Hallikilpailut vakiintuivat yleisurheilun kotimaisen kilpailujärjestelmän osaksi 60 vuotta sitten, kun ensimmäiset SM-kilpailut järjestettiin Otaniemessä 8.4.1962. Muuta kilpailutoimintaa oli järjestetty satunnaisesti Espoon Otaniemessä ja Kuortaneella, jonne valtakunnan ainoat yleisurheiluun soveltuvat hallit valmistuivat juuri ennen Helsingin olympiakisoja 1952.

Sisäratojen yleisurheilusta suomalaiset tulivat tietoisiksi jo talvella ja keväällä 1925, kun uutiset Paavo Nurmen 55 kilpailusta Yhdysvalloissa ja Kanadassa kantautuivat Suomeen. Yhdysvaltalaismedia ymmärsi draaman kaarta ja imagon rakentamista jo tuolloin ja teki turkulaisesta ”Phantom Finn -supersankarin”. Kuvioon kuului, että Nurmi voitti valtaosan kilpailuista turneella, joka rakentui mitä mielikuvituksellisimmista juoksumatkoista.

Ville Ritola kiersi ahkerasti samaa turneeta ja voitti niin ikään lukuisia kilpailuja, kuitenkin Nurmea pidemmillä matkoilla.

Nurmen ympärille rakennettu turnee osoittautui sankarinsa nuoren kotivaltion valtaisaksi mainevoitoksi ja päätähti itse keräsi tuhdin pesämunan kohti myöhempää liikemiesuraansa. Kilpailupalkkiot eivät pysyneet tuolloisten amatöörisääntöjen määrittämässä kahdeksan dollarin päivärahassa.

Miehet hallitsivat 1960-luvun hallitilastoja, naiset rakensivat läpimurtoa

1960-luvun ja sitä aiempiin sisäratojen tuloksiin suorituspaikat ja etenkin jyrkkäkaarteiset lyhyet halliradat vaikuttivat isosti. Vuoden 1969 tai sitä aiemmin tehtyjen tulosten kärki oli miesten 60 metrillä Aarno Muskun ja Jarkko Tapolan käsiaika 6,8.

400 metrillä 50 sekunnin alle olivat juosseet Heikki Pippola (48,9) ja Eero Vihervä (49,5). Pika-aitojen kärkeä pitivät Juhani Vuori, Matti Harri ja Antti Lanamäki ajallaan 8,2.

Tuon ajan nopein nainen oli Marika Eklund 60 metrin ajallaan 7,7. Tuovi Vahtera ja Sirkka Norrlund olivat noteeranneet kymmenystä heikommat ajat. Nelosen kärjessä oli olympiaurheilija, Visa Hongiston äiti Eeva Haimi (59,3), sekä Anitta Aittala ja Riitta Salin, tuolloin vielä tyttönimeltään Hagman, kumpikin ajalla 61,3. Pika-aitojen tilastokärjessä olivat Sirkka Norrlund, Orvokki ”Johannan äiti” Manninen, tuolloin Ojala-nimellä, sekä pieksämäkeläinen Pirkko Heikkilä kymmenyksen välein 9,0, 9,1 ja 9,2.

Miesten kasin 1960-luvun kärkimiehet olivat ”Parta-Pekka” Juutilainen, Yhdysvalloissa opiskellut ja sinne asumaan jäänyt Pertti Ålander sekä paltamolaislähtöinen Erkki Oikarinen samalla sekunnilla ajoin 1.52,3, 1.52,8 ja 1.52,9. Tasaväkinen oli niin ikään tonnivitosen kärkikolmikko Raimo Karsikas, Erkki Koskinen ja Tauno Wallenius kunkin heistä juostua 3.54:n pintaan. Koko lailla sekunnin sisään mahtui myös kolmosen kärkikolmikko Mikko Ala-Leppilampi, Erkki Koskinen ja Pekka Vähäsarja 8.17–8.18:n ajoin.

Miesten rataa kiertävien lajien kärkinoteeraukset tehtiin lähes poikkeuksetta Tampereella, kun maan ensimmäiseen jäähalliin Hakametsään viriteltiin ilmeisen hyvät suorituspaikat vuoden 1965 hallimaaotteluun Englantia vastaan sekä seuraavan talven SM-kilpailuihin.

Naisten pisin kilpailumatka oli tuolloin 800 metriä, jonka kärkikolmikko noteerasi kovin vaatimattomat tulokset kesäisiin vastaaviin verraten: Eeva Haimi 2.18,3, Anitta Aittala 2.19,8 ja uransa jälkeen yleisurheilun järjestötyössä pitkään puurtanut Eila Mikola 2.23,2.

Pituus- ja seiväsmiehet Euroopan kärkeä myös hallissa ”kuivalla” 60-luvulla

Suomen yleisurheilun ”kuivalla” 1960-luvulla pituus- ja seiväsmiehet olivat kansainvälisestikin kovia. Rainer Steniuksen, Pentti Eskolan ja Pertti Pousin leiskaukset 780, 775 ja 768 olisivat olleet kilpailukykyisiä ajan saatossa myöhemminkin.

Toinen toista 1963 on historiallinen päivä, Pentti Nikula oli ylittäessään Pajulahdessa 510 maailman ensimmäinen viiden metrin ylittäjä. Vuosikymmenen lopulla lahjakkaat nuorukaiset Altti Alarotu ja Erkki Mustakari jahtasivat tuolloista maailman kärkeä tuloksillaan 518 ja 512.

Kolmiloikassa Pertti Pousi väläytti tulevaa potentiaaliaan lukemin 16,18 siirryttyään parikymppisenä opiskelemaan Brigham Young -yliopistoon. Seuraavat kärkisijat menivät nekin lajivalmentaja Tapio Lehdon tallissa valmentautuneille Kaj Helmiselle ja Esa Rinteelle tuloksin 15,83 ja 15,58. Korkeushyppääjät Henrik Hellén, Pertti Lantti ja Kari Lappalainen kierähtivät kukin vuorollaan 205 vuosina 1962, 1965 ja 1967.

Naiset hyppäsivät 1960-luvulla vain pituutta ja korkeutta. Aikansa maajoukkueiden runkourheilijoihin kuuluneet pika-aituri Sirkka Norrlund, Sirpa Niiranen ja EM-pronssimitalisti Roomasta 1974, Pirkko Helenius noteerasivat pituuahypyssä tulokset 580, 572 ja 565. Korkeushypyssä vasta odoteltiin flop-tekniikan murrosta. Lajia hallitsi 1960-luvun alussa Leena Kaarna ja sen lopussa Gun Nordlund tilastotuloksin 163 ja 160, kolmanneksi parhaan tuloksen 153 jakoivat monen lajin taituri Pirkko Heikkilä yhdessä Hannele Anttilan ja Stina Dahlströmin kanssa.

Matti Yrjölä ja Seppo Simola huipensivat urheilu-uransa 1970-luvulla 20 metrin paremmalla puolella. 1960-luvulla he olivat hallissakin Suomen kärkeä tuloksin 18,35 ja 17,95. Lupaava Antero Juntto työnsi 23-vuotiaana hallimestariksi hyvällä tuloksella 17,88 jättäen kuitenkin kuularingin 1970-luvulle tultaessa.

Naisten kuulantyöntöä ja kiekonheittoa suvereenisti koko 1960-luvun hallinnut Marjatta Kuuluvainen (o.s. Mäkinen) työnsi kuulaa kovan tuloksen 14,38. Hänen takanaan selvin eroin urheilivat Elli Ronkonen (13,09) ja Hely Kiemunki (os. Pietilä), jonka tulos 12,76 on tämän kokonaisotannan vanhin, tehty Otaniemessä 1.4.1955.

Miehillä valtaosa hallitilastojen kärkituloksista – naiset rynnistävät nyt

Sisäratojen EM- ja MM-kilpailuissa kumpikin sukupuoli kilpailee 12 yksilölajissa, joista pikajuoksuja (aitajuoksu mukaan lukien) on neljä, kestävyysjuoksuja kolme, hyppylajeja kaikki neljä olympialajia, heittolajeja vain kuulantyöntö sekä lisäksi hallimoniottelu. Kun tarkastellaan näiden lajien kaikkien aikojen tilaston kolmea kärkitulosta, nähdään niiden syntyneen 1970-luvulla tai sen jälkeen.

Vuosikymmenittäin kartoitettuna 1990-luku on tarkastelun paras. Sen aikana miesurheilijat ovat tehneet yhdeksän ja naiset kymmenen kaikista 72:sta tarkastellusta tuloksesta, yhteensä 26 %.

Muiden vuosikymmenten  tunnusluvut ovat: 1970-luku 10 %, 1980-luku 8 %, 2000-luku 15 %, 2010-luku 20 %. Miesurheilijoille 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli rahtusen verran edeltäjäänsä parempi, tuolloin miehet tekivät kymmenen tämän otoksen kärkituloksista. Naisten yleisurheilun valtaisa nousu alkoi 2010-luvulla, jolloin naiset tekivät kymmenen kärkituloksistaan.

Erityisen mielenkiintoista murroskautta elämme juuri nyt, Vaikka kuluvaa vuosikymmentä on takana vasta kilpailukausi 2021 ja noin puolet kuluvasta kaudesta, niin tänä lyhyenä aikana miehet ovat kartuttaneet tilastoaan neljällä tuloksella (11 %) ja naiset peräti 11 tuloksella (31 %).

Tänä talvena jo Mette Baas, Sara Kuivisto, Reetta Hurske, Saga Andersson ja Maria Huntington ovat tunkeutuneet lajiensa kaikkien aikojen top kolmeen. Vuosikymmenenen alun tilastot ja myös Toruńin EM-kilpailut talvella 2021 ennakoivat, että olemme todistamassa alkua jollekin vastaavalle suomalaismenestykselle, jota hallissa saimme kokea 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

(Ilpo Kaukoranta & Jarmo Mäkelä.)