryhmissä, joista voi sitten mennä kilparyhmiin tai edestakaisin käytännössä mihin asti vaan. Perusryhmistä tuleekin kilparyhmiin ihan hyviä urheilijoita, Leskinen kertoo.

11-14-vuotiaiden ryhmien harjoittelun tueksi on rakennettu viime vuosina lajikouluja ja yleinen juoksutreenimahdollisuus.

– Näin siksi, että valmennustiimien harjoituksissa olisi enemmän aikaa perusteiden ja harjoittavuuden kehittämiseen. Ideana on, ettei yritetäkään olla 20 hengen ryhmän kanssa suorituspaikalla kaikissa lajeissa, vaan lajikoulujen kautta olisi mahdollisuus keskittyä lajiin kunnolla, Leskinen kertoo.

Tällä haavaa seuralla on käynnissä kaksi seiväshyppykoulua, korkeus- ja pituushyppykoulu, ja alkamassa on heittolajien koulu.

”Lajiryhmään suuntautuminen tapahtuu meillä yleisesti yläkouluvaiheessa”

Yläkouluvaiheessa nuorille on seuran puolesta tarjolla kolme-neljä kertaa viikossa ryhmätreeni, kahdet aamuharjoitukset ja mahdollisuus osallistua yleisvoimatyyppiseen treeniin ja yleisjuoksutreeniin, jossa juostaan monipuolisesti. Kestävyysjuoksusta kiinnostuneille on tarjolla vauhtikestävyysharjoituksia.

– Yläkouluikäisille laadukasta harjoitusten määrää on lisätty tarjoamalla aamutreenejä. Luostarivuoren koulussa käynnistyi syksynä myös yläkouluikäisten yleisurheilulinja, joka tarjoaa aamuharjoitusmahdollisuuden kaksi kertaa viikossa, Leskinen kertoo.

– Lajiryhmään suuntautuminen tapahtuu meillä yleisesti yläkouluvaiheessa. Esimerkiksi nyt kahtena perättäisenä vuonna 8. luokalla siirryttäessä oman ikäluokan ryhmä on jaettu 3-4 neljään pienempään ”ryhmään”, että päästään paremmin siihen henkilökohtaiseen valmennusotteeseen.

Toisen asteen vaiheessa, 17-20-vuotiaana, seuran nuorille on ohjattuja harjoituksia ryhmästä riippuen 3-5 kertaa viikossa ja omatoimisia harjoituksia. Urheilulukiolaisille aamuharjoituksia on 3-4 kertaa viikossa.

– Kun mennään toiselle asteelle ja otetaan askel kohti huippu-urheiluvaihetta, mennään enemmän oman lajin suuntaan ja kohti henkilökohtaista valmennusta, Leskinen sanoo.

Tavoitteena iso määrä urheilijoita 14-15-vuotiaiden SM-kilpailuun

Turun Urheiluliitossa on Leskisen mukaan mietitty myös, kuinka urheilijan polulle saadaan laadukkaampaa sisältöä.

– Seuran valmennuslinjausta on suunniteltu siten, että mennään tavoitteiden kautta. Harjoittelun määrä johtaa nuorella kehittymiseen jo sinällään, mutta määräänkin on mietitty tavoitteita kuten myös kilpailemiseen, johon haettiin myös painopisteitä, Leskinen sanoo.

– Meistä 14-15-vuotiaiden SM-kilpailut ovat lasten ja varhaisnuorten toiminnan huipennus. Lähdetään siitä, että jos meillä on paljon nuoria, jotka ovat tehneet tuloksen, jolla he pääsevät 14- ja 15-vuotiaiden SM-kisoihin, meillä on mennyt hyvin, Leskinen sanoo.

– Se tarkoittaa, että jo varhaisessa vaiheessa pitää tietysti miettiä, millaiset ovat vaatimukset SM-kisoihin edellyttävän tuloksen tekemiselle.

Leskinen muistuttaa, että kilpailut ovat osaltaan kasvattamassa nuorten harjoitettavuutta. Tulosta ei haeta liikaa irtiottavalla tehoharjoittelulla.

14-15-vuotiaiden SM-kisarajojen rikkoneiden määrän ohella Turun Urheiluliitossa seurataan, paljonko seuran nuoret tekevät taitomerkkituloksia.

”Ottelut ovat enemmän urheilullisuuden mittari”

Kilpailemisesta on Turun Urheiluliitossa Leskisen mukaan linjattu niin, että kaikki SM- ja pm-kisat ovat tärkeitä, mutta erityisesti seurataan tiettyjen kisojen osallistujamääriä ja seuran menestystä.

– Nämä kilpailut ovat 14-15-vuotiaiden SM-moniottelut, SM-viestien tyttöjen ja poikien 15-vuotiaiden sarjojen aitaviestit, 9-13-vuotiaiden pm-ottelut ja pm-maastot sekä halli- ja ulkoratakauden nuorisohuipentumat TJIG ja YAG.

– Mietittiin, että nämä ovat kilpailuja, joihin osallistuminen ja niissä pärjääminen auttavat pärjäämään myös muissa kisoissa, Leskinen sanoo.

– Moniottelut ovat tässä mukana sillä ajatuksella, ettei nuorten välttämättä tarvitse osata kaikkia lajitekniikoita täydellisesti. Ottelut ovat enemmän urheilullisuuden mittari.

Kulmakivet harjoittelun suunnitellun pohjaksi – ei lajipää edellä

Seuran valmentajien kanssa on Leskisen mukaan keskusteltu myös nuorten harjoitusten sisällöistä, kuten eri ominaisuuksilla painotetuista harjoituksista, liikkeen määrästä sekä harjoittelun kulmakivistä ja niiden seurannasta ja suunnittelusta.

Harjoittelun kulmakivinä ovat Leskisen mukaan olleet esillä juokseminen, ponnistaminen, heittäminen sekä perusvoima ja lihaskuntoisuus.

– Ajatuksena on, että harjoittelun kulmakivet olisivat lähtökohtana harjoittelun suunnittelussa, ja niin, että treenissä voisi harjoittaa eri ominaisuuksia, mutta kuitenkin tietyn ominaisuuden painotuksella, Leskinen sanoo.

– Ei siis mentäisi lajipää edellä, vaan lähdettäisiin suunnittelemaan harjoittelua harjoitettavuuden kehittämisen kautta, ja niin, että lajitaidot ovat siellä mukana. Valmentajat miettisivät esimerkiksi, kuinka usein voidaan tehdä aitajuoksuja, koordinaatioita, eripituisia vetoja tai pidempiä lenkkejä. Sama juttu ponnistamisen ja heittämisessä kanssa. Perusvoimassa puhutaan keskivartalon liikkeistä ja voimaliikkeistä oman kehon painolla tai lisäpainoilla.

Valmennuksen seurantaan mietitty seurantaviikkoja

Valmennuksen seurantaan on Leskisen mukaan mietitty niin sanottuja seurantaviikkoja.

– Seurantaviikolla valmentaja merkkaisi treenin jälleen, miten paljon tulikaan metreinä erilaisia juoksuvetoja, miten paljon ponnistuksia tai heittämistä. Näin valmentajaa saa itselleen kättä pidempää, jonka pohjalta muuttaa tai jatkaa harjoittelua samalla tapaa. Näin päästään myös keskustelemaan valmentajien kanssa harjoituksista. Tässä on työkaluna Excel-pohja.