Sanne Erkkola, kuten koko Tuomas Laaksosen valmentama naisten keihäänheittoryhmä, tavoittelee lähivuosina nousua kansainväliselle tasolle. Laaksoselle ryhmän valmennus on jatkuvaa opiskelua.

– Tässä pitää hyväksyä se, ettei naisia valmenneta samalla tavalla kuin miehiä, Laaksonen sanoo.

Naisten keihäänheitossa kansallinen taso on noussut ja tiivistynyt. Viime kesänä kuusi naista heitti yli 57 metriä, yhdeksän yli 55 metrin ja 14 yli 53 metrin. Vastaavia lukuja saa hakea.

Tuohon 14 urheilijan kuuluvat myös Laaksosen valmennettavat: hallitseva Suomen mestari Sanne Erkkola, Kalevan kisojen hopeamitalisti Jatta-Mari Jääskeläinen ja 22-vuotiaiden SM-mitalisti Elina Kinnunen.

Laaksonen näkee, että nyt on hyvä hetki satsata  naisten keihäänheittoon.

– Meillä on nyt Suomessa kova porukka nuoria, lahjakkaita naiskeihäänheittäjiä, jotka pitäisi saada vietyä yli 60 metrin tuloksiin ja löytää keinot, joilla noustaan siitä seuraavalle tasolle, Laaksonen sanoo.

– Itse ajattelen, että meidän pitäisi pystyä konkreettisemmin miettimään, mitä naisten keihäänheiton valmennuksessa tehdään eri tavalla kuin miesten kanssa. Sitä opiskelen itse ja siitä koetan koko ajan päästä paremmin kärryille, Laaksonen sanoo.

Millaisista asioista on kyse?

– Esimerkiksi siitä, että kesän kilpailukaudella on harjoiteltava paljon enemmän kuin mitä itse tein omalla urallani, Laaksonen sanoo ja viittaa erityisesti voimatasojen ylläpitämiseen.

– Naisten 600-grammaisella välineellä heittotaito ja osaaminen korostuvat paljon aivan kuten juoksemisen helppous ja vauhtijuoksun onnistunut niveltäminen heittoon.

Erkkola: Parempaan suuntaan mennään koko ajan

Jos valmennettavilta kysyy, Laaksonen on hyvin jyvällä siitä, mitä hänen urheilijansa tarvitsevat.

– Tuomas opiskelee koko ajan, miten naisen keho ja mieli toimivat. Hän miettii, toimiiko tämä naisille, jos se toimii miehille. Ja siksi hän on meille loistava valmentaja, Sanne Erkkola kiittelee.

– Viime kaudella tulikin sellainen tenkkapoo, että ihmeteltiin, miksi jotkut asiat lähtivät laskuun, vaikka miehillä niin ei normaalisti käy. Sitä mietittiin yhdessä ja löydettiin ratkaisu.

Erkkolan valmennuksessa Laaksosen haasteet ovat ennen muuta ominaisuuksien kehittämisessä.

– Erkkola on lajitaidoiltaan hyvä heittäjä. Hän osaa laittaa keihään hyvään asentoon, vedossa teho menee keihääseen ja hänellä on hyvä kyky juosta välineen kanssa, Laaksonen kiittelee.

Kysytään siten Erkkolalta, mitkä ovat kehityskohteet?

– No se kaikki muu, heittäjä vasta hersyvän naurun saattelemana.

– Voimaa pitää saada lisää ja aika paljonkin. Liikkuminenkin pitäisi saada helpommaksi, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan.

Kehitys ruokki innostusta

Viime kesän kilpailuissa Erkkola, 26, kohensi ennätystään kolmesti. Voimassa oleva ennätys on Turun Kalevan kisojen viimeisellä heitolla syntynyt 57,04, joka toi Suomen mestaruuden.

– Kesä jätti tosi hyvän fiiliksen. Tuomaksen kanssa tehty työ kantoi hedelmää. Samalla jäi nälkää tulevaan kauteen. Tuntuu, että minulla on niin paljon annettavaa, mutten ole saanut päästettyä sitä kaikkea irti, Erkkola sanoo.

Erkkola on toista vuotta Laaksosen valmennuksessa. Hän heitti hyvän tovin 50-52 metrin tasolla kunnes nousi 55 metrin tuloksiin toissa kesänä ja eteni viime kesänä pari metriä lähemmäksi 60 metriä.

Löytyikö tekemiseen uusi into vai mistä on kyse?

– Olen aina ollut innostunut heittämisestä, mutta Tuomas on avartanut minun näkemystäni teknisesti. Treeneihin on tullut myös paljon uusia asioita, joka on tuonut kehitystä ja se taas tuo lisää intoa, Erkkola setvii.

Juna rullaa nyt hyvin eteenpäin

Sitten viime kesän Erkkolan voimatasot ovat nousseet ja samalla liikkuminenkin keihään kanssa on ketteröitynyt. Voimaharjoittelua Erkkolakin tekee tiimin voimavalmentajan Tommi Rinteen johdolla.

– Jalat ovat minulla aina olleet vähän laiskanpuoleiset. Niihin on nyt voima- ja loikkaharjoittelulla saatu räjähtävyyttä, Erkkola kertoo.

Jos  Erkkolalla riittää kehittämistä varsinkin voimaominaisuuksissa, kilpailijan ominaisuudet ovat laatutavaraa.

– Treeneissä en heittele kauhean pitkälle. Sen sijaan kilpailuissa tekemiseen tulee aina se 10-20 prosenttia lisää, Erkkola sanoo.

Urheiluhierojaksi opiskellut Erkkola työskentelee vanhusten palvelutalolla. Työpäivät ovat neljän tunnin mittaisia. Se mahdollistaa aamu- ja iltaharjoitukset. Opiskelupaikka on haussa, mutta urheilu on Erkkolan elämässä ykkösasia.

– Haaveena minulla on päästä olympiakisoihin. Ei vielä näihin Tokion kisoihin, mutta katse on siellä seuraavien olympiakisojen suunnassa, Erkkola sanoo.

– Se tarkoittaa, että heittojen keskiarvon pitää saada riittävän kovalle tasolle. Siihen on tehtävä paljon töitä, mutta ei se utopistista ole. Juna rullaa nyt hyvin eteenpäin.