Janakkala Games tarkoittaa Janan seura-aktiiveille Anu Virtaselle ja Petri Satolle sitä, että he käytännössä asuvat Turengissa Liinalammen Urheilukentällä. He tuovat matkailuautonsa kentän päähän, jolloin tapahtumassa oleminen on kätevää.
– Polku toimitsijatehtäviin on ollut lasten kautta. Tyttäret aloittivat yleisurheilun, ja kun kentällä käytiin tuomassa harjoituksiin, pyydettiin toimitsijatehtäviin. Innostuin yleisurheilusta itsekin ja olen aikuisurheilija, kun lapsena itselleni yleisurheilu oli inhokkilaji, Virtanen sanoo nauraen.
Toimitsijatehtävät hän aloitti palauttamalla välinettä pitkissä heitoissa.
– Siitä on lähdetty liikkeelle, että ensin on palautettu kiekkoa ja keihästä täällä Janakkalassa. Olen myös tehnyt sihteerin tehtäviä ja toiminut lajijohtajana eri tehtävissä.
Satto muistaa olleensa lapsuudessaan toimitsijatehtävissä jo ensimmäisessä PNG:ssä, mutta varsinaisesti hän palasi talkoisiin 2000-luvulla. Silloin hän aloitti myös veteraaniurheilun.
– Toimitsijana tehtävät on olleet vaihtelevia mittamiehestä sihteerin toimiin ja makkaranmyyntiin.
Satto ja Virtanen sanovat, että kirjo toimitsijatehtävissä on laaja ja jokaiselle löytyy kiinnostuksen mukaan hommaa.
– Seura myös kouluttaa tehtäviin, jos on kiinnostunut, he muistuttavat.
Yleisurheilu on iso osa molempien elämää, mutta samalla toimitsijatyö antaa vastapainoa.
– Tämä on täydellistä vastapainoa. Olen itse vakuutusalalla tuotekehityspäällikkönä. Välillä voi toki antaa palkkatyönsäkin puolesta vinkkejä. Toimin myös hierojana, joten autan välillä kentällä kehonhuollollisissa asioissa. Ihan siihen omaan päätetyöskentelyyn tämä on kivaa vaihtelua, Virtanen sanoo.
Hän sanoo samaa, mitä lukuisat muutkin yleisurheilun toimitsijatehtävissä viihtyvät: Ei tätä jaksaisi, jos tästä ei saisi hyvää mieltä.
– Urheilu on kaikelle hyvää vastapainoa, se on muutakin kuin harrastamista ja kilpailemista, lisää Satto.
Janakkalan Janassakin toimitsijoita voisi olla enemmän. Toisaalta pienessä porukassa kaikki tuntevat ”enemmän tai vähemmän” toisensa.
– Vaikka ollaan kentällä pitkääkin päivää, kukaan ei tule eikä lähde mutruhuulella. Kyllä se semmoista kivaa yhteistä tekemistä on. Ehkä se on niin, että toimitsijahommiin lähtevillä on joku sisäinen palo tehdä asioita, Virtanen tuumii.
He kannustavat lämpimästi muitakin toimitsijatehtäviin, joihin jokainen voi tulla haluamassaan laajuudessa.
– Voi tulla kerran kokeilemaan. Osa varmaan ajattelee, että jos kerran lähden, olen joka viikonloppu täällä. Jos pystyy olemaan vaikka yhtenä päivänä yhden tunnin, sillä voi antaa jollekin toimitsijalle yhden vapaatunnin.
Yleisurheilua harrastavien lasten vanhemmille Virtasella on erityinen kannustin:
– Ei sen lähemmäs pääse oman lapsen suoritusta kuin palauttamassa kuulaa tai kiekkoa tai lanan varressa hiekkakasalla. Siinä saa aitiopaikalla katsoa oman lapsen suoritusta.
Toimitsijapolulla-sarjassa nostetaan esiin lasten ja nuorten urheilun tärkeitä taustatoimijoita eri seuroista.