Johannes Vetter haluaa voittaa keihäänheiton maailmanmestaruuden heinäkuussa Eugenessa, Yhdysvalloissa, ja Euroopan mestaruuden elokuussa Münchenissä. Hän uskoo myös mahdollisuuksiinsa rikkoa Ján Železnýn maailmanennätys 98,48. Kuortaneen Keihässeminaarissa saksalaishuipun ajatukset olivat täysin harjoittelussa.
– Maailmanennätys on mahdollinen. Sitä ei voi hakea. Se vaati erityiset olosuhteet ja juuri nyt en mieti kesää enkä kisoja. keskityn vain harjoitteluun päivä kerrallaan, Vetter sanoi.
Kilpakentillä Vetter rakentaa menestyksensä rajuun, kauas työntyvään, vahvaan tukijalkaan. Sen avulla väkivahva heittäjä antaa itselleen aikaa tuottaa voimaa keihääseen pitkän vedon aikana.
Kuortaneen seminaarissa Vetter totesi, että kovan harjoittelun ohella hyvä taustatiimi, toimiva kommunikaatio tiimin sisällä ja oman tunteen kuuntelu ja siihen luottaminen ovat hänen menestyksensä salaisuus.
– Minulle vuodet 2018 ja 2019 olivat vaikeita. Oli jalkavamma, nilkassa kipuja ja äiti kuoli. Olin silti Dohan MM-kisoissa kolmas. Menin MM-kisojen jälkeen nilkkaleikkaukseen, jota seuranneen pitkän kuntoutuksen aikana muutin monia asioita omassa mielessäni. Elämän pitää olla balanssissa, Vetter kertoi.
– Jos nyt kauden aikana tuntuu, että haluan pitää viikonlopun vapaata ja mennä järven rannalle, teen niin. Tai jos ylipäätään tunnen, että tarvitsen jotakin, teen niin.
”Lasken tiimiin myös perheen ja ystävät”
Vetterin, 28, puheissa kuuluu kokeneen urheilijan ääni. Se näkyy myös Vetterin tavassa harjoitella, jota hän on hionut seitsemän viime vuotta ex-huippuheittäjä Boris Henryn valmennuksessa.
Henryä aikanaan valmentanut Klaus Bartonietz, joka nykyisin toimii intialaisen olympiavoittaja Neeraj Chopran valmentajana, kiteytti Vetterin harjoittelun näin.
– Minusta Vetterin harjoittelun salaisuus on siinä, että hän kykenee harjoittelussa tukemaan täydellisesti sitä, miten hän kilpailussa heittää, Bartonietz totesi.
Harjoittelun taustavoimana Vetterillä on tiimi, johon valmentajan ohella kuuluvat fysioterapeutti, lääkäri, ravintovalmentaja, urheilupsykologi ja muita asiantuntijoita. He kaikki ovat saatavilla, kun Vetter niitä tarvitsee.
– Lasken tiimiin myös perheen ja ystävät. He tuovat balanssia kovan harjoittelun vastapainoksi ja pitävät korvien välin kunnossa, jos vaikka kisoissa ei mene hyvin, Vetter muistutti.
Tiimi sinällään ei Vetterin mukaan riitä, sen täytyy toimia.
– Tiimin sisäisen kommunikaation pitää toimii. Boris kysyy minulta päivittäin, miltä kroppa tuntuu, mutta puhumme myös yksityisasioita. Ne vaikuttavat harjoitteluun. Minä kysyn yhtä lailla Borisilta hänen asioistaan. Hänenkin täytyy olla tässä sataprosenttisesti mukana.
”Sitäkin pitää miettiä mitä ei tarvitse tehdä”
Oman tunteen merkitystä Vetter korosti yhtä lailla heittodemonstraation jokaisessa harjoitteessa, kuin luennoidessaan harjoittelustaan.
– Heittoharjoituksessa kysyn itseltäni jokaisen heiton jälkeen: ”Millainen heitto oli ja mikä oli tunne?” Teen näin itse analyysin, jonka kerron Borisille. Hän katsoo sitten heiton videolta ja käymme sen läpi yhdessä, Vetter sanoo.
Nyt, kun Vetter ei koronavuosien takia ole voinut käydä Leipzigin yliopiston biomekaanisissa analyyseissa, Henryn kattava videovarasto on ollut kullanarvoinen tekniikkaongelmissa.
– Hänellä on kamerassaan kaikki videot viime vuosilta. Voimme katsoa sieltä, millainen heitto oli kolme viikkoa sitten tai vuosi sitten, Vetter sanoo.
Oman kropan kuuntelu on Vetterille tärkeää monella tapaa.
– Sitä mukaa, kun ikää tulee lisää, käy koko ajan tärkeämmäksi miettiä, mitä minun todella täytyy tehdä, että voin heittää pitkälle ja pysyä terveenä. Sitäkin pitää, mitä ei tarvitse tehdä.
Kaksi punttitreeniä viikossa, neljä pääliikettä
Kova harjoittelu rasittaa, mutta Vetterin mukaan se ei saa olla ikävää puurtamista. Siitä hänellä on kokemusta nuoruusvuosien harjoittelusta vaativien itäsaksalaisen koulukunnan valmentajien kanssa. Silloin kymmenen viikkoharjoituksen viimeiset harjoitukset olivat väsynyttä pakkopullaa.
– Treeneissä pitää olla hauskaa ja joskus täytyy tehdä myös vähän hassuja harjoituksia, Vetter muistuttaa.
Omassa harjoittelussaan Vetter etenee perusharjoituskaudella viiden viikkoharjoituksen systeemillä. Hän harjoittelee kerran päivässä ja yksittäinen harjoitus kaikkineen kestää noin kolme tuntia.
Punttisalissa Vetterillä on neljä pääharjoitusliikettä: tempaus, penkkipunnerrus, takakyykky ja yliveto.
– Punttitreenejä on yleensä kaksi viikossa ja molemmissa on aina kaksi pääharjoitusliikettä. Yliveto tehdään perusharjoituskauden kovemmilla painoilla, mutta kilpailukauden lähestyessä siihen haetaan vauhti ja tehdään ns. ylivetoheittoa, Vetter sanoo.
– Ennätys tempauksessa on 135 kiloa. Kyykkynostoissa en ole hyvä. Ennätys takakyykyssä on 180-190 kiloa, mutta sillä saa heitossa aikaan riittävän tuen.
Peruspunttiharjoituksessa on kahden pääharjoitusliikkeen lisäksi kolme-neljä apuliikettä, joissa liikutaan kahdessa-kolmessa sarjassa, jotka jokainen sisältävät kymmenen toistoa.
– Ajatuksena on liikuttaa koko vartaloa. Apuliikkeet kohdistuvat mm. takareisiin, pectoral lihaksen ylä- ja keskiosiin, selkä- ja vatsalihakseen, hauiksiin, olkapäihin. Punttireenien jälkeen on lyhyitä hyppyjä ja sprinttejä, Vetter sanoo.
– Talvella teen punttitreenien jälkeen pidempiäkin juoksuvetoja, kuten 30-, 40 -ja 50 metrisiä sekä ins-outs -juoksuja eli rytminvaihtoja. Ja lisäksi kaikenlaisia hyppyjä.
Lämmittelyssä 300-500 heittoa kuntopallolla
Keihäällä Vetter alkaa heittää tammi-helmikuussa. Heittoharjoituksia on viikossa kaksi. Toinen on kovempi ja toinen kevyempi tekniikkaan ja hyvään heittotunteeseen painottuva harjoitus. Syksyllä Vetter heittää kuulia, kolmikiloisia heti syksystä lähtien. Ja lisäksi 4-8 kilon kuntopalloja. Kilpailukauden lähestyessä kuulat ja kuntopallo kevenevät, kun painotus on liikkeen nopeudessa.
Heittoharjoituksia Vetterillä edeltää aina pitkä ja perusteellinen lämmittely, joka sisältää aitakävelyjä, venytyksiä ja kuntopallo- ja kuulanheittoja. Lämmittelyn aikana Vetter tekee 300-500 heittoa kuntopallolla.
– Viikon kovassa heittoharjoituksessa heittoja on 20-30. Niistä teen 5-10 ristiaskelhypystä, 5-10 kolmen hypyn vauhdista ja loput normaalivauhdilla ja 80-90 prosentin teholla. Tekniikkaan painottuvassa treenissä heitän joko sisällä tai nurmelta, mutta samalla systeemillä kuin kovemmassa harjoituksessa, Vetter kertoi.
Harjoitusviikon kuuluu talvella myös kuntopiirityypistä keskivartalo- ja muuta treeniä sekä lähinnä olkapään pienten tukilihasten vahvistamiseen tähtääviä voimisteluharjoituksia eritasonojapuilla.
Vetter esitteli Kuortaneella myös suosimiaan oikean jalan stabilointiin tähtääviä harjoituksia, jotka ovat tärkeitä hänen heittotekniikalleen.
– Nuo liikkeet auttavat pitämään yläkropan rauhassa ja odottamaan, että tuki on maassa, Vetter sanoi.
SUL:n keihäänheiton lajivalmentaja ja ex-huippuheittäjä Tero Pitkämäki kuvasi Vetterin tekemistä kokeneen, pitkälle edenneen huippu-urheilijan tekemiseksi.
– Se on hyvin mustavalkoista, lepoa on paljon ja fysioita neljä kertaa viikossa. Harjoituksissa on niin kova teho, että se vaatii paljon lepoa. Nuorelle urheilijalle se ei toimisi, mutta kannattaa toki painaa mieleen, millaista harjoittelu voisi olla 27-28-vuoden iässä, Pitkämäki muistutti.
Oheiset kuvat ovat Johannes Vetterin heittoharjoittelua edeltävästä lämmittelystä. Vetter tekee osavauhtista heittoa hieman eri tavalla kuin toimisi keihään kanssa.
– Tässä haetaan venytyksen tunnetta rintaan ja olkapäähän sekä takanojaa, eli oikean jalan takana olemista. Kun heitetään täydellä vauhdilla, näin ei tapahdu, vaan Vetter tulee sieltä vauhdilla oikean jalan yli, Tero Pitkämäki sanoo.
– Tässä harjoitteessa hän tiputtaa oikean jalan polven todella alas ja saa sieltä hyvät väännöt yläkertaan. Tässä saadaan myös hyvin voimantuottoa aikaiseksi, kun heitetään isoilla kuulilla.