Pika-aituri Reetta Hurskeella kilpailukauden avauskilpailu on vielä päättämättä, mutta kauden fokus on Tokion olympiakisoissa. Tulosrajan Hurske alitti toissa kesänä Joensuussa 100 metrin aitojen ennätyksellään 12,78.

– Jos pystyn juoksemaan ennätyksen, olen tyytyväinen, mutta en voi olla pettynyt, jos pystyn paukuttamaan tasaisesti ennätyksen tuntumaan, Hurske linjaa kesän tulostavoitteitaan Paavo Nurmi Gamesin Yleisurheilupodcastin vieraana.

Kauden avauskilpailun Hurske ajoittaa toukokuun loppuun tai kesäkuun alkuun. Sitä ennen hän toivoo tietoa siitä, millaiset pelisäännöt naisten 100 metrin aitojen olympiavalinnoissa on.

– Toki alkukesästä täytyy juosta hyviä aikoja, mutta pitääkö karsia tai juosta ennätyksiä, siitä en tiedä. Toivoisin, että pystyisin pitämään tähtäimen olympialaisissa ja yrittää saada alkukesästä hyviä, rutiinimaisia suorituksia, Hurske sanoo.

Tällä haavaa vain Hurske ja Annimari Korte ovat rikkoneet Tokion kisojen 100 metrin aitojen tulosrajan 12,84. Myös Nooralotta Neziri juoksi sen viime kesänä, mutta koronapandemian takia olympianäyttöjä ei hyväksytty viime vuoden huhtikuun 6. ja marraskuun 30. päivien välisenä aikana.

– Uskon, että jonkinnäköiset kriteerit sieltä tulee. Nyt tulosrajan alittaneita on kaksi, mutta jos vaikka rankingpisteillä olisi kisoihin pääsemässä neljä, miten sitten tehdään, Hurske kyselee.

Nezirin vauhti kannusti harjoittelemaan kovemmin

Naisten 100 metrin aidat on kotimaisissa kisoissa ollut jo tovin tv-kisojen kärkilaji. Se on yksi niistä myös kesäkuun 7.-8. käytävässä Paavo Nurmi Gamesissa ja Motonet GP-sarjan kilpailuissa. Lajin kotimaisen tason noususta Hurske jakaa kunniaa Nezirille.

– Nooralotta on pitänyt aitajuoksussa jo pidemmän aikaa sellaista hyvää tasoa, että omissa treeneissä ei voi tyytyä keskivertosuoritukseen. Vaikka väsyttää, pitää treeneistä saada päivän paras irti, ja kun taso on kova, joudut tekemään arjessa vähän enemmän töitä. Veikkaan, että se on vienyt lajia eteenpäin, Hurske sanoo.

Kotimaisen aitureiden kärkikaartin keskinäiset kilpailut ovat keränneet runsaasti julkisuutta. Hurske sanoo, että ihmisten kiinnostus tuntuu hyvältä ja kasvattaa paineensietokykyä. Kisojen ennakkoasetelmiin liittyvää juoksijoiden vastakkainasettelua hän kuvaa ajoittain raastavaksi.

– Meitä nostetaan voimakkaasti; kuka on tänään parempi, vaikkei tiedetä, mitä siellä taustalla on, Hurske muistuttaa.

”Oli hyvä todeta, että vanha valmennussysteemi toimii”

Hurskeen toistaiseksi paras halli- ja ulkoratakausi oli toissa vuonna. Hän sivusi SM-halleissa silloista 60 metrin aitojen SE-aikaa 7,97 ja oli Glasgow´n EM-halleissa neljäs. Ulkoradoilla hän pinkaisi 100 metrin aitojen ennätyksen, aitoi Universiadeista hopeamitalin, MM-kisoista välieräpaikan ja voiton Lappeenrannan Kalevan kisoista.

Vuosi sitten kesää värittivät kevään takareisivamma sekä olympia- ja EM-kisojen siirtyminen. Syksyllä Hurske siirtyi Antti Haapakosken valmennukseen, mutta palasi hallikauden jälkeen Marjukka Suihkon valmennettavaksi.

– Nyt oli hyvä kohta kokeilla ja todeta, että valmennussysteemi toimii, joka minulla on aina ollut, Hurske sanoo.

Tokion olympiakesä on Hurskeelle tärkeä välietappi, muttei päätepysäkki.

– Olen viime vuosina ajatellut, että jos pystyn urheilemaan ammattimaisesti ja pitämään tätä ammattina, unelmani olisi juosta vielä 2024 Pariisin olympialaisissa, Hurske sanoo.

– Sinne asti olen valmis tekemään kaiken urani eteen. Ehkä sen jälkeen on aika miettiä, mitä sitten.