Suomen yleisurheilun suuntaa on viime aikoina analysoitu usealla mittarilla. Nykytilanne voidaan tiivistää niin, että naisten yleisurheilu on kokonaistasonsa osalta kaikkien aikojen parasta. Miesten osalta sitä ovat vain pikajuoksulajit. Muut lajiryhmät odottavat jo pidempään jatkuneen taantuman päättymistä.

Kalevan kisat ovat vuosikymmenestä toiseen pitäneet asemansa yhtenä valtakunnan kiinnostavimmista tapahtumista. Tämän vuoden tunnetuista vaikeuksista huolimatta Turku jatkoi upeasti historiallista ja sykähdyttävää tapahtumaketjua.

Mediassa Kalevan kisojen onnistumista arvioidaan ymmärrettävästi ensisijaisesti kilpailutulosten pohjalta. Näkökulma jää usein kapeaksi, kun listataan vain kansainvälisen tason tuloksia, joita 650 urheilijan Suomen mestaruuskisoissa tulee aina odotuksiin nähden sangen vähän.

Perspektiivin laajentamiseksi tämän kolumnin pohjana on Kalevan kisojen kaikkien lajien mitalitulosvertailu kolmen viimeisen kisatapahtuman osalta. Mukana ovat Jyväskylä 2018, Lappeenranta 2019 ja Turku 2020. Vain kilpakävelylajit on jätetty analyysin ulkopuolelle, koska täksi vuodeksi siirryttiin kilpailemaan katuradoilta stadionille.

Tulosten vertailua voidaan pitää objektiivisena niiltäkin osin, että kyseessä olevat kisat on käyty mondo-pinnoitteilla ja sääolot olivat jokaisessa kilpailussa varsin hyvät, Lappeenrannan 2019 alkupäivien viileyttä kompensoivat osin etenkin Jyväskylään verrattuna, metrin puolentoista verran sekunnissa navakammin puhaltaneet myötätuulet.

Sekä miesten että naisten kaikkien 19 lajin mitalitulosvertailussa (yhteensä 114 tulosta per kisa) Jyväskylän 2018 Kalevan kisat olivat jopa selvästi Turun 2020 ja Lappeenrannan 2019 kisoja paremmat. Jyväskylässä miesurheilijat tekivät 20 parasta mitalitulosta naisurheilijoiden vastaavan saldon noustua 28:aan. Nämä vertailun yhteensä 48 parasta mitalitulosta edustavat 42 prosenttia kokonaisuudesta.

Turussa miesurheilijoiden parhaita mitalituloksia nähtiin Jyväskylää enemmän (25), kun naisurheilijoiden vastaavat tulokset jäivät yllättävän vähäisiksi, vain kymmeneen. Turun yhteensä 35 parasta mitalitulosta tuottavat prosenttiosuudeksi 30. Lappeenranta jää niukasti tämän vertailun perän pitäjäksi, yhteensä 32 parasta mitalitulosta (miehillä 12 ja naisilla 20) tuottavat vuoden 2019 kisoille prosenttiosuuden 28.

Lajiryhmittäin tarkasteltuna Turun vain kymmenen naisten parasta mitalitulosta olivat käytännössä pika-aitajuoksijoiden (5) ja heittäjien (4) tekemiä. Naishyppääjistä vain Sini Lällä teki korkeudessa vertailun parhaan hopeamitalituloksen (186), jonka hän jakoi Jyväskylässä samat sentit hypänneen Ella Junnilan kanssa. Viidessä kestävyysjuoksulajissa ei Turussa syntynyt vertailuun ainuttakaan kärkitulosta.

Miesjuoksijoilta pirteä esitys Paavo Nurmen stadionilla

Turun Kalevan kisojen iso viesti löytyy miesjuoksijoiden koko rintaman pirteydestä. Pika-aitajuoksijamiehet kiisivät Turusta peräti vertailun yhdeksän kärkitulosta mukavana yksityiskohtana ratakierroksen aiturit, jotka pesivät lajin kasvoja perusteellisesti juosten jokaiselle mitalikorokkeelle keskimäärin sekunnin verran paremmalla tuloksella kuin lajikollegat Jyväskylässä tai Lappeenrannassa.

Miesten kestävyysjuoksulajeissa nähtiin Turussa lähes vastaavaa ilotulitusta. Yhteensä 15:stä kestävyysjuoksujen mitalituloksesta yli puolet, kahdeksan tehtiin Turussa. Esimerkiksi käy 10 000 metriä,  jossa kaikki mitalistit suoriutuivat urakastaan puolisen minuuttia nopeammin kuin lajin Jyväskylän tai Lappeenrannan mitalimiehet.

Kenttälajien urheilijoista heittäjät (4) ja kymmenottelijat (2) antoivat niin ikään panostansa miesten tuloksiltaan vahvaan Turun Kalevan kisaan. Aivan kuten naisten myös miesten hyppylajit jäivät Turussa vaisuiksi. Vain nuoret korkeushyppääjät Arttu Mattila ja Daniel Kosonen tekivät tähän vertailuun lajiryhmän kärkitulokset ja ovat kauden aikana muutoinkin piristäneet lajin jo pidempään kestänyttä anemiaa.

Naisilla Turussa tasokkaat tasokkaat heittolajien finaalit

Naisten yleisurheilun tason nousu on ollut viimeiset kymmenen vuotta vahvaa ja lähes lineaarista. Näin ollen Turun Kalevan kisojen vaisujen naisurheilijoiden tulosten perusteella ei ole syytä tehdä arviota, että kyseinen kehitys olisi loppumassa. Mitalisijojen ulkopuolisiakin tuloksia tarkasteltaessa naiset saivat Turussa aikaan useita hyviä kilpailuja, esimerkkeinä vaikkapa historiallisen tasokkaat heittolajien finaalit; kuulassa viisi selvästi yli 15 metrin työntäjää, kiekossa kuusi selvästi yli 50 metrin heittäjää, moukarissa kuusi selvästi yli 60 metrin heittäjää ja keihäässä kahdeksan selvästi yli 50 metrin heittäjää.

Miesten yleisurheilu on pikajuoksulajeja lukuun ottamatta tuskaillut tulostasonsa osalta jo kolmen olympiadin ajan nykyhistoriansa aallonpohjassa. Turun Kalevan kisojen hyvien miesten tulosten valossa tekisi mieli tehdä johtopäätös, että aallonpohjaa ollaan sivuuttamassa ja muitakin lajiryhmiä olisi pääsemässä pikajuoksulajien viitoittamalle kehitystielle. Odotetaan kuitenkin koronavuoden tulostilastot valmiiksi ja palataan teemaan.

Urheilijoiden toimintaympäristöt kestävät vertailun

Kun tarkastellaan kilpa- ja huippu-urheilua, joutuvat kaikki vastuulliset urheilujärjestöt aina arvioimaan toimintojensa painopisteitä uusien urheilijoiden kasvattamisen, nuorisovalmennuksen sekä varttuneempien urheilijoiden toimintaympäristöjensä suunnissa. On luonnollista, että media suuntaa oman tarkastelukulmansa voittopuolisesti kilpaurheilun terävimpään kärkeen ja tulee näin antaneeksi vetoapua huippu-urheilijoiden toimintaympäristön alituiselle hiomiselle.

Kalevan kisojen vuosittaiset 650-700 edustuskelpoista urheilijaa on osoitus siitäkin, että Suomessa lajin harrastajien toimintaympäristöt kestävät globaalinkin vertailun niin kansallisella kuin kansainvälisellä tulostasolla. Erityisesti pitkäaikainen opiskelu ja urheilu-uran edistäminen sen myötä on toimintamallina jopa ihanteellinen.

Suomen huippu-urheilu on kuitenkin laajalla rintamalla, itse asiassa jääkiekkoa lukuun ottamatta, menettänyt nopeasti aiempaa tuloskuntoaan. Tämä tarkoittaa sitä, että maamme urheilujärjestökenttä ja valmennusjärjestelmät eivät enää toimi huippu-urheilumenestystä tuottavalla tavalla.  Tarvitaan varmasti enemmän yhtenäisyyttä ja yhteisiä strategisia valintoja. Resurssinäkymät ovat joka tapauksessa rajalliset.

Nyt kannattaisi kokeilla olemassa olevien resurssien rohkeaa suuntaamista pääsääntöisesti urheiluseuroissa ja niiden toimintaympäristöissä tapahtuvaan nuorisovalmennukseen. Kuten Turunkin Kalevan kisat osoittivat, yleisurheilun osalta monet yleisurheiluseurat ovat päässeet nuorisovalmennuksensa osalta hyvään vauhtiin – lisää seuroja tähän junaan kuin myös lisävauhtia jo junassa oleville tarvitaan.

Teksti: Jarmo Mäkelä