Seiväshyppääjä Eeles Landström menehtyi Karoliinan sairaalassa Vantaalla 29. kesäkuuta pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Landström oli kuollessaan 90-vuotias, hän oli syntynyt Viialassa 3.1.1932.
Helsingin olympiakisoihin 1952 Landström osallistui kymmenottelijana. Sen jälkeen hän hallitsi suomalaista seiväshyppyä suvereenisti koko 1950-luvun, ennen kuin lasikuidun taivuttajat valtasivat markkinat. Landström oli kiistatta 1950-luvun paras suomalaisyleisurheilija.
Euroopan mestaruuden Landström voitti Bernissä 1954 ja Tukholmassa 1958, Rooman olympiakisoista 1960 hän saavutti kolmannella sijallaan maamme ainoan yleisurheilumitalin. Neljä vuotta aiemmin Melbournen olympiakisojen tuomisina oli seitsemäs sija.
Kalevan kisoissa Landström nousi ensimmäisen kerran palkintokorokkeelle, hopealle 19-vuotiaana vuonna 1951 Helsingissä. Hopeakorokkeen hän valloitti myös viimeisenä kilpailuvuotenaan 1961 Mikkelissä. Vuosina 1953-1960 hän voitti Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa peräkkäin.
Toijalan Vauhtia, Alavuden Urheilijoita, Helsingin Kisa-Veikkoja ja Rosenlewin Urheilijat -38:aa urallaan edustaneen seiväsmiehen 1950-luvun hallintaa kuvastavat lisäksi vuosina 1954-1958 tehdyt 13 Suomen ennätystä, lukemista 432 tulokseen 457. Vuosien 1955 ja 1956 kärkitulokset 447 ja 451 olivat myös Euroopan ennätyksiä.
Maaotteluedustuksia Landströmille kertyi vuosina 1950-1961 yhteensä 32, joista peräti 26 voittoa. Ennen keskittymistään vain seipääseen hän saavutti kymmenottelijana Kalevan kisojen pronssia 1952 ja hopeaa 1953, sekä yhden maaotteluedustuksen.
Loppututkinto Michiganin yliopistosta, vauhdikas työura käyntiin Porista
Yhdysvalloissa vuodet 1954-1959 asunut ja Michiganin yliopistossa Bachelor of Science -loppututkinnon suorittanut monipuolinen seiväsmies pelasi pesäpalloa mestaruussarjassa Toijalan Pallo-Veikoissa 1949-1951.
Työuransa Suomessa Landström käynnisti Oy Rosenlew Ab:n sosiaalipäällikkönä 1962. Vuodet 1966-1972 hän toimi Liberaalisen Kansanpuolueen kansanedustajana. Vuosina 1973-1976 politiikassa aktiivinen ex-huippu-urheilija työskenteli Veikkaus Oy:n projektipäällikkönä siirtyen Yleisradion talousasioiden apulaisjohtajaksi 1976-1981.
Kivulias selkä vei ex-urheilijan sairauseläkkeelle ja vuodet 1982-2007 Landström asui perheineen Espanjassa.
Sosiaalineuvos Landströmin lukuisista luottamustehtävistä merkittävimmät olivat Porin kaupunginvaltuuston ja Yleisradion hallintoneuvoston jäsenyydet, jotka ajoittuivat vuosiin 1967-1976.
Opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon Landström otti vastaan 2008 ja suomalaisen seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerhon ensimmäiseksi jäseneksi hänet nimettiin 2013.
Yhteiskunnallisesti aktiivinen seiväshyppääjä oli taitava kirjoittaja. Hänen kirjallisen tuotantonsa merkittävimmät julkaisut olivat vuosina 1966 ja 1974 julkaistut romaanit Kohti päämäärää ja Tavoitteena kultamitali. Vuonna 2002 häneltä julkaistiin lisäksi muistelmateos Elämäni otekorkeuksia.
Ystävä ja kilpakumppani Risto Ankio muistelee – Viialan ”kenturalla” aloitettiin
Lähes elämänmittainen, hyvä ystävä ja kilpakumppani Risto Ankio muistelee Eelestä liikuttuen ja suurella kunnioituksella.
– Viialassa syntynyt, mutta lapsena perheensä mukana Toijalaan muuttanut Eeles oli 1940-luvun jälkipuoliskon kesinä usein nähty kesävieras naapurissamme, serkkunsa Matti Landströmin kotona. Urheilimme pihapiirimme peltoaukean reunaan itse rakennetulla ”kenturalla” aamusta iltaan. Hyvin paljon korkeutta, seivästä ja pituutta treenaten, Ankio kertoo.
– Minulle, innokkaalle pikkupojalle viisi vuotta vanhempi ja nuorisourheilijana jo pärjännyt Eeles oli tuolloin kakkosidoli. Toinen oli Lontoossa 1948 seipään olympiahopeaa hypännyt Erkki Kataja. ”Kenturalla” hypätessämme seivästä Eeles teki hyppytekniikastani kauaskantoisen havainnon toteamalla; kun kerran ponnistat pituuteen ja seipääseen vasemmalla jalalla, miksi kannat seivästä vasemmalla puolella. Eeleksen ohjauksella aloin kantamaan seivästä oikealla, onneksi virheellinen tapa ei ollut ratautunut liikaa ja pääsin lajitekniikassa oikealle uralle,
Ankio kertoo arvostaneensa Landströmin ohjeita ja valmennusnäkemyksiä korkealle läpi uransa. Ikimuistoisessa Ruotsi-ottelussa Tukholmassa 1961 Ankio jäi kilpailemaan yksin ylitettyään ainoana 450 ja määräsi jo riman korotettavaksi korkeuteen 460, jolloin seiväsmiehiä ohjeistanut lajivalmentaja Valto Olenius pyysi tarkistamaan korotusta kahdella sentillä sillä seurauksella, että ylitettyään 458 Ankiosta tuli terässeipään ikuisen SE:n haltija. Hän vei tittelin Landströmiltä yhden sentin turvin, Eeles oli hypännyt ennätyksekseen 457 Helsingissä heinäkuussa 1958. Huumoristaan tunnettu Eeles arvioi tilaisuuden tullen vuoden 1961 Ruotsi-ottelun seivästä sopivassa seurassa.
– Valto pelasi varman päälle ja pääsi kostamaan, olinhan itse ottanut ensimmäisen SE:ni juuri Valtolta ja koko sentin erolla vuonna 1954, kun hyppäsin kesäkuun puolivälissä Helsingissä 432.
Kalliomäki sai Eelekseltä valmennusohjeita, lasikuituseipään, kesätöitä ja apua omistusasunnon hankintaan
Satakunnan Siikaisissa varttunut seiväshyppääjä Antti Kalliomäki tunsi Porissa vaikuttaneen Eeles Landströmin jo nuorukaisena.
– Itse asiassa Eeles oli ensimmäinen valmentajani. Soittelimme seiväshypystä melko säännöllisesti vuosina 1964-1965. Katkaisin alkukesästä 1965 ensimmäisen lasikuituseipääni ja seuran hankkimalla suomalaisvalmisteisella kuidulla tulin kovasta yrittämisestä huolimatta tukevasti koville. Kerroin ongelmasta Eelekselle, joka suhteillaan hommasikin minulle otevälistä katkenneen ja puutapilla paikatun toimivan jenkkiseipään, jolla paransin eka kisassa ennätystäni 425:stä 440:ään, Kalliomäki muistelee.
– Samana kesänä Eeles antoi minulle kesätöitä. Teimme vähän vanhemman kaverin kanssa valtaisan kasan mainoskehyksiä, joiden tarkoitus selvisi minulle vasta, kun Eeles esitteli seuraavan talven eduskuntavaalikampanjaansa tunnettuun tyyliinsä; näitä jaetaan pitkin maakuntaa, vaalisloganinkin olen miettinyt valmiiksi – Eeles on ehdokkaasi. Siinä on toki se vaara, että satakuntalaiset huligaanit mustaavat niistä viimeisen sanan ensimmäiset kuusi kirjainta.
Kalliomäki kertoo Eeleksen vaikuttaneen myönteisesti elämäänsä myös 1970-luvun puolivälissä, kun Veikkaus urakoi Vantaan Varistolle rivitaloja, joista huipulle noussut Siikaisten Sisun kasvatti sai Eeleksen suhteillaan hankituksi perheelleen ensimmäisen omistusasunnon. Parikymmentä vuotta myöhemmän moninkertainen ministeri muistaa Eeleksen kannustaneen häntä hakeutumaan politiikkaan, kun seiväshypyt on hypätty.
Eeles oli innolla mukana järjestämässä sunnuntaina, 10. heinäkuuta Akaan Toijalassa omaa nimikkokisaansa, jonka yhteydessä oli tarkoitus juhlistaa ”Toijalan Vauhdin pojan” tammikuussa täyteen tulleita tasavuosikymmeniä. Nyt seiväshyppääjät ja monet Eeleksen ystävät kokoontuvat hienon miehen muistokisaan.
Eeleksen urheilijaystävät, Suomen Urheiluliitto ja suomalainen yleisurheiluperhe kunnioittavat Eeles Landströmin velvoittavaa ja valoisaa muistoa, sekä ottavat osaa hänen läheistensä suruun.
Teksti: Jarmo Mäkelä
Artikkelin pääkuvassa: Eeles Landström (vasemmalla) yhdessä kolmen muun suomalaisen seiväshypyn Hall of Fame .kunniakerhoon kuuluvan lajin ex-huippunimen Pentti Nikulan, Antti Kalliomäen ja Aulis Kairennon kanssa.