Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani kaipaa muutosta huippu-urheilun arvostukseen Suomessa. Torstaina Helsingissä julkistetussa Huipulle uusin eväin – urheilu ja johtaminen 2020-luvulla -kirjassaan (Otava) Itani ja Janne Tienari peräänkuuluttavat siirtymää menestyksen ihannoinnista mielekkään toiminnan arvostamiseen.

– Varsinkin julkisessa keskustelussa huippu-urheilua tarkastellaan usein välinearvon kautta, eli mitä hyvää se tuo yhteiskuntaan. Huippu-urheilun pitäisi olla yhteiskunnassa itseisarvo aivan kuten tiede, taide, kulttuuri ja liike-elämä, Itani totesi julkistamistilaisuudessa.

– Edistyksellisissä, sivistyneessä yhteiskunnassa täytyy olla tahtotila sille, että jos yksilö on lahjakas missä tahansa edellä mainituissa asioissa, hänelle täytyy pyrkiä tarjoamaan mahdollisuus maksimoida oma potentiaalinsa.

Huippu-urheilun Itani näkee kokoaan suurempana asiana yhteiskunnassa, esimerkiksi sisäisen identtiteettipolitiikan välineenä.

– Tänä päivänä suomalainen yhteiskunta polarisoituu, kuplaantuu ja vieraantuu monella tasolla mahdollisuuksien ja varallisuuden suhteen. Huippu-urheilu on niitä harvoja asioita, joka pystyy positiivisessa kontekstissa ja rakentavasti yhdistämään erilaisia ihmisryhmiä, Itani sanoo.

– Kuten Ilkka Kanerva on todennut, huippu-urheilu on tärkeää maabrändin vuoksi, mutta myös siksi, että vapaissa, liberaaleissa, avoimissa demokratioissa täytyy pystyä tuottamaan myös urheilumenestystä, ei vain tiedettä, taidetta ja bisnestä, jottei huippu-urheilu jäisi diktatuurien pelikentäksi.

”Urheilujohtamisessa tarvitaan enemmän ammattimaisuutta”

Huipulle uusin eväin – urheilu ja johtaminen 2020-luvulla -kirja on kattava esitys kotimaisesta huippu-urheilusta. Kirja hahmottelee myös pitkän tähtäimen näkymää huippu-urheilun kehittämiseksi. Kirja perustuu viime vuosina huippu-urheilun ympärille tehtyjen tutkimusten, Lauri Markkasen, Tommi Evilän ja Kristiina Mäkelän tapaisten menestyneiden urheilijoiden sekä valmentajien ja urheilujohtajien haastatteluihin.

–  Haluttiin olla holistisia ja kartoittaa laajoja ja monimutkaisia syy-seuraus -suhteita positiivisesti, rakentavasti ja pitkäjänteisesti, Itani sanoo.

Yksi kirjan teemoista on urheilujohtaminen. Sitä ruoditaan esittelemällä toimivia käytäntöjä mm. koripallon ja golfin parista sekä haastatteluilla, joissa Timo Ritakallion ja Pekka Lundmarkin tapaiset urheilujohtamisen haasteet tuntevat liike-elämän huippujohtajat kertovat näkemyksiään.

– Urheilujohtamisessa tarvitaan enemmän ammattimaisuutta. Se on työkalu parempiin ratkaisuihin ja yhteistyöhön, Itani linjasi.

– Kun urheilukontekstissa puhutaan isoista globaalin kehityksen megatrendeistä kuten globalisoitumisesta, medialisoitumisesta, finassivetoisuudesta, ympäristön vastuullisuuskysymyksistä tai Z-sukupolvesta, päätöksenteon pitää olla merkittävästi heterogeenisempää kuin mitä se tällä hetkellä on. Tarvitaan enemmän naisia, nuoria ja erilaisista sosiaalisista taustoista tulevia ihmisiä mukaan päätöksentekoon.

”Kattojärjestöjen pitäisi panostaa voimakkaammin keskusseuroihin”

Itani näkee, että kotimaisessa huippu-urheilutyössä ollaan oikealla polulla.

– Mitään nopeita ratkaisuja huippu-urheilumenestykseen parantamiseksi ei välttämättä hirveän paljon ole, mutta esimerkiksi johdonmukainen toimintojen keskittyminen, urheilijoiden ja lajien priorisointi, jotka jo ovat Olympiakomitean strategiassa, ovat kriittisen tärkeitä, Itani sanoo.

– Toinen nopean tähtäimen ratkaisu eri lajeissa on kattojärjestöjen voimakkaampi panostaminen keskusseuroihin. Tätä ei lajiliittojen puheenjohtajien suulla ole usein sanottu ääneen, koska he haluavat tulla uudelleen valituksi, mutta itse koen, että me tarvitsemme vahvoja keskusseuroja ja hyvää yhteistyötä huippu-urheiluseurojen ja kasvattajaseurojen välillä, Itani sanoo.

Itani näki myös, että terveysliikunnan ja huippu-urheilu vastakkainasettelu ei ole järkevää.

– Yksi kirjan punainen lanka on että, kansan liikuttaminen, eli tasa-arvoinen matalan kynnyksen liikunta verus huippujen kasvattaminen eivät ole toisiaan vastaan kilpailevia kokonaisuuksia. Ne  ohjautuvat hieman erilaiseen arvomaailmaan ja ideologiaan, mutta lähtökohtaisesti ne ovat täysin sovitettavissa keskenään yhteen, Itani sanoo.