Jos kestävyysurheilun voidaan sanoa olevan jollekin elämäntapa, osuu ilmaisu varsin hyvin kohdalleen mikkeliläisen Antti Nisosen kohdalla.

Oikeastaan vasta kunnolla lähempänä aikuisikää kestävyysurheiluun ensin suunnistuksen ja myöhemmin kestävyysjuoksun kautta panostanut Nisonen on oman juoksemisen ohessa tehnyt mittavan arvokasta työtä myös valmennuspuolella.

Mikkelin Kilpa-Veikkojen juoksuryhmissä suuria massoja viikoittain liikuttava Nisonen on saavuttanut ”tallinsa” kautta myös erinomaista menestystä.

Viime kesänä Nisosen valmentamat juoksijat kahmivat lukuisia Suomen mestaruuksia 14-15-vuotiaiden SM-kisojen kestävyysmatkoilta ja poikien 15-sarjan 4 x 800 metrin viestijoukkue nappasi kauden päätteeksi SM-viestihopeaa.

Seurakaverin pyynnöstä mukaan valmennukseen

Nisonen aloitti yleisurheilun Kilpa-Veikkojen yleisurheilukoulusta, mutta 17-vuotiaaksi saakka suunnistus oli päälajina.

– 2007 aloin tavoitteellisesti harjoitella maratonille. Kyllähän se näin varmasti on, että olen elämäntapajuoksija ja juokseminen on minulle ikuisuusprojekti. Milloin se on ollut suunnistusta, milloin maratonia ja milloin polkujuoksua, ensi kesän Tampereen MM-kisojen (WMA) 45-sarjaan osallistumista suunnitteleva Nisonen myöntää.

Koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja 2017 myös valmentajan ammattitutkinnon käynyt Nisonen päätyi valmennuksen pariin ennen kaikkea seurakaveri Juho Roosin pyytäessä Nisosta valmentajakseen vuonna 2010.

– Tuota ennen olin ollut vähän mukana suunnistajien valmennuksessa, mutta Juhon pyyntö oli oikeastaan se alkusysäys. Kävin myös tuuraamassa välillä Veikko Myyryläisen valmentamassa junnuryhmässä ja Veken jäädessä pois siitä 2011, napsahti se sitten minulle. Nykymuotoinen juoksuryhmä syntyi vuonna 2015, opettajan töitä vuosien varrella tehnyt ja nykyään yhä enemmän valmentamiseen keskittyvä Nisonen taustoittaa.

Nisonen: ”Poikien puolella on ollut hyvä pysyvyys”

Nisosen valmentama juoksuryhmä on nykyään jaettu kahteen osaan.

– Talvikaudella aktiivisia on tällä hetkellä yhteensä 21 ja kesä mukaan lukien määrä menee lähemmäs 30:tä. Aktiivisuudessa on vaihtelua ja keskimäärin urheilijat käyvät varmaankin noin kahdesti viikossa. Aktiivisimmat ovat melkein aina mukana, talvikaudella viisi viikkoharjoitusta ja yhden lenkin vetävä Nisonen laskeskelee.

Ikähaitari on 13-18 vuoden välimaastossa suurimman osan ollessa 14-15-vuotiaita.

– Kutakuinkin puolet ovat kestävyysjuoksijoita ja puolet pikajuoksijoita. Ryhmän vahvuus on se, että urheilijoita on monistakin eri lähtökohdista. 21 urheilijasta poikia on 11, mikä on varsin suuri määrä.

Poikien saamisessa mukaan ei Nisosen mukaan ole tarvittu mitään poppakonsteja.

– Se on ollut yllättävänkin luonnollista. Muutenkaan ei voi sanoa, että tekisin tai tekisimme Kilpa-Veikoissa systemaattista värväystyötä. Onko pojilla sitten keskenään niin mukavaa vai mikä sitten poikia ryhmään vetää, Nisonen miettii.

– Poikien puolella on ollut hyvä pysyvyys ja porukka on meillä hyvä. Ja kun muutamat ovat pärjänneetkin hyvin, herättää se tuon ikäisissä pojissa herkästi kiinnostusta, että olisiko minustakin menestymään.’

Nisonen: Seurayhteistyö toi poikia ryhmään

Nisonen mainitsee seurayhteistyön yhdeksi keinoksi poikien saamiseksi lajin pariin.

– Ryhmässäni on jalkapallo- ja suunnistustaustaisia. Kesällä järjestin Mikkelin Kissojen jalkapallojunioreille juoksuharjoituksia ja sieltä muutamia sitten saatiin yleisurheiluun ja yksi jatkoi nyt talvikaudellekin. Osa on tullut myös koulun kautta ja kaverien houkuttelemana.

– Yksi uusia harrastajia mukaan tuonut oli myös SUL:n lanseeraama Keiju Junior Juoksukoulu, jonka pohjalta meidän Junior-juoksuryhmä perustettiin, Nisonen luettelee.

Nisosen kynnys ottaa uusia kokeilijoita mukaan ryhmän harjoituksiin on matalalla.

– Jos en ole urheilijoita koskaan värvännyt, niin ennakkoluulottomasti olen kyllä kiinnostuneita ottanut mukaan kokeilemaan.

Valmentajana Nisonen hyödyntää oman uran opetuksia

Nisonen myöntää, että oman juoksemisen kautta on intohimo syntynyt myös valmentamiseen.

– Omaa juoksu-uraanikin valmentaminen on varmasti jatkanut. Ensimmäisen kerran jouduin katselemaan valmennettavieni kantapäitä tammikuussa 2020, kun Mikkelin Stadiumilla juostussa ryhmän sisäisessä Cooperin testissä 13-vuotias Ville Viitakoski voitti minut, Nisonen muistelee.

Nisonen on tunnettu omalta juoksu-uraltaan ennen kaikkea kovana raskaan työn raatajana, joka on laittanut tossua toisen eteen varmasti enemmän kuin kukaan toinen mikkeliläinen viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

– Omalta uraltani olen kuitenkin viisastunut siinä, että olen ymmärtänyt nopeuden ja kimmoisuuden merkityksen. Itse heräsin tuon osalta liian myöhään, vasta lukioiässä. Missään vaiheessa emme ole noita nuorten kanssa laiminlyöneet, maratonin parhaimmillaan aikaan 2.32.48 pistellyt Nisonen korostaa.

Myös kilpailuihin valmistautumisessa Nisonen hyödyntää itse omalla urallaan tekemien virheiden kautta syntynyttä oppia.

– Emme säästele, kun olemme kaukana kisoista, mutta tärkeimpien kilpailuiden lähestyessä lepoasiat korostuvat. Voimme ottaa rohkeasti joskus useitakin viikkoja kevyemmin, jotta saamme kropan palautumaan.

– Toisaalta ei kyse ole myöskään kisasta toiseen tähtäämistä, mutta välillä on syytä ottaa lepo oikeaan paikkaan. Etenkin poikia saa joskus jarrutellakin. Porukan vahvuus on se, että välillä menee kisailuksikin, Nisonen naurahtaa.

”Hyppylajit ja joskus heitotkin mukana – juoksua paljon luonnossa”

Lajin sisäinen monipuolisuus on asia, jota Nisonen painottaa varsinaisen kestävyysharjoittelun rinnalla.

– Pojilla on välillä hyppylajeja ohjelmassa ja joskus heittojakin. Mukana on paljon sellaista 1960-1970-luvun treenaamista, joka tuli tuolloin luonnostaan.

Omaa kestävyystaustaansa Nisonen pystyy hyödyntämään myös valmennuksessaan.

– Vähitellen opetan nuoria aikuismaiseen harjoitteluun ja opettelemme tekemään tiettyjä treenimalleja oikein. Ihan kuten kaikissa muissakin lajeissa, on oleellista aloittaa tutustua jo varhain lajin vaatimuksiin, Nisonen korostaa.

Nisosen mukaan määrät eivät ole ykkösjuttu, mutta määrätekemistä ei voida sivuuttaa.

– Juoksutan varmasti enemmän luonnossa, mitä keskimäärin. Raitista ulkoilmaliikuntaa kannatan. Mutta osaamme tehdä muutakin. Kannustan myös tekemään omalla ajalla paljon kaikkea. Stadiumille olemme nyt kotiutuneet hyvin ja Karkialammella pystyy tekemään monipuolisesti, Nisonen kertoo Mikkelin talviharjoitusmahdollisuuksista.

Teksti: Joni Jäntti