Hanget ja routa pysyvät maassa pitkälle kevääseen. Syyskuussa taivaalta tippuvat ensilumet. vaikka Suomen pohjoisosissa olosuhteet yleisurheilulle ovat karut, se ei lajin toimintaa lannista. ”Lyhyen kesän urheilijat” on oiva otsikko Lapin yleisurheilun historiateokselle, jonka parissa kemiläinen eläkkeellä oleva toimittaja Raimo Laitila uurasti kaksi ja puoli vuotta.
Vuosiin 1900-45 keskittyvä 1-osa julkistettiin Torniossa Pohjan stadionilla 18. elokuuta Ville Pörhölän kuulantyönnön olympiavoiton 100-vuotispäivänä. Tornion Pyryn edustaja pukkasi Antwerpenin stadionilla 1920 nimensä olympiahistoriaan. Etelään muutettuaan ”Röyttän karhu” vaihtoi seuraa ja lajia, minkä jälkeen hänet palkittiin moukarinheiton olympiahopealla Los Angelesissa 1932.
Raimo Laitila määrittelee tyylikkään teoksensa vapaaksi tutkimukseksi, jota mikään instanssi ei ole rahoittanut. Työmäärä digi- ja painetun aineiston parissa on ollut valtava: 1800-luvun lopulta lähtien hän on läpikäynyt kaikki oleelliset lehdet ja kirjat, kylä- ja pitäjähistoriikit sekä perhealbumien valokuva-aarteet.
Yleisurheilussa lajien valikoima on laaja, mutta sujuvalla tyylillään tekijä selvittää nimien ja numeroiden haasteet taitavasti. Erikoiskiitoksen ansaitsee yhteiskunnallinen taustoitus, jossa poliittiset muutokset liitto- ja seuratasolla tuodaan esille. SVUL ja TUL käsitellään teoksessa tasavertaisesti.
Kuten muuallakin Suomessa, myös Lapissa yleisurheilu alkoi kansanjuhlista ja voimistelunäytöksistä. Eräitä tärkeitä vuosilukuja olivat Peräpohjolan piirin synty 1915, sisällissota 1918, Työväen Urheiluliiton perustaminen 1919 ja Lapin läänin – samalla piirin – synty 1936. Suojeluskuntien toiminnassa yleisurheilu oli ensi alkuun vahva. TUL:n kiusana olivat pitkään sisäiset ristiriidat seurojen erottamisineen sekä liiton sulkeminen kansallisesta kilpailutoiminnasta vuosien ajaksi.
Ala-arvoiset suorituspaikat kohentuivat Rovaniemen ensimmäisen kelvollisen urheilukentän valmistuessa vuonna 1921. Kemi ja Tornio seurasivat kehityksessä mukana. Mielenkiintoinen luku kertoo Suomeen 1920-44 Jäämeren rannoilla kuuluneen Petsamon yleisurheilun vaiheista.
Henkilötasolla kirja esittelee Pörhölän ohella myös parikymmentä muuta menestyksekästä urheilijaa, heidän joukossaan TUL:n monipuolinen heittäjä Vilho Takkinen, maaotteluaituri Aarne Jounela, Mannerheim-ristin ritari Tauno Viiri, kestävyysjuoksijat Hannes Piispanen, Uno Mathlein (Maatela) ja Nikolai Mattinen sekä seiväshyppääjät Eero Lähdesmäki ja Veikko Kadenius, josta tuli lajinsa Kairento-suvun kantaisä. Pikajuoksu-uransa Torniossa aloittanut Erik Åström juoksi sittemmin etelässä HIFK:n väreissä 400 metriä aikaan 49,0 lähes 100 vuotta sitten.
Hauskoja detaljeja kirjan sivuilla edustaa Veitsiluodon Kisaveikkojen ja Veitsiluodon Vedon välinen saunaviesti, jossa hävinneen joukkueen ilo ja kunnia oli pestä voittajien selät. Dramatiikkaa Rovaniemen juhannuskisoissa 1933: Matti Järvisen puukeihäs lentää yli silloisen ME-lipun, reiluun 76 metriin, mutta toimitsijan lahjomaton silmä kertoo kahden piikkarinpiikin jättäneen heittorajaan merkin. Punainen lippu vei Lapin kenttien ensimmäisen ja yhä ainoan maailmanennätyksen.
Onnistuneella tavalla eri aikakausien tilastot esitetään omina kokonaisuuksinaan, parhaat vuosilta 1900-15, parhaat 1916-30 ja parhaat 1931-45. Naisten yleisurheilun varhaisvaiheesta tekijä on löytänyt tuloksia vuodesta 1910 alkaen.
Kirjan loppuluku ”Ylös tuhkasta” kertoo talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan sankarivainajista ja urheiluelämän kokemasta tuhosta. Rovaniemellä olivat vain palaneet talot ja rauniokasat jäljellä. Valon pilkahdusta toi Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin ensimmäinen ”pienoismaaottelu” Bodenissa 1945. Siitä alkoi Kalottimaaottelu, johon myöhemmin liittyi myös Pohjois-Norja.
”Lyhyen kesän” ykkösosaan mahtuu 45 vuoden tarina. Vielä on 75 vuotta käsittelemättä elossa olevien haastatteluineen. Tekijän arvion mukaan 2-osan kokoaminen saattaa viedä pari vuotta. Hyvää kannattaa odottaa.
Raimo Laitila: Lyhyen kesän urheilijat. Lapin yleisurheilun historia I osa (1900-1945). Väyläkirjat 2020. Kuvatoimitus: Tuomo Korteniemi. Kovat kannet, 264 sivua.
Teosta on saatavilla kustantajalta sekä Suomalaisen kirjakaupan nettikaupasta.
Teksti: Matti Hannus