Yleisurheilun valmentaja- ja ohjaajakoulutus on ottanut viime vuosina pitkiä  kehitysharppauksia vastatakseen ajan haasteisiin. Työtä on johtanut syyskuun lopussa eläkkeelle jäänyt Suomen Urheiluliiton (SUL) koulutuspäällikkö Tapio Rajala, joka muistuttaa, että sarkaa riittää perattavaksi, vaikka eteenpäin on menty.

– Nyt olisi hyvä miettiä ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen toimintatapoja. Varsinkin ohjaaja- ja valmentajapuolella pitäisi mennä yhä enemmän seuroihin ja siihen toimintaympäristöön, jossa valmentajat toimivat, ja auttaa heitä siellä, Rajala sanoo.

Rajalan mukaan suurimmat muutokset valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen ovat tulleet digitaalisuuden mukana ja nimenomaan tapaan jolla koulutus toimii. Koulutukseen tulevat voivat nyt käydä materiaalit etukäteen läpi, joka vapauttaa lähiopetuksessa aikaa käytännön ohjaamiseen.

– Valmennuksen sisällöt eivät ole paljon muuttuneet, mutta toimintatavat ovat uudistuneet, kun on otettu sähköiset alustat käyttöön. Ne kuitenkin muuttuvat koko ajan, joten kehitystyötä riittää, Rajala sanoo.

Valmennus on pohjimmiltaan ihmisten kohtaamista ja sen täytyy Rajalan mukaan olla isossa roolissa myös valmentajakoulutuksessa.

– Koulutuksessa pitäisi päästä niin sanotusti koulutettavien iholle, eli kiinni siihen, mitkä ovat kenenkin tarpeet ja oppia tuntemaan ihmiset, Rajala sanoo.

Valmentajana onnistumisen tunne motivoi

Omat oppinsa kanssakäymiseen valmentajana, kouluttajana ja liiton työntekijänä Rajala imi työuransa alussa yleisurheilun monitoimimieheltä Ilpo Kaukorannalta.

– Ilpo oli minulle monella tavalla aikamoinen opettaja nimenomaan seuratyössä ja seuraihmisten kohtaamisessa. Ilpo opetti minulle sen nöyryyden mikä on hyvä olla päätoimisella, joka kohtaa vapaaehtoisia, ja kun Ilpo toimi myös opettajana, häneltä opin paljon myös opettamisesta, Rajala sanoo.

Rajala jäi eläkkeelle pitkän ja monipolvisen uran päätteeksi. Hän opiskeli liikunnanohjaajaksi Pajulahdessa, toimi liikuntasihteerinä Alahärmässä ja Alajärvellä ennen kuin siirtyi SUL:n aluepäälliköksi 1988. Kymmenen vuotta myöhemmin Rajalasta tuli Etelä-Pohjanmaan Yleisurheilun (EPU) valmennuspäällikkö ja 13 vuotta sitten SUL:n koulutuspäällikkö.

Leipätyönsä ohessa Rajala on myös valmentanut koko ajan. Ensin 18-vuotiaiden SE:n kymmenottelussa tehnyttä Sakari Palomäkeä ja pika-aitoja juossutta Tuija-siskoaan ja sittemmin pika-aitojen Suomen mestaruuden juossutta Heini Sistosta ja maajoukkuetasolle yltänyttä aituria Timo Siirtolaa ja poikaansa,110 metrin aitojen Kalevan kisojen mitalistia ja maaotteluedustaja Ville Rajalaa.

– Vuodesta 1976 lähtien minulla on aina ollut ainakin yksi valmennettava. Pitää joskus laskea, mutta kai niitä on vuosien mittaan ollut yhteensä satakunta, Rajala sanoo.

Yleisurheiluvalmennus, valmentajakoulutus ja seuratyö ovat olleet Alajärven Ankkureissa edelleen ahkerasti toimivan Rajalan elämän työsarat ja suola. Palkintokaapista tosin löytyy myös kaksi pesäpallon Suomen mestaruuspystiä, jotka hän pokkasi Alajärven Ankkureiden fysiikkavalmentajana.

– Se tunne, kun näkee, että oma urheilija tekee ennätyksensä, on jotakin mitä ei voi sanoin kuvata, Rajala kuvaa valmentajan nirvanaa ja työn tärkeintä motivaation lähdettä.

Työhön sitoutunut, itseään korostamaton

Samalla innolla ja kunnianhimolla, jolla Rajala on valmentanut, hän on tehnyt koulutuspäällikön töitä.

– Rajala on vahvasti työhönsä sitoutunut, itseään korostamaton sekä hyvän tilannetajun omaava henkilö, joka on saavuttanut erinomaisen hyvän maineen läpi yleisurheilun järjestöväen – tilanne, johon pitkän päätoimisen työuran tekijällä ei aina ole helppo päästä, sanoo pitkään Rajalan tuntenut työtoveri.

Sama mielikuva syntyi SUL:n syysvaltuuston yhteydessä syksyllä 2014 pidetystä SUL:n seurakokouksesta, jossa liiton hallituksen jäsenien ja liittovaltuutettujen ohella oli runsaasti seurojen edustajia.Rajala pokkasi huomionosoituksissa ennen varsinaisen kokouksen alkua Suomen Urheiluliiton kultaisen ansiomerkin ruusukkein. Se kirvoitti kokousväeltä väkevät aplodit ja spontaanin seisomaan nousun.

Vaikka Rajalan arki-ilme on tyynen pidättyväinen, sopivassa seurassa hänestä löytyy myös remakampi puoli, kuten liiton ex-toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä muistaa.

– Meillä oli Tapsan kanssa tilaisuus seurata IAAF:n GP-sarjan huhtikuista kisaa Kapkaupungissa joskus 1990 luvun lopulla. Kisan jälkeen kohtasimme stadionin ulkopuolella seurueen, jossa oli mukana keihäskisan voittanut ME:n haltija Jan Zelezny, jolle kisatunnelman hurmaama Rajala totesi kohteliaan pahoittelevaan sävyyn, että ”Jani you´re good, but Seppo is best”. Se kirvoitti tshekkitähdeltä ja hänen seurueeltaan makeat naurut.