Kieltämättä haikeutta on ilmassa. Työ on ollut minulle iso osa elämää, mutta nyt on tullut aika sanoa näkemiin järjestötyölle, tuumii eläkkeelle jäävä Suomen Urheiluliiton toimistopäällikkö Pirjo Puskala. Kokeneen järjestöosaajan mukana SUL:n toimistosta poistui ylı neljän vuosikymmenen mittainen kokemus urheilujärjestötyössä.
Puskala opiskeli liikunnanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa, mutta opettajaa hänestä ei tullut. Sen sijaan hän teki monipolvisen uran Suomen Valtakunnan Urheiluliiton, Olympiakomitean, Suomen Liikunnan ja Urheilun sekä Suomen Urheiluliiton tehtävissä. Liike-elämän parissa Puskala työskenteli Valmennuskirjat Oy:ssä ja Pukeva Oy:ssä .
– Ammatissa, johon opiskelin, en ole toiminut lyhyitä sijaisuuksia lukuun ottamatta. Matkan varrella olen ollut toimitussihteeri, projektisihteeri, talous- ja tiedotussihteeri, markkinointiassistentti, urheilun sisäänostaja, osastosihteeri, yhteyssihteeri, tasa-arvon projektipäällikkö, yhteyspäällikkö, pääsihteeri ja toimistopäällikkö, Puskala muistelee.
– Työuran aikana on tullut valtavasti uutta: faxit, sähköpostit, kännykät, tietokoneet ja monet eri ohjelmat. On siirrytty tallennuskorpuista levyjen ja muistitikkujen kautta pilveen. Välillä on meinannut usko loppua ja osaaminen on ollut koetuksella, varsinkin kun kaikki on nykyään verkossa erilaisten salasanojen takana.
”Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut”
Suomen Urheiluliitossa, kuten aiemmissakin työpaikoissaan Puskala on opittu tuntemaan energisenä, tehokkaana, tunnollisena ja ystävällisenä hahmona, jolla on osaamista, mutta myös aikaa auttaa, oli avun pyytäjä kuka hyvänsä.
– Vuosien varrella tein paljon myös urheilun kansainvälistä työtä. Ne olivat minulle mieluisia töitä, kuten toimiminen European Women and Sport -verkoston pääsihteerinä 1998-2000 tai työt olympiajoukkueen toimistopäällikkönä seitsemissä olympiakisoissa 2000-2014. Ne olivat hienoja kisoja, joista jäi upeita muistoja, Puskala sanoo.
Yhdeksi työuransa parhaista kokemuksista Puskala nostaa pääsihteerin työn Nuorten olympiafestivaaleilla Tampereella 2007-2009.
– Se oli työntäyteistä ja raskasta aikaa. Pienellä porukalla painettiin pitkää päivää ensin kaksin Mikko Heinosen kanssa ja sitten vuoden 2009 alusta pienen, mutta osaavan päätoimisten joukon kanssa. Yhdessä vapaaehtoisten ja yhdeksän eri lajin ihmisten kanssa tehtiin todella hienot kisat, Puskala muistelee.
– Upea kokemus olivat myös Helsingin 1983 yleisurheilun MM-kilpailut. Silloinkin päätoimisten joukko oli pieni ja päivät pitkiä, mutta upeat kisat saatiin aikaan.
Helsingin kisojen muistot tulvahtivat Puskalan mieleen, kun hän tuli toimistopäälliköksi Suomen Urheiluliittoon 2014.
– Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Oli helppo solahtaa joukkoon. Tunsin paljon yleisurheiluihmisiä ja urheilun hallintobyrokratian pyörittämisestäkin oli vuosien varrella kertynyt jonkin verran kokemusta, Puskala sanoo.
”Toivon, että opin vähän laiskottelemaan”
Urheilijana Puskalan oma laji on pyöräily. Pitkän urheilujärjestöuran ohella hänellä on riittänyt intoa ja tarmoa myös vapaaehtoiseen seuratyöhön yleisurheilun ja pyöräilyn parissa. Kilpailujen kuuluttajana Puskala ehti toimia yli 35 vuoden. Mutta mitä tapahtuu nyt, kun eläkepäivät ovat koittaneet?
– Mitään suuria suunnitelmia ei ole, mutta aika näyttää, miten uusi aika lähtee rullaamaan. Liikkumista haluan lisätä. Uskon, että muutakin mielenkiintoista tekemistä löytyy. Toisaalta toivon, että opin vähän myös laiskottelemaan, enkä aio unohtaa kulttuuririentoja, ja kiva olisi reissatakin, Puskala hymyilee.
